Ei toki täysin aiheeton doktrinaalinen pohdinta. Itse jotenkin vain toivoisin, että Mitro p-i-k-k-u-h-i-l-j-a-a vihdoinkin asettuisi, hesykastisoituisi. Tai lähtisi vaikka Anatole Francen PINGVIINIEN SAARI -kirjan innoittamana lähetystyöhön.
Toki ja toki, jos Mitro saa himoamansa suuren rahallisen hyvityksen, oletan hänen, lähes munkkilaiseen elämään sitoutuneena, lahjoittavan kaiken tuon Kirkon diakonia -ja filantropiatyöhön.
Isä Mitro ei ole munkki, vaan selibaattipappi, jollaisia ortodoksinen perinne ei tunne, koska yleensä ei vihitä papeiksi miehiä, jotka eivät ole joko naimisissa tai munkkeja. Arkkipiispa Johannes Helsingin metropoliittana olessaan vihki ensimmäiset naimattomat seurakuntapapit.
Minulla ei ole mitään pahoja tarkoituksia kommentissani.
Olen kuitenkin myönteisesti yllättynyt @TimoAnttila :n rehdistä kommentista
Oli selibaatti tai nainut, on outoa pappina kertoa rasvaisia tai puolivillaisia vitsejä markkinoilla.
Mitä yleensäkään minkään kirkon pappi tekee Tyron tai Sidonin markkinoilla, kun hänet on kutsuttu ja vihitty Jerikon tien varteen sitomaan haavoja ja Siloan lähteelle kantamaan rampoja veteen? Eikö siinä ole papin kutsumus?
Minun mielestäni koko juttu haisee siinä, että vikaa on niin syissä kuin sepissäkin. Ihan laajoja piirejä myöten on kadoksissa se, minkälainen on papin esikuva.
Minä en usko siihen, että ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa johdatuksessa, ovat uskossa. Paavalihan sanoo, etteivät he ole Jumalan mieleen.
Tämä koskee myös Suomen evlut kirkkoa, jossa saa vapaasti toimia uskoa ja Kristusta vastaan. Kuitenkin puhutaan vain tulkintaerimielisyyksistä.
Pyhä Henki ei ohjaa kristittyä sanaa ja omaa kirkkoa vastaan. Pyhä Henki ohjaa katumukseen ja parannukseen - ei vetämään kirkkoa ristiriitoihin tai leivättömän pöydän ääreen.
Isä Mitro on sankari.
Luulisi että korvaus laittomasta irtisanomisesta on jossain suhteessa palkkaan ja muihin työsopimuksen ehtoihin. Kuinka suurta palkkaa ort. papit Suomessa yleensä saavat?
Virassa olevan papin palkka on sellaiset 3000 - 4000 euroa/kk. Isä Mitron vaatima korvaus vastaa kahden vuoden palkkaa.
Kysymys asian vierestä, mutta ottaa silmään keskustelussa: voiko Mitrosta vielä käyttää nimitystä isä, vai onko se nimitys oikeastaan jo mennyt kun potkut tulivat? Eli vaikka täällä tunnutaan puhuvan isä Mitrosta niin onko hän oikeasti enää isä?
Isä Mitro on edelleen ortodoksinen pappi. Ei häneltä ole pappeutta pois otettu, ainoastaan työpaikka. Seurakuntalaiset voivat edelleen pyytää häntä toimittamaan kirkollisia toimituksia, jos haluavat. Isä Mitro oli toimituskiellossa europarlamentissa oloaikansa eli hän ei saanut käyttää papin viittaa eikä toimittaa mitään kirkollisia toimituksia. Sen jälkeen hän oli vähän aikaa virassa Keski- ja Itä-Uudenmaan aluepappina. Se ei ollut hänen alkuperäinen työpaikkansa, sillä ennen europarlamenttiin menoaan hän kuului Uspenski-katedraalin papistoon. Mitro loukkaantui siitä, että hänet siirrettiin uuteen piiriin. Hänen mielialansa näkyi viran hoidossa. Isä Mitro irtisanottiin, koska hän laiminlöi tehtäviään, papille sopimaton käytös on vähän makuasia.
Juuri näin. Näkisin tarpeelliseksi vihkiä ko. tyylisuuntaa edustavat aina luostarin “listoille”. Jossa ko. papin tulisi luontaisesti viettää aikaa ennen vihkimystään ja vähintäänkin säilyttää yhteytensä ko. luostariin koko elämänsä ajan. Tämä vallitseva “traditio” ei ole mielekäs.
Hyvinmenestyvä ja julkisuudesta voimia ja inspiraatiota itselleen perinteisesti ammentanut isä Mitro on toisinaan puhunut itsestään kuin hän on tai olisi lähestulkoon munkki. Osoittakoon nyt tämä keissin jälkeen myös käytännöllisemmin niitä askeettis-diakonaalisia elomerkkejä tästä. Ja mitä tulee kanoneihin, hän on ollut Kirkkomme kanoneja muille lukemassa ja niistä muistuttamassa, otettakoon tämä apokryfinä tms. mutta näin on.
Isä Mitro vaikuttaa ihmiseltä, joka on toimelias ja inspiroiva silloin kun hän saa olla hänelle ominaisessa ympäristössä ja vastaavasti herkkä sille, jos joutuu ympäristöön tai rooliin, joka ei hänelle sovi. Kristillisessä kilvoitusperinteessä korostetaan itsensä kuolettamista, mutta minä en ole siitä erityisemmin innostunut. Tottakai jokainen joutuu jonkin verran hiomaan luonteensa kulmia, mutta jos ihminen on perusluonteeltaan iloinen ja ulospäinsuuntautunut ja sitä lajia, joka sanoo ja toimii ensin ja harkitsee vasta sitten, niin ei minusta ole mikään kristillinen hyve, että tuollainen ihminen pitäisi pakottaa toimimaan harkitsevasti ja vakaasti ja välttämään vitsailua ja leikkiä, ettei vain kukaan loukkaantuisi. En tiedä, onko se ortodoksisessa pappeudessa käytännössä mahdollista, mutta noin yleisinhimillisesti olen sitä mieltä.
Minua pidemmälle ehtineet ortodoksit oikaiskoot, mutta ymmärtääkseni “isä” ei ole virka eikä titteli, vaan kunnioittava puhuttelusana. Ainakaan ei-ortodoksin ei ole tarpeen käyttää sitä kolmannessa persoonassa.
https://sanapapilta.blogspot.fi/2012/01/isa-muille-ei-itselleen.html
Aika kepeästi täällä on suhtauduttu siihen, millainen käytös papille on sopivaa.
Pappi kertomassa seksistisiä vitsejä yleisölle (lapsiakin kuulemassa) tai hiplaamassa nuorta naista, onko se eduksi evankelioimisessa?
Seurakuntapastorin alkupalkka on muuten noin 2860:00
Tällaisissa tilanteissa sitä joskus ajattelee, että näinköhän ihminen on itselleen sopivassa ammatissa. Toisaalta, pahapa sitä on ammattiaan nykyään niin vain vaihtaa, jos edes moista haluaa.
Kyllä papin tehtävä voi olla myös raskas, jos ei ole markkinapelle, ota napantereita siinä missä muutkin ja heittele kevyttä herjaa - vaan koettaa toimia uskonsa ja lupauksensa mukaan.
Puhumattakaan siitä, että on luonteeltaan kuvaamasilainen ja yrittää uskonsa takia olla jotain muuta.
Minulla on sellainen käsitys, että laittomasta irtisanomisesta on aika standardikorvaus kahden vuoden palkka. Kyseessä ei siis ole mikään ahneen ihmisen kohtuuton rahastusyritys, vaan sellainen summa, jota vastaavissa tapauksissa on tapana maksaa. Tämä ihan ottamatta kantaa, onko irtisanominen ollut perusteeton vai ei. Suuren rahasumman päivittely on vain ihan turhaa luonteen mollaamista.
Jos ajatellaan ihan puhtaasti juridiselta kannalta, niin irtisanomisen oikeutus on kyllä mielenkiintoinen kysymys. Ilmeisesti pääperusteluna ei ole ollut mahdollinen sopimaton käytös, vaan se, että seurakuntalaiset ovat olleet pettyneitä jumalanpalvelusten toimittamisen tapaan. Isä Mitro kuitenkin, vaikka olisi toimittanut jumalanpalvelukset lyhimmällä mahdollisella kaavalla, ei kuitenkaan ole jättänyt työtehtäviä tekemättä. Sehän on selvästi irtisanomisperuste, jos ei tee sitä mitä on käsketty. Mutta voiko se olla irtisanomisperuste, että tekee täsmälleen sen mitä on käsketty, eikä yhtään enempää? Sellainen meininki voi toki johtaa siihen, että työsuhdetta ei jatketa jos se on määräaikainen, mutta irtisanomisperusteena ehkä vähän mutkikas kuitenkin. Paitsi tietysti jos jonkin sopimuksen mukaan on papin tehtävä olla paikalla kirkkokahveilla, eikä hän ole ollut, niin silloin on laiminlyönyt työtehtäviä. Ajattelisin siis, että aika iso osuus päätöksessä on sillä, millaista väitetty sopimaton käytös on ollut. Saakohan siitä sorvattua laillisen irtisanomisperusteen, jos se on riittävän vakavaa? Silloin olisi paremmat mahdollisuudet irtisanomisen hyväksymiseen kuin jos se nojaa vahvasti toimitusten lyhyyteen.
En osaa ottaa kantaa juridisesti. Kun tästä oli puhetta vanhalla puolella, kerroin erään ortodoksituttavani kokeneen isä Mitron käytöksen ikävänä, kun oli turhan flirttaileva hautajaistilaisuudessa. Silloin minut tietysti vaadittiin paljastamaan tämän tuttavan nimi ja leimattiin valehtelijaksi, kun en halunnut sitä paljastaa. Muistelen, että tämä oli ennen meppiaikaa tapahtuneesta asiasta. Sanoisin, että papilta vaaditaan tiettyä hienotunteisuutta, jos sitten tietty persoonallinen “rempseys” voi olla myös osa persoonaa eikä pappien tule olla kaikkien samanlaisia. Ja tietysti viisautta ja harkintakykyä.