Tietenkin voidaan aina palata taaksepäin. 1900-luvun alun brittiapologeetikkojen perusmaksiimi. Jos meillä on jokin piste, jonkahetkisen opetuksen kaikki voivat hyväksyä, niin tietenkin siihen olisi järkevä. Silloin toisen lauseesi ilmaisema asiaintila, tämän aikapaluun johdosta menettäisi tosiasiallisuutensa, ja olisimme täten samaa mieltä laajan teologisen keskustelun tärkeydestä, jossa “jaksetaan vääntää ja vääntää ja vääntää”; joka toivottavasti olisi vieläpä kuivakka ja pitkäpiimäinen. En tätä eksplikoinut. Tätä ei voi käsittääkseni verrata noihin historiallisiin tapahtumiin, sillä tietääkseni opillista kehitystä ei ole tapahtunut puolin eikä toisin.
Sisäisen ja ulkoisen vokaation väärä erottelu tässä näyttää muuten olevan ainakin taustalla.