Orientaaliskisma

Ortodoksinen kirkko ja orientaali-ortodoksiset kirkot ovat jo lähellä yhdistymistä.

1 tykkäys

Miten omat rivit? Onko siis niin, että kristologialla ei ole merkitystä. On vain joku kuvitteellinnen itä, jonka pitäisi yhdistyä. Orientaaliset kirkot erosivat katolisesta kirkosta jo paljon aiemmin kuin bysantilaiset. Seitsemästä jakamattoman kirkon konsiilista orientaalit ovat torjuneet neljä viimeistä. Neljää ensimmäistä konsiilia on verrattu neljään evankeliumiin kristillisen uskon pohjana.

Kristologiset erot ortodoksien ja idän heterodoksien, esmes. monofysiittien välillä myönnetään tietysti yleisesti, mutta samaan hengenvetoon ne saatetaan (ainakin epävirallisissa yhteyksissä) julistaa enemmän painotuseroiksi kuin vakaviksi ehtoollisyhteyden esteiksi. Kaltaiseni teologinen diletantti kyllä luulisi, että kysymys Kristuksen inhimillisen ja jumalallisen luonnon välisestä suhteesta olisi vähinään yhtä iso kysymys kuin joku filioque.

1 tykkäys

Onhan se. Mutta kun tämä keskustelu on niitä harvoja, jossa on oikeasti tapahtunut edistystä. Orientaaliortodoksit eivät ole monofysiittejä. Esimerkiksi koptien liturgisissa teksteissä esmes puhutaan muistaakseni Kristuksen kahdesta luonnosta.

Tästä asiasta voi kuitenkin perustaa oman ketjun. Tähän ketjuun se ei kauheasti kuulu.

1 tykkäys

Niin, kai sitä nykyään sanotaan, että jakobiitit, koptit jne. eivät olekaan oikeasti monofysiittejä. Minusta Khalkedonin formeli on kyllä aivan luovuttamatonta kristinuskon ydintä.

Bysantilaiset tietysti aikoinaan vainosivat verisesti sekä jakobiitteja että nestoriolaisia. Hyvä, etteivät enää. Minusta ainakin täällä kirjoittavien ortodoksien kristologia tuntuu tosiaan liukuneen poispäin khalkedonilaisuudesta ja sitä seuraavien jakamattoman kirkon konsiilien kristologiasta.

1 tykkäys

Khalkedonin kirkolliskokouksen työ jäi aikoinaan kesken, mutta keskustelua on jatkettu tällä ja viime vuosisadalla ortodoksien ja orientaalikirkkojen voimin, ja tiettävästi asiasta on päästy yksimielisyyteen. Kestää kuitenkin oman aikansa ennen kuin idän kirkot yhdistyvät. (Nämä tiedot olen saanut isä Heikki Huttuselta Etiopian kirkkoa käsitelleessä seminaarissa Sofiassa syksyllä 2013.)

Orientaalien ero yleisestä kirkosta johtui yhtä paljon poliittisista syistä kuin teologisista. Egyptin, Syyrian ja Armenian ym kristityt eivät olleet halukkaita maksamaan Itä- Rooman keisarikunnan raskaita veroja. Vaino johtui poliittisista syistä. Uskonto oli tekosyy.

2 tykkäystä

Ja se päätettiin kuudennessa synodissa, joka nuivi nestoriolaisuuden kaiut ulos kirkosta. Tähän perustuu ymmärtääkseni sopu orientaalien kanssa. Khalkedon on ok, kunhan se tulkitaan kuudennen synodin valossa. Niin kuin tietysti tulkitaankin.

Tuo on totta. Myöskään arabivalloitukseen ei aikanaan suhtauduttu kovinkaan vastustavasti, koska heidän vaatimansa vero oli piemempi.

Poliittiset kysymykset häiritsevät nykyäänkin. Valitettavasti.

2 tykkäystä

Minusta orientaalien (ei-kalkedonilaisten) ortodoksien syyttely “monofysiiteiksi”, varsinkin jos se tulee reformaation jälkeen syntyneiden kirkkojen edustajien suusta, joiden kristologia -erityisesti liberaalireformistien parissa- muistuttaa kauniista, teoreettisesta “vanhakirkolliseen kristologiaan” sitoutumisestaan huolimatta päiväpäivältä “nestoriolaisuutta” tai käännettyä monofysitismia, siis että Jeesuksella on vain yksi luonto, inhimillinen, on hassua.

