Ortodoksien ja katolilaisten välinen vuoropuhelu

Eli ovat itse asiassa ortodokseja?!?
Itse olen aina pitänyt orientaaleja ja ortodokseja samanarvoisina ekumeenisina kumppaneina Rooman Kirkolle…

Ovat tainneet aina hyväksyäkin, vaikka käyttävätkin (osin) eri termistöä. Koptit antoivat aikoinaan Eutykheelle anateeman siinä missä meikäläisetkin.

Suomessa ymmärtääkseni orientaalit ovat sujuvasti mukana ortodoksisten seurakuntien toiminnassa. Tämäkin todistanee, ettei suurempia ongelmia enää ole - ehtoollisyhteyhteydellekään…

Vaihtelevasti. Satun tietämään, että etiopialaista pääsiäisyöpalvelusta on vietetty esim. Tapanilan kirkossa.

Joskus parisen kymmentä vuotta sitten domikaanien kulttuurikeskuksessa Studium Catholicumissa Helsingissä pidettiin tilaisuus, jossa KP arkkipiispa Leo luennoi ortodoksisesta kirkosta meillä ja muualla.
Pyhän Olavin kappeli oli täynnä kuulijoita. Yleisön joukossa oli myös KP Helsingin katolinen piispa Josef, jolle isä Teemu tulkkasi saksaksi AP Leon puhetta.
Esitelmän jälkeen yleisöllä oli tilaisuus esittää kysymyksiä. Muuan kysymys kuului: Koska ehtoollisyhteyhteys katolisten ja ortodoksien kesken toteutuu.
“Se on nyt jo mahdollista,” totesi KP arkkipiispa hymyillen.
Sitten hän kertoi Oulusta. Ennen kuin kaupunkiin saatiin oma katolinen pappi ja perustettiin seurakunta, katolisella oli mahdollisuus liturgiassa ortodoksisessa kirkossa osallistua myös ehtoolliselle. Asiasta oli sovittu katolisen ja ortodoksisen piispan kanssa. Uskoisin, että katoliset myös ripittäytyivät ortodoksiselle papille.
Mielenkiintoinen poikkeustapaus käytännöstä, joka koski useampaa kuin yhtä henkilöä…

Tähän olisi mukavaa saada kommentteja katolilaisilta ja ortodokseilta.
Ovatko suomalaiset ortodoksit kokeneet että käännös “Herra armahda” ei tee oikeutta alkuperäiselle Kyrie eleisonille? Asia on mielestäni keskeinen koska itäisessä liturgiassa lause toistuu jatkuvasti.

Ja katolilaisilta kysyisin, miten he kokevat kun ensin on yleinen katumus ja sen jälkeen “Herra armahda”. Ajatteletteko siinä että pyydätte Jumalan voitelevan teidät parannuksen parantavalla öljyllä vai ajatteletteko Jumalan pyörtävän tuomionsa, antavan teille ennenaikaisen armahduksen tuomiosta?

https://uskojarukous.fi/t/luterilaisuuden-ongelmallisia-taustaoletuksia/1912/2494?u=plautilla

Kysymys on kuitenkin siitä että “Kyrie eleison” lause on keskeinen liturginen muotoilu. Sen merkitys ei tyhjene siihen mitä sanat tarkoittavat vaan mitä se tarkoittaa liturgisesti.

Se tarkoittaa Herra armahda. Älä katso sitä mitä olen ollut, vaan kohteke minua sellaisena kuin sinun silmissäsi voin olla. Se on paranemista: hengellisesti ja ruumiillisesti.

Herra armahda on käytössä myös ei-litirgisesti. Ei sitä voi redusoida merkityks ltään vain liturgiaan. Ri se UT:ssakaan ole ensisijaisesti liturgisessa käytössä.

D

En. Omalla kohdallani tämä osittain johtunee siitä, että Liturgian lähteissä, jonka aikanaan luin, ennen kuin olin ortodoksi, tuon “Herra armahda” -rukouksen merkitystä selitettiin.

