Tietämättä mitään asiasta, joskus ihminen saattaa myös olla väärässä tai tyhmä. Valehtelu ei ole ainoa vaihtoehto.
Jumala on rakkaus. Jumala rakastaa ihmisiä.
Tietämättä mitään asiasta, joskus ihminen saattaa myös olla väärässä tai tyhmä. Valehtelu ei ole ainoa vaihtoehto.
Jumala on rakkaus. Jumala rakastaa ihmisiä.
Aamen, aamen, aamen.
Jumala on rakkaus. Jumala rakastaa ihmisiä.
Joh 3:36: “Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.”"
Ei ole siis muuta vaihtoehtoa kuin uskoa Jeesukseen, häneen Jumala on mielistynyt kuten hän Jeesusta kastettaessa sanookin. Jeesus uhraamalla viattomana itsensä meidän syntimme hänelle luettuna lepytti Jumalan vihan josta todistuksena Jumala herätti hänet kuolleista. Lue myös Hebr.10 luku!
Juu, Jeesus pelastaa. Mutta ei Jumala tarvitse välineitä rakastaakseen ihmisiä. Jumala rakastaa ihmisiä, koska Jumala on Jumala.
Tällöinhän emme tarvitsisi lainkaan Jeesuksen sovitustyötä. Mutta koska me olemme syntiset oli meidät sovitettava ja tämän sovituksen Jumala toteutti Pojassaan. Uskon kautta Jeesukseen me omistamme tämän sovituksen. Ellemme niin meidän käy köppäsesti ja Jumalan viha pysyy päällämme.
Tällöinhän emme tarvitsisi lainkaan Jeesuksen sovitustyötä.
Tarvitsemme koska olemme kuolleita ilman Kristusta. Kasteessa kuolemme Kristuksen kanssa ja nousemme ylös Kristuksen kanssa. Kristus tuli ihmiseksi, koska Jumala rakastaa meitä eikä sen vuoksi, että Jumala voisi rakastaa meitä.
No näin sanoen, täysin samaa mieltä.
“Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. 8 Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. 9 Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. 10 Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.”
(1. Johanneksen kirje 4)
ihminen saattaa myös olla väärässä
Tuossa blogissa Lutheria syytettiin yksin -sanan lisäämisestä Room 3:28 saksannokseen. Asiasta keskusteltiin jo Lutherin aikana ja netistä löytyy runsaasti materiaalia aiheesta. Kirjoittaja olisi pienellä vaivalla löytänyt aineiston itse.
Anchor Bible Commentary:
At 3:28 Luther introduced the adv. “only” into his translation of Romans (1522), “alleyn durch den Glauben” (WAusg 7.38); cf. Aus der Bibel 1546, “alleine durch den Glauben” (WAusg, DB 7.39); also 7.3-27 (Pref. to the Epistle). See further his Sendbrief vom Dolmetschen, of 8 Sept. 1530 (WAusg 30.2 [1909], 627-49; “On Translating: An Open Letter” [LuthW 35.175-202]). Although “alleyn/alleine” finds no corresponding adverb in the Greek text, two of the points that Luther made in his defense of the added adverb were that it was demanded by the context and that sola was used in the theological tradition before him.
Robert Bellarmine listed eight earlier authors who used sola (Disputatio de controversiis: De justificatione 1.25 [Naples: G. Giuliano, 1856], 4.501-3):
Origen, Commentarius in Ep. ad Romanos, cap. 3 (PG 14.952).
Hilary, Commentarius in Matthaeum 8:6 (PL 9.961).
Basil, Hom. de humilitate 20.3 (PG 31.529C).
Ambrosiaster, In Ep. ad Romanos 3.24 (CSEL 81.1.119): “sola fide justificati sunt dono Dei,” through faith alone they have been justified by a gift of God; 4.5 (CSEL 81.1.130).
John Chrysostom, Hom. in Ep. ad Titum 3.3 (PG 62.679 [not in Greek text]).
Cyril of Alexandria, In Joannis Evangelium 10.15.7 (PG 74.368 [but alludes to Jas 2:19]).
Bernard, In Canticum serm. 22.8 (PL 183.881): “solam justificatur per fidem,” is justified by faith alone.
Theophylact, Expositio in ep. ad Galatas 3.12-13 (PG 124.988).