Toisinaan kun kuuntelee nuorempia luterilaisia pastoreita tulee mieleeni islamin Jeesus, jossa Jeesus nähdään profeettana, joka tekee ihmeitä, mutta siinä kaikki. Siis; anthropos en theos, mutta ei theos en´sarkos. Tai sitten Jeesus nähdään eräänlaisena esi-sosialidemokraattisena/kokoomuslaisena/vihreänä “puoluejohtajana”, jonka maanpäällisenä tehtävänä oli ja on yksinomaan tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden lisääminen; kaikkien yhteiskunnallisten, sosiaalisten, sukupuolisten, jne. dikotomioiden purkaminen tai häivyttäminen. Jeesus ei siis itsessään viittaa mihinkään transsendenttiin kuten Jumalaan, vaan post-lapsaariseen ihmisyyteen, joka on täydellinen Alfa ja Omega -olento sellaisenaan, mutta jonka olemus on korruptoitunut ympäröivän todellisuuden tai paremminkin sanoen; hänen olemuksena vääristynyt väärien poliittisten valintojen seurauksena.

Nyt kuten aina, suosittelen orientaalien ortodoksien “monofysitismin” äärellä kipunoivaa kristittyä tutustumaan itäisen ja orientaalien ortodoksisten kirkkojen 1960-luvun puolivälissä käynnistyneisiin epävirallisiin kuin myöhempiin virallisiin keskusteluihin. Näin näkymä Kristuksen persoonasta, olemuksesta, luonnoista ja kysymys luontojen suhteista toisiinsa asettuu raamatullisempaan ja patristisempaan kontekstiin. Samalla kehottaisin tututustumaan orientaalien kirkkojen jumalanpalvelus-teksteihin, heidän liturgiseen, sakramentaaliseen -ja askeettiseen elämään ja tarkastelemaan niitä rinnan vanhojen kirkkojen vastaavien elementtien kanssa.

3 tykkäystä

Tämänkin asian olisi varmaan voinut sanoa vähemmällä polemiikilla. Jos joku on väärässä asiassa X, niin on varmaan kiva kertoa, mikä Xssä on ongelma eikä ensin haukkua jonkun virheitä Yssä, Zssa ja Össä.

2 tykkäystä

Niin… Totta puhut. Reformaation jälkeisten kirkkojen kristologinen kehitys on toki oma aiheensa. Pahoittelen tapahtunutta. Otto kaksi… täältä:

https://ortodoksistenpappienliitto.wordpress.com/2015/02/16/ortodoksia-53-2013/

1 tykkäys

En ole nähnyt orientaaliortodoksien tai koptien elämää muuta kuin Youtube-videoiden välityksellä, mutta minusta niiden kautta näyttäytyy uskonelämä, josta on erittäin helppoa tunnistaa yhteisiä, ortodoksisia käytäntöjä ja uskoa. Jos se näyttää ja vaikuttaa samalta, niin silloin se todennäköisesti on samaa. Pitää varoa, ettei kiistellä vain sanamuotojen takia.

1 tykkäys

En ota kantaa onko kaikki kuulemani ortodoksipappien ja maalikoiden edustama kristologi oikeaa mutta kai me toisen luokan kristitytkin voimme kommentoida tätä asiaa?

Olen tietoinen ei-kalkedonilaisten kirkkojen lähentymisestä. Ruotsissa heitä on paljon ja moni tulee meille SvK messuun. Tiesitkö että esim. he ovat tehneet hiljan kristologiikkaa koskavan lausunnon anglikaanijen kanssa?

edit.: http://www.anglicancommunion.org/media/103502/anglican-oriental-orthodox-agreed-statement-on-christology-cairo-2014.pdf

Linkki textiin

Kävin joskus Etiopian kirkon liturgiassa. Tunne ei varmaan merkkaa mitään, mutta olo oli liturgian alettua saman tien kotoisa. Mikä oli jännää yli tuhannen vuoden eron jälkeen.

1 tykkäys

Minusta tuo ei ollut aivan ongelmaton, vaikka täytyy myöntää, että siinä kyllä oli aitoa yhteyden etsimistä.

