Itse tuomiosta selviää tämän tapauksen erityispiirteet. Sen saa toki tilata käräjäoikeudelta.
Kiistan kohteena ei ole ollut pysyvä työsuhde, eikä sitä edeltänyt Laissa ortodoksisesta kirkosta esillä olevan 63 § vaatimaa menettelyä.
Kyse oli määräaikaisesta työsuhteesta, joka oli perusteeton ja siitä tuli tuomio, kuten sen myötä tuli myös tuomio laittomasta irtisanomisesta. Jos määräaikaisuus todetaan perusteettomaksi nähdään ja kohdellaan sitä toistaiseksi voimassaoleva työsuhteena. Ja kun se loppuu on se siten laittomasti irtisanottu.
Itse en ole lainoppinut ja jätän sen alueen ammatillaisille. Arvioni ei siis ole mitenkään arvovaltainen, vaan yritän ilmaista asian siten miten olen sen ymmärtänyt.
Kysytään juridiikan sijaan näin: Hyväksyt sen, että Ortodoksinen kirkkokunta rajaa pappeuden vain miehiin perustellen tätä uskonnollisin syin. Hyväksytkö sen, että pappeus rajataan vain valkoihoisille siten kuin Mormonikirkko teki vuoteen 1978 saakka? Jos et, miksi nämä ovat eri asia?
Pakanoiden ha hereetikkojen päätökset eivät kiinnosta minua.
Minulle riittää varsin hyvin se mitä Kirkko on koko olemassa olonsa ajan opettanut. En ole käännyttämässä Sinua JMantysalo eikä minulla ole mitään tarvetta perustella kantaani tämän enempää. Jos haluat todella selvyyden ja ymmärryksen asiasta osallistu katekumeeni opetukseen ja rukoile armoa ja nöyryyttä. Nin asia selviää enne pitkää. Usko on armoa jonka voi saada lahjana.
Kirjoitukseni herätti aivan tarpeetonta aggressiota. Kun mormonismia eivät ortodoksit(kaan) luokittele kristinuskon osaksi, on irrelevanttia sanoa kuuluuko kristinuskoon rotuerottelu.
On, tai on ollut olemassa, sekä uskontoja joiden mukaan pappeus kuuluu miehille, että uskontoja joiden mukaan pappeus kuuluu ei-mustille miehille.
Olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että elämme tässä maailmassa yhdessä erilaisten uskontojen kanssa. Tarvitsemme jotain pelisääntöjä yhteiseen elämiseen. Kysymys on nyt siitä, miten nämä pelisäännöt huomioivat erilaisten uskontojen olemassaolon.
Onko siis niin, että ortodoksipappien ammattiliitto/edunvalvoja on Kirkon alat ry ja Ortodoksisten Pappien Liitto sellainen yleisempi fiilistelyjärjestö? Miksi juuri Kirkon alat, joka ymmärtääkseni toimii enemmän ev.lut. kirkon matalammin koulutettujen työntekijöiden parissa, eikä esim. (toki niin ikään luterilainen) Kirkon akateemiset?
Luterilaiset papit ovat viroissa, joten heidän asemansa on aivan toisella tavalla turvattu, kun taas ortodoksisen kirkon papit ovat toimessa. Ortodoksisen kirkon papit eivät ole kaikki akateemisia.Vanhemmilla ortodoksipapeilla ei ole kuin seminaarikoulutus, eikä oto työskentelevillä sivutoimisilla papeilla aina sitäkään.
Virka ei oikeastaan turvaa sen enempää kuin työsuhdekaan. Molemmissa palvelussuhteissa tunnetaan henkilöstä itsestään johtuva irtisanomisperuste. On se ovi käynyt luterilaisellekin papistolle. Nykytilanne alkaa olla se, että pääosa toimissa olevasta papistosta akateemisia. Harrastuksen perusteella vihitty papisto toimii määräaikaisissa tai hoitaa toimituksia “kertakorvauksella”.
Kävin lukaisemassa edellisen ort.kirkkolain, jossa vielä virkasuhteiset papit ja kanttorit. En oikein jaksa uskoa, että moni nykyisistä työntekijöistä kaipaa niiden melko tiukkoja vaatimuksia esim. asuinpaikan valinnan suhteen.
Yksi kysymys tähän väliin. Ymmärrätkö sinä tuon Pietarin kirjeen kohdan niin, että apostoli siinä antaa hyväksymisensä Kristuksen seuraajien keskenäiselle vääryyden harjoittamiselle (eli sille että Kirkko saa kohdella jäseniään niin väärin kuin huvittaa)? Jos näin, niin mistäs sinä olet opetuksesi ammentanut?
Kyllähän apostoli tuossa vain muistuttaa, että Kristuksen seuraajat tulevat kaikenlaista tukaluutta MUITTEN taholta kärsimään.
Oto-papeista on korvaamaton apu, mutta jos kaikki olisivat otoja, niin syntyisi melkoisen hankala ongelma: ketään vapaaehtoista ei voi velvoittaa tekemään yhtään mitään. Mitenköhän siinä seurakunnan hoitaminen oikein sujuisi…
Niin täytyi. Säännöksen seuraava virke kuului: ”Asunto ei saa sijaita niin kaukana virkapaikasta, että virkatehtävien hoito siitä kärsii.”
Vuoden 1969 lakitekstissä oli paljon muutakin, jotka maallikon näkökulmasta olisivat selkeyttäneet tämän ketjun mukaista prosessia:
”He [pappi, diakoni, kanttori] eivät myöskään saa sekoittaa saarnaansa tai muuhun opetukseensa sopimattomia.”
”Papin, diakonin ja kanttorin on suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä sekä osoitettava esimiehilleen kuuliaisuutta.”
Mauriinan kuuluttamaan viran tarjoamaan “turvaan” kuului myös pitkä koeaika. ” – – kahden vuoden koeajaksi. Koevuosien päätyttyä hiippakunnan piispa, kuultuaan seurakunnanvaltuustoa ja tarvittaessa kirkollishallitusta, vahvistaa vaalin, jos katsoo valitun virkaan sopivaksi.”
“Jos koeajaksi otettu on ennen sen päättymistä osoittautunut virkaan sopimattomaksi, peruutettakoon hänelle annettu määräys.”
Taisi 90-luvulla käydä niin, että i Mitroa ei katsottu sopivaksi koeajan palveluksen perusteella. Määräys peruutettiin ja Repo vei asian käräjille, jossa hävisi.