Ja Lutherin omin sanoin:
Olen siis tässä Roomalaiskirjeen 3. luvussa (Room. 3) varsin hyvin tiennyt, ettei latinalaisessa eikä kreikkalaisessa tekstissä ole sanaa sola, eikä paavilaisten olisi tarvinnut sitä minulle opettaa. Totta on, ettei siinä ole noita neljää kirjainta SOLA, joita kirjaimia nuo aasinpäät katsovat kuten lehmät uutta veräjää. Mutta he eivät näe, että ne sisältyvät kuitenkin tekstin merkitykseen, ja jos halutaan selvästi ja voimallisesti saksantaa, niin ne kuuluvat siihen. Sillä olen halunnut puhua saksaa enkä latinaa tai kreikkaa, koska olin ottanut tehtäväkseni puhua saksaa käännöksessäni. Mutta meidän saksan kielessämme on tapana, että jos yhteen sanontaan kuuluu kaksi asiaa, joista toinen myöntää ja toinen kieltää, käytetään sanaa solum (allein, ainoastaan) sanojen nicht (ei) ja kein (ei kukaan, ei mikään, ei yhtään) rinnalla. Kun esimerkiksi sanotaan: Der Bauer binget allein Korn, und kein Geld (Talonpoika tuo ainoastaan viljaa eikä yhtään rahaa). Samoin: Ich hab wahrlich itzt nicht Geld, sondern allein Korn (Minulla ei tosiaankaan ole nyt rahaa, vaan ainoastaan viljaa). Ich hab allein gessen und nocht nicht getrunken (Olen ainoastaan syönyt, mutta en vielä juonut). Hast du allein geschrieben und nit überlesen (Oletko ainoastaan kirjoittanut, mutta et lukenut läpi)? Ja lukemattomia muita samankaltaisia sanontoja jokapäiväisessä käytössä.
Martti Luther: Lentokirjanen kääntämisestä.
D
Kirjoittaja olisi pienellä vaivalla löytänyt aineiston itse.
Noh, ei varmaan olisi ensimmäinen kerta maailmassa, että joku unohtaa lähdekritiikin.
joku unohtaa lähdekritiikin
No joo. Lutherin siteeraaminen tässä yhteydessä, ei välttämättä ole kovinkaan objektiivista.
D
Pyhä Athanasios Suuri opettaa teosista teoksessaan De Incarnatione, Inkarnaatiosta. Olen lainannut tämän pätkän tänne ennenkin, en valitettavasti ole oppinut kreikkaa, joten käännetty ranskasta:
Sillä hän itse tuli ihmiseksi, jotta tulisimme jumalaksi [tai jumaloituisimme]; ja hän on itse tullut näkyväksi ruumiltaan, jotta meillä olisi ajatus näkymättömästä Isästä; ja hän on kärsinyt itse ihmisten rikkomukset, jotta meillä olisi osuus tuhoutumattomuudessa.
Kiitos, Nevalainen, että linkkasit tämän silloin muutama vuosi sitten. De Incarnatione on yksi kauneimpia teologisia kirjoja mitä olen lukenut. Itse en jaksanut linkata sitä, kun koko ajatus sai niin huonon vastaanoton jo pelkän raamatunlauseen linkkaamisesta. Ajattelin olla vetoamatta itseäni viisaampiin kun asia ajatuksen tasolla oli jo sellainen että sen suhteen tuntui mahdottomalta löytää mitään suopeaa yhteistä aluetta.
En kyllä kirjoita luterilaisesta tai ortodoksisesta positiosta tällä hetkellä, ehkä enemmän luterilaisesta koska harrastan Sleytä tällä hetkellä ja olen oppinut paljon ymmärtämään sikäläistä diskurssia, mutta tämä Athanasioksen käsitys inkarnaation merkityksistä on edelleen suosikkejani. Sen auki selittäminen vaatii tosin nykymaailmassa paljon diplomatiaa ja tahtoa löytää yhtymäkohtia Athanasioksen ajattelun ja modernin kristityn kokemusmaailman välillä. Ja edelleen sen puuttuminen opetuksesta inkarnaatiosta tuntuu syvällisyyden puutteelta. Vasta avaamani unio-keskustelu on minulle tapa käsitellä tätä tematiikkaa nykyajassa hyväksytyllä tavalla. Jos inkarnaatiota ei olisi tapahtunut, ei voisi olla mitään uniotakaan. Unio on asia joka on saanut minut ajattelemaan että saattaisin ihan oikeasti vielä joskus olla luterilainen. Oman maan perinteet tuottavat onneksi lohtua, ja minullakin on hyviä muistoja luterilaisista lapsuuden kirkkomatkoista, joulukirkostakin. Mistäpä sitä tietää jos jonain päivänä yritän kirjoittaa tähän ketjuun luterilaisena. Varmaan huonona sellaisena koska on niin paljon muita vaikutteita. Union pohtimiseen minut on kuitenkin tuonut tuo Athanasioksen lause, Katolisen kirkon katekismuksesta luettuna vuosia sitten, ja tietenkin oma uskoontulokokemus.
Ja edelleen olen sitä mieltä että inkarnaation merkityksen vesittäminen kristittyjen keskuudessa on Saatanan suurimpia juonia, sen lisäksi että hän