1 tykkäys

Tai oikea pelastus-oppi tai käsitys siitä miten ymmärrämme lankeemuksen vauriot tai sen perisynnin jne. On kuitenkin hyvä, että meillä on ainakin yhteinen kalkedonilainen kristologinen preferenssi (vaikka toki myönnän että “monofysiittien” puolelta on esitetty asiallisiakin puheenvuoroja tai huolia siitä, miten eräät, usein lännessä kehittyvät Kristus-kuvat eivät ehkä olisi niin uskollisia Kalkedonin ja sitä myöhemmin tarkentaneelle ekumeeniselle kristologiselle traditiolle*).

Rigoristinen ja hyökkäävä attitudeni johtuneen siitä, että jos jonkun sanotaan olevan “monofysiitti”. Hänen perinteisesti ymmärretään kieltävän Kristuksen ihmisyyden ja näin ollen häntä voidaan oikeastaan pitää ei-kristittynä. Tätä taustaa -ja omien vaatimattomien kokemuksien koptien, syyrialaisten, armenialaisten, intialaisten ja etiopialaisten “monofysiittien” keskuudessa- vasten ja muistaen vielä millaisissa olosuhteissa he tälläkin hetkellä elävät esim. Syyriassa, Irakissa ja Egyptissä, saatan toisinaan innostua liikaa.

Tuo dokumentti on kiintoisa ja vähintäänkin lisää tietojamme ei-kalkedonilaisten kristologiasta.


Tästä esimerkki, vaikka vanha sellainen, Suomen luterilaisen kirkon piiristä. En ole kuitenkaan havainnut tämän esimerkin ulkopuolella puhetta Kristuksen “kahdesta persoonasta” dogmatiikan professoroiden kirjoissa:

“Luterilaisuus yhtyy ekumeenisten tunnusten kristologiaan. Korostetaan, että Kristus on vere Deus et vere homo (assumpserit naturam humanam in utero beatae Mariae virgnis, ut sint duae naturae, divina et humana, in unitate personae inseparabliter coniunctae, unus Christus, vere Deus et vere homo, natus ex virgine Maria. B 53). Tähän liitetään ns. communicatio idiomatum-oppi, jonka mukaan persoonat läpitunkevat toisensa, niin että jokaisessa Kristuksen toimessa on nähtävä molempien persoonien mukanaolo.” (Osmo Tiililä:, Kristilliset kirkot ja muut yhteisöt, s 237.)

Tuossa on Tiililältä jokin moka, sillä luterilaiseen kristologian esitykseen ei kuulu puhe kahdesta persoonasta.

4 tykkäystä

Kuten yllä, Ruotsissa monessa paikkaa on SvK:n messut ovat myös paikka, johon he tulevat. Tunnen assyyrialaisia, jakobitteja ja kopteja ihan kotikirkosta.

Ymmärsin, en ole specialisti, että näistäkin olisi jo kattavaa yhteinen ymmärrys.

SvK, kuten Suomen kirkko , sitoutuvat virallisesti tähän:
http://logosmappen.net/bekskrifter/kf/kf_sd_VIII-XII.html#VIII
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/yo/8.html

Ehkä minun tulee nyt etsiä joku ortodoksiteologin erheellinen opetus tähän.

Tämä, ironiskesti, tule lähelle se mitä orientaaliskismoissa debatterade?

Onko heillä omia kirkkojaan/pappeja siellä kuinka paljon vai mistä syystä olettaisit heidän tulevan teille.?

Miksipäs ei. Ja varsinkin jos se liittyy kristologiaan, olisin erittäin kiinnostunutkin.

Näinkin.

On omiakin pappeja. Ei kaikilla pitäjillä, valitettavasti. Ymmärsin, että vastakkainasettelu ei ole heidän oman kontekstissaan niin vahva kristittyjen välillä. Kristityt ovat kristittyjä. Vain militantit vapaakirkot Amerikasta herättävät negatiivinen reaktio. SvK on muuten yhteistyötä koptikirkon kanssa.

En koe, että on hyvä håna över jonkun erillisen ortodoksiteologin poikkeamisesta kirkon linjastaan. Googlella luonnollisesti löytää.

1 tykkäys