Jos ortodoksinen kirkko ei hyväksy valtion yleisiä työlakeja, niin ehkä sen kannattaa anoa vapautusta kansankirkon asemastaan. 
Kannattanee lukea tarkasti i Larsin kirjoittama: “Käräjäoikeus totesi, että ortodoksisesta kirkosta annettu laki, kirkon perinteet tai kanoninen oikeus taikka perustuslaissa turvattu uskonnonvapaus eivät tarkoita, että määräaikaisen työsuhteen perusteita arvioitaisiin tässä tapauksessa työlainsäädännöstä poikkeavasti.”
Papin ja kanttorin pysyvän työsuhteen alkua määrittelee työlainsäädännön lisäksi eduskunnan hyväksymä ja siten velvoittava Laki ortodoksisesta kirkosta (985/2006).
“63 § Seurakunnan muun papin kuin kirkkoherran, diakonin ja kanttorin valitsee seurakunnanvaltuusto. Hiippakunnan piispa suorittaa ehdokasasettelun hakuajan päätyttyä. Piispan on asetettava ehdolle enintään kolme ansiokkainta ja tehtävään sopivinta ehdokasta.”
Tuon pykälän mukaan määräaikaisesta tehtävästä ei ole mahdollista syntyä papin, diakonin tai kanttorin pysyvään toimeen ottamista Työsopimuslain 1 luvun 3 § 3. mom mukaisesti (ilman piispan ja valtuuston päätöstä). Mielenkiintoista tässä on myös se, että kirkkolaki on säädöksenä tuoreempi kuin Työsopimuslaki 55/2001. On tosin otettava huomioon, että Työsopimuslain 1 luvun 3 § 3 mom on tarkistettu vuoden 2001 jälkeen vuonna 2010. Joka tapauksessa eduskunta on tarkoituksella säätänyt lain, jossa papin, diakonin ja kanttorin pysyvään toimeen ottamisessa on suurempi kynnys kuin tavanomaisen työsuhteen syntymisessä.
Tuo tässä tapauksessa lienee merkittävä kohta jutun päätöslauselmassa. Jutussa on lehtitiedon mukaan käsitelty muita tapahtumia. Ilmeisimmin niiden takia kokonaisarvioinnissa kävi käräjillä siten kuin kävi.
Isä Lars on lahjakas pappi ja toivon, että hän palvelee kirkossamme pappina ja kirjoittajana tavalla tai toisella vielä moniaita vuosia.
Korjattu puuttuva sana.
2 tykkäystä
Ei kai tuosta ole erimielisyyttä? Toivottavasti paikka löytyy jostain, jossa hänet nimenomaisesti halutaan seurakuntaan eikä niin, että paikasta täytyy taistella.
Me seurakuntalaiset haluamme i Larsin. Kun et tiedä seurakuntamme ja hiippakuntamme kuvioita, niin toivoisin, että et ottaisi kantaa tähän asiaan.
2 tykkäystä
Nämä ovat julkisia asioita ja niitä voi luonnollisesti kuka tahansa kommentoida. Minä olen sitä paitsi kommentoinut lähinnä yleisellä tasolla ensinnäkin taipumusta käräjöintiin sekä sitä, että pappeutta tarkastellaan kuin mitä tahansa maallista työsuhdetta. En ole ottanut kantaa siihen, onko esim. isä Larsin tapauksessa toimittu oikein tai väärin häntä kohtaan. Se ei ole minusta edes olennaisinta tällaisissa tapauksissa.
Sinulle on monta kertaa selitetty, että tarve vedota maalliseen oikeuteen johtuu kirkollisen alioikeuden lakkauttamisesta. Kirkonkin on noudatettava voimassolevaa lakia. Meillä metropoliitta ja kirkkoherra eivät näy edes tuntevan työlainsäädäntöä. Ei tässä ole ollut kyse mistään hengellisestä asiasta.
1 tykkäys
Totta kai kyse on hengellisestä asiasta. Ei työtä ja etenkään pappeutta voi erottaa miksikään erilliseksi ei-hengelliseksi alueeksi.
Niin, siihen “haluamiseen” tarvitaan: avoin tehtävä, piispan pitää asettaa papit ehdolle ja valtuuston valita. Me seurakuntalaiset saamme haluta vaikka mitä ja ketä, mutta jos em. ehdot ei täyty, niin ne ei täyty.
