1.Moos. 17:15-17,19,21 ”Jumala sanoi vielä Abrahamille: ’Vaimoasi Saraita älä enää kutsu Saraiksi, vaan hänen nimensä olkoon Saara. Minä siunaan häntä ja annan hänen synnyttää sinulle pojan. Minä siunaan häntä: monet kansakunnat saavat hänestä alkunsa, ja hänestä polveutuu kansojen kuninkaita.’ Abraham heittäytyi kasvoilleen, mutta naurahti, sillä hän ajatteli: ’Voiko satavuotiaalle miehelle muka syntyä lapsia, ja voisiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen, vielä synnyttää?’ 19 Jumala sanoi: ’Vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun tulee antaa hänelle nimeksi Iisak. Minä pidän voimassa liiton myös hänen kanssaan, ja se pysyy ikuisesti voimassa hänen jälkeläistensäkin kanssa.’ 21 Mutta minun liittoni jatkuu Iisakin kanssa, jonka Saara synnyttää ensi vuonna tähän aikaan.’”
Moos. 18:10-15 ”Silloin yksi heistä sanoi: ’Ensi vuonna minä palaan sinun luoksesi tähän samaan aikaan, ja silloin on vaimollasi Saaralla poika.’ Mutta Saara oli hänen takanaan teltan ovella kuuntelemassa. Abraham ja Saara olivat jo vanhoja ja ikääntyneitä, eikä Saara voinut enää saada lasta.
Siksi Saara naurahti itsekseen ja ajatteli: ’Voisiko näin kuihtuneessa naisessa vielä herätä halu? Miehenikin on jo käynyt vanhaksi.’ Silloin Herra kysyi Abrahamilta: ’Miksi Saara nauroi? Miksi hän ajatteli: ’Voisinko minä todella vielä synnyttää, vaikka olen näin vanha?’ Onko Herralle mikään mahdotonta?Ensi vuonna minä palaan luoksesi tähän samaan aikaan, ja silloin Saaralla on poika.’
Saara väitti: ’En minä nauranut’, sillä hän oli peloissaan. Mutta Herra sanoi: ’Saara, kyllä sinä nauroit.’ ”
Voisiko siinä olla olematta huumoria? Kun Raamatussa on 66 kirjaa ja kaikki mahdolliset kirjallisuuden lajit ja lisäksi sellaisia, joita ei ole missään muualla (evankeliumit), kirjoittajia on UT:n puolella useita ja VT:n puolella useampia, sanoisin että on useampia huumorin lajejakin, tilannekomiikasta satiiriin.
Tämä ei liity suoraan Raamatun huumoriin, mutta mietin joskus Jumalan huumoria maailmaa luodessaan. (Mm. syvänmeren kalojen ilmeet ovat aika koomisia, mutta meni aika kauan ennenkuin ihminen pääsi niitä tutkimaan.)
Joskus kauan sitten otin vanhalla foorumilla puheeksi sen miten jotkut mannerten muodot ovat meistä hauskoja, koska ne muistuttavat meille tuttuja esineitä ja asioita. Italia on korkokantasaappaan muotoinen ja se on hauskaa, mutta hauskempi juttu on minusta se, että ihmiset saattoivat nähdä sen olevan saappaan muotoinen vasta kun korkokantasaappaat oli keksitty. Antiikin ajan ihmiset eivät olisi vielä tajunneet vitsiä, mutta eivät myöskään kyenneet näkemään niemimaan tarkkaa muotoa…
Hyvä ajatus sinulta. Antiikin aikana ei myöskään ollut karttaa, jossa olisi voinut nähdä Appenniinien niemimaan muodon.
Mietin lukiessani, eikö tuon ajan koturneissa - tai miksi he saappaita kutsuivat - ollut korkoa.
Olen usein nauranut itselleni niin kuin Saara. Olen suhtautunut epäuskoisesti siihen, mitä Jumala voi.
Minun käsittääkseni kengän tai saappaan korko on täysin epäkäytännöllinen lisä, joka joidenkin mielestä vain näyttää tyylikkäältä ja muodikkaalta… Käsitykseni antiikin ajan jalkineista on, että riippumatta varren pituudesta ne olivat käytännöllisen tasapohjaisia.
Koturnit olivat teatterilavalla käytetyt jalkineet, joissa oli korotus myös edessä. Sellaisia käytettiin myöhemminkin. En itse asiassa tiedä, milloin nykyisenkaltainen korko on keksitty. Voisinpa arvata, että se liittyy jalustimen kehitykseen. Korollinen jalkine estää jalan lipsahtamisen jalustimen läpi. Mutta tämä ihan arvaus.
Jeesuksen puheista ovat monet löytäneet huumoria, mm. neulansilmä ja kameli -vertauksessa. Kameli oli tunnetuista eläimistä isoin, esim. norsuista ei mitään tiedetty siinä maailmanosassa…
Jaajoo, mutta normi-juutalainen ei liene ollut koskaan nähnyt norsua? Olisiko vertaus toiminut paremmin, jos Jeesus olisi puhunut norsusta tuossa yhteydessä?
Antiikin aikana oli satuloita, mutta jalustimet tulivat myöhemmin. Wikipediasta katsoin, että kansainvaellusten aikoihin. Mutta siis ajattelin, että korot voisivat liittyä juuri tuohon keksintöön. Jalan lipsahtaminen jalustimen läpi voi olla aika kohtalokas juttu.
Ok. Muistan lukeneeni että satuloita ei olisi vielä ollut… Joka tapauksessa jos ajatellaan mainitsemaani Italian muotoa, niin kyseisen kaltainen saapas lienee enemmän muotijuttu kuin käytännölliseksi suunniteltu jalkine. Naisellinen kävelytyyli muokkautui sen mukaiseksi.
Jalustimen sanotaan tulleen Aasian aroilta, jossa jousimiehen oli pysyttävä tasapainossa. En tiedä tuliko se hunnien vai mongolien mukana.
Satula oli hunneilla, jotka pistivät lihaa satulan alle ja söivät sen.
Korko on tarpeen saappaassa myös mukavuuden eli jalan asennon vuoksi.
Välimeren seudun portolaanit olivat karkeapiirteisiä, mutta kai se niemimaan muoto jotenkin tuli esille. Pitäisi mennä katografian historiaan, ja ei nyt kiinnosta kun lattianpesu on kesken.
Tämän päivän Iltalehden uutiset ovat taas sitä sorttia. että mieleen tulee, onko lähellä jo se aika, kun ei enää kiinnosta se, mihin kirkkokuntaan joku kuuluu, vaan se, osaako hän kertoa jotain Kristuksesta tässä ja nyt ja juuri minulle.
Kyllä minusta Raamatussa on huumoria. Minusta Paavali on humoristinen vähän väliä, usein puhuessaan juuri itsestään. Esimerkiksi superapostolit on minusta huumoria.
Mutta kyllähän se on niin, että Jeesus ei koskaan nauranut. Ainakaan evankeliumin mukaan.
Evankeliumeissa ei kerrota Jeesuksen nauraneen, mutta ei tosin sanotakaan että ei nauranut. Minusta mainitsemisen arvoinen seikka olisi ennemmin, että ei nauranut kuin että olisi. Kuinka monen ihmisen nauramisesta Raamattu ylipäätään kertoo?
Todennäköisesti ei. Ja kameli on aika ison näköinen eläin, kuten vaikkapa Korkeasaaresta muistamme. Norsut yhdistyivät Palestiinan juutalaisten mielikuvituksessa ehkä enemmän joihinkin myyttisiin hirviöihin. Fantastinen kuvaus sotanorsuista esim. 1. Makk. 6:30-46:
30.Hänen [Antiokhos] sotaväkensä lukumäärä oli satatuhatta miestä jalkaväkeä ja kaksikymmentä tuhatta ratsumiestä sekä kolmekymmentä kaksi sotaan opetettua norsua.
31.He samosivat Idumean läpi ja leiriytyivät vastapäätä Beetsuuria; he taistelivat pitkän aikaa ja valmistivat piirityskoneita. Mutta piiritetyt hyökkäsivät ulos ja polttivat ne tulella sotien miehuullisesti.
32. Mutta Juudas lähti liikkeelle Jerusalemin linnasta ja leiriytyi Beetsakarian läheisyyteen, vastapäätä kuninkaan leiriä.
33. Ja varhain aamulla kuningas antoi sotajoukkonsa, joka oli täynnä hyökkäysintoa, lähteä liikkeelle Beetsakarian suuntaan. Ja joukot asetettiin valmiiksi taistelujärjestykseen ja puhallettiin pasunoihin.
34. Norsujen eteen pantiin punaista viinirypäle- ja metsäviikunamehua niiden kiihottamiseksi taisteluun.
35. Sitten eläimet jaettiin eri sotilasosastoille, ja jokaista norsua kohden tuli tuhat miestä jalkaväkeä, jotka olivat pukeutuneet rengaspanssariin ja joilla oli päässä vaskiset kypärit; vielä oli jokaista eläintä kohden jaettu viisisataaa valioratsumiestä.
36. Nämä olivat jo ennakolta aina siellä, missä eläinkin oli; ja minne se meni, menivät nekin mukana eivätkä eronneet siitä.
37. Ja jokaisen eläimen selässä oli vahva ja suojattu puutorni, joka oli sidottu sen selkään erityisillä laitteilla, ja joka tornissa oli kolmekymmentä kaksi miestä, jotka siitä käsin taistelivat, sekä eläimen ohjaaja.
38. Muu ratsuväki asetettiin kummallekin puolelle, sotajoukon molemmille sivustoille, häiritsemään vihollista ja suojaamaan taistelurivejä.
39. Kun aurinko paistoi kultaisiin ja vaskisiin kilpiin, niin loistivat niistä vuoret ja leimusivat niinkuin tulisoihdut.
40. Osa kuninkaan sotajoukkoa levittäytyi vuorenhuipulle, osa tasangolle; ja ne tulivat esiin varmasti ja hyvässä järjestyksessä.
41. Ja kaikki vapisivat kuullessaan heidän joukkojensa pauhinan ja heidän askeltensa töminän ja aseiden kalskeen, sillä sotajoukko oli ylen suuri ja vahva.
42. Mutta Juudas lähestyi sotajoukkoinensa ryhtyäkseen taisteluun, ja silloin kaatui kuninkaan sotajoukosta kuusisataa miestä.
43. Kun Eleasar Avaran huomasi erään norsun, joka oli panssaroitu kuninkaallisella panssarilla ja kaikkia muita suurempi, ja kun näytti siltä, että kuningas oli sen selässä,
44. niin hän antoi itsensä alttiiksi pelastaaksensa kansansa ja hankkiaksensa itsellensä ikuisen nimen:
45. hän kiiruhti rohkeasti sitä vastaan taistelurivistön keskelle ja löi kuoliaaksi oikealta ja vasemmalta, niin että vihollinen hajautui eläimen luota kummallekin puolelle.
46. Sitten hän ryömi norsun alle, iski sitä vatsaan ja tappoi sen, ja kun se kaatui maahan, jäi sen alle ja kuoli siihen.
Tuo oli erttäin hyvä ja looginen lähdeviittaus.
Aleksanteri tuli tekemisiin norsujen kansa Vähässä Aasiassa, Persiassa ja Intian rajoilla
Niitä melko varmasti tuotiin myös nykyisen Israelin alueelle, kun lähdettiin valloittamaan Egyptiä.