1 tykkäys

Olen sitä mieltä että UT:n tekstit ovat ennen muuta syntyneet kristittyjen käyttöön heidän kokouksissaan.
Liturginen ja UT:n tekstimerkitys ovat silloin vahvasti korreloivia.

Tämä on hyvä kuulla että tietoa löytyy. Toivottavasti kaikki löytävät.

Kysymys ei minusta ole siinä onko käytössä oleva sana hyvä vaan siinä mitä Kyrie eleisonilla tarkoitettiin silloin kun se otettiin käyttöön kuvaamaan tiettyä liturgista uskon kohtaa, mille paikalle liturgiassa Kyrie eleison lausahdus asetettiin.

Vastaisitteko tähän viestiin Ortodoksien ja katolilaisten välinen vuoropuhelu -ketjussa.

En ole ihan vakuuttunut, että ort. palveluksissa suurin osa kokisi noin. Kyllä armo ymmärretään Jumalan toiminnaksi, ts. Jumalaa anotaan lähettämään parantavia ja pelastavia armovoimiaan rukoilevan kansan avuksi.

3 tykkäystä

Siinä tapauksessa suosittelen sinulle Jukka Norvannon raamattuopetuksia.

1 tykkäys

Itsekin toivon että asia on noin. Mutta armahda kuulostaa kyllä monen suomalaisen korvaan armon anomiselta mikä on eri asia kuin armovoiman vuodatus.

Englanninkielisellä palstalla olen nähnyt amerikkalaisten ortodoksien ihmettelevän miksi pyydämme tuomion poistoa koko ajan kun Kristus on kertakaikkisesti syntynyt, kuollut ja ylösnoussut.

Tämän tunteen voi kokea, itse olen yrittänyt ymmärtää sitä laajemmin. Se on kokonaisvaltaista liturgista rukousta ja elämää. Tätä rukousta tuli harjoittaa jatkuvasti, niin että se olisi luonnollista, jatkuvassa käytössä. Jos olet kokenut hesykasmisen kokemuksen johon tämä rukous johtaa, sanoin ei voi lausua siitä kokemuksesta.

Viroksi Herra armahda on “Issand heita armu”.

Se mitä Herra armahda tarkoittaa selitetään ortodoksisessa uskonnonopetuksessa jo pienille lapsille. Anomme rukouksessa Jumalan armovoimaa. Ei tämä ajatus ole pietistisessä luterilaisuudessakaan vieras. Sanotaanhan vanhassa virressäkin: “Oi Herra suothan sä minulle, sun armos voimaksi matkalle…”

5 tykkäystä

Toivon että tätä aletaan opettamaan aikuisillekin katekumeenikurssilla. Olen käynyt sen kahdesti, eikä asiaa ole mainittu.
Minun kohdalleni on ilmeisesti sitten sattuneet kristinuskosta kiinnostuneet henkilöt jotka ovat kokeneet armahduksen armahdukseksi rangaistuksesta. Positiivista on kuitenkin tietää että monille on selvää että armahdus ei tarkoita eksplisiittisesti armahdusta syntisyydestä ja rangaistuksesta vaan nimenomaan sitä että Jumala vuodattaa armoaan, joka hoitaa, parantaa ja pyhittää.

1 tykkäys

Kaikkea ei aina huomata selittää, vaikka katekumeenikurssilla pitäisi opettaa kaikki sellaiset asiat, jotka on mahdollista käsittää väärin. Kirjoita edellä mainitsemastasi asiasta katekumenikurssin pitäjälle.

Reformoitu kristinusko on paljon karumpaa ja pelkistetympää uskonnollisuutta kuin meikäläinen pietististinen luterilaisuus. Sen tähden en ihmettele, että Pohjois-Amerikassa monet asiat käsitetään väärin tai yksipuolisesti.

2 tykkäystä