Ulkopuolisena itse asian suhteen voinen kommentoida sen verran että et näyttänyt tyytyvän yleiseen tasoon vaan annoit kyllä suoraa palautetta ja ohjeitasi ko. henkilölle.
1 tykkäys
Isä Mitron tapauksesta ja työlainsäädännöstä puheen ollen: onko niin, että vaikka oikeus toteaisi irtisanomiseen olleen Mitron toiminnasta johtuneita syitä, niin hän tulee silti saamaan jonkin suuruisia korvauksia, mikäli irtisanomisprosessia ei ole hoidettu muodollisesti täsmälleen oikein, esimerkiksi antamalla kirjallisen varoituksen jälkeen mahdollisuutta vastata tähän varoitukseen juuri jollain tietyllä tavalla tms?
Valitettavasti en tällä hetkellä oikein luota kirkkomme kykyyn hoitaa tällaisia asioita pilkulleen korrektisti.
Eikö kirkollanne ole yhtään juristia palveluksessaan, joka tietäisi menettelytavat? Evankelis-luterilaisisissa kapituleissa on aina myös lainoppinut asessori.
Vähän oudolta tuntuu, että ortodoksisen kirkon papit ovat yhtäänsä käräjätuvissa, Helsingissä on ollut paljon näitä työsuhteisiin liittyviä kärhämiä ja sitten taas muualla kaikenlaisia taloudellisia epäselvyyksiä.
Kiitos kommenteista. Ehkä vähän itsekin kommentoin lisää.
Ikävä oli lukea sinun Timo_k:n kommentin. Itse en uskaltaisi sinun tavalla neuvoa toista. Esimerkiksi ”kunpa vain olisit ryhtynyt” tai ”eikö silloin kannattaisi ajatella”.
Tässä tapauksessa on hyvä muistaa, että Suomen ortodoksinen kirkko on jo työsuhteissaan ja monessa muussa siirtynyt noudattamaan ”maallisia lakeja”. Jo Tomos-asiakirja vuodelta 1923 toteaa, että asiat järjestetään ”maansa lakien vaatimusten mukaan”. Toki siten, ettei se ole vastoin ”ortodoksisen Kirkon opin ja kanonien”.
Suomen ortodoksisen kirkko, sen seurakunnat, sen papisto ja työntekijät ovat ihan itse valinneet noudattaa työlainsäädäntöä tai vaikkapa työterveyden suhteen työterveyshuoltolakia. On toimia, on veroja ja vaikkapa y-tunnuksia seurakunnilla. Ihan mukisematta vaikkapa piispat viettävät vuosilomia lakien ja säädösten mukaisesti.
Oma lukunsa on, ettei kirkollisia kanavia ole hoitaa erimielisyyksiä. Ensimmäisen yleisen kirkolliskokouksen 5. sääntö muuten sisältää mielestäni tiettyä kirkollisen ”oikeusturvaan” pyrkimistä.
Vielä oma lukunsa on se tosiasia, että Ortodoksisten Pappien Liitto ry on ihan itse päättänyt luopua edunvalvonnasta. Tämä tehtävä on siirtynyt Kirkon alat ry -ammattiliitolle.
Tämä kaikki on tapahtunut ihan ilman minun osallisuutta. Itse vain toimin erimielisyydessä annettujen kanavien mukaisesti. Helsingin käräjäoikeus antoi asiassa oman arvionsa ja tuomionsa.
Taas jälleen tähdennän. Uutinen on jo melkein kaksi vuotta kestäneen prosessin yksi lopputulema. Siinä on kyllä yritetty keskustella ja sovitella.
Yritin vähän avata asiaa kirjoittamalla siitä. Aika hissukseen olen ollut asian kanssa ja yrittänyt näin olla jollain tavalla esimerkillinen. En halua riepotella asiaa, mutta tässä vaiheessa kaipa asiasta jo voi vähän puhua. Ei täysi hiljaisuus ole aina hyve. Kaikenlaista “mehukasta” voisin toki kertoa, muttei se ole tyyliäni.
Itse en tietenkään toivo hovioikeuteen menoa. Itse haluaisin jatkaa elämääni ja yrittää toipua. Yritän yhä palvella vilpittömästi pappina.
Ystävällisin terveisin.
Lars Ahlbäck
Pappi
Helsinki
15 tykkäystä
Kirkkohallituksen palvelukeskuksessa näyttää olevan ainakin yksi juristi, Helsingin hiippakunnan tai -seurakunnan työntekijöiden titteleistä ei voi tällaista päätellä. (Taas kanonisen oikeuden tuntemuksen syvyydestä papiston keskuudessa en tiedä.)
Mutta eiköhän Kittilän kunnallakin ole ollut juristeja leivissään, vaikka tätä kyseisen kunnan päättäjien toiminnan perusteella onkin vaikea uskoa.
Kenenkään ei tarvitse vääryyttä sietää, vähiten kirkon taholta. Kannattaa muuten muistaa, että ort. kirkko itse muutti pappiensa hommat työsuhteiksi, ja siinä asiassa sitten noudatetaan työlainsäädäntöä ilman mitään pulinoita.
Isä Larsille voimia edelleenkin! Omasta kokemuksestani voin vain todeta, että todelliset ystävät paljastuvat silloin kun kirkko potkii päähän. Ja tämä revohka on osoittanut, että juuri näitä tosiystäviä sinulla on ja paljon. 
5 tykkäystä
Tuolta osin muotoilin kommenttini huonosti. Jokainen tekee omat ratkaisunsa. En ole siinä asemassa, että voisin neuvoa ketään. Olisi pitänyt tietysti muotoilla “minusta tuntuu”, “minä ajattelen näin-ja-näin”, “minulle tulee vaikutelma” tmv. Koska keskustelen maallikkona, niin oletan sen olevan selvää ilman erityistä aukikirjoittamistakin. Nämä tällaiset asiat kuitenkin herättävät tunteita muissakin kuin vain asianosaisissa.
Propagandistinen väite. Ei kyse ole “syrjinnästä” vaan kirkon opetuksesta, ellei se kelpaa voi vaihtaa kirkkokuntaa.
Asiaa voi verrata vaikka urheiluun, eivät naiset voi osallistua miesten sarjoihin ja päinvastoin. Eri elämän aloilla on eri säännöt. Tuskin puhut “syrjinnästä” kun miehet eivät voi osallistua naisten 100 m juoksuun tai naiset miesten nyrkkeilyyn.
Kuka sinulle on tuollaista opettanut? Ei ainakaan pyhä Pietari:
Armoahan se on, jos joku omassatunnossaan Jumalaan sidottuna joutuu syyttömästi kestämään kärsimyksiä. Mitä erinomaista siinä on, jos te kestätte silloin, kun teitä kuritetaan tehtyänne väärin? Jos te sen sijaan kestätte silloin, kun joudutte kärsimään tehtyänne oikein, se on Jumalalta teille tulevaa armoa. (1. Piet. 2:19,20)
En ymmärrä ollenkaan niitä mielipiteitä, joiden mukaan tällaisissa jutuissa ei ole kyse hengellisistä asioista.
Totta. Tuollaiset muutokset ovat ikäviä. Paluuta entiseen ei yleensä ole. Ehkä olisi parasta, että kaikki papit toimisivat oto-pappeina ja elättäisivät itsensä maallisella työllä. Valtaosa seurakunnan aktiiveista kuten laulajat, lukijat, diakonit, vahtimestarit ym. tekevät niin jo muutenkin.
En tulkitsisi säännöstä niin, että määräaikaisuuden perusteita ei tarvitsisi noudattaa.
Jos seurakunta ei voi nimittää vakinaista pappia säännöksen mukaisesti eikä ole laillista määräaikaisuuden perustetta, vaihtoehdoksi jää pohtia, voiko seurakunta tulla toimeen ilman määräaikaista pappia.
Jos taas työsuhdetta olisi työsopimuslain mukaan pidettävä vakinaisena eikä seurakunta voi tällaista päätöstä oman järjestyksensä mukaan hyväksyä, vaihtoehdoksi jää maksaa työsopimuslain mukaiset korvaukset.
1 tykkäys
Vaihtoehto A on mahdollinen. Vaihtoehto B kyseessä ei ole seurakunnan oma järjestys vaan kirkkolaki.
Tässä tapauksessa nämä ovat sama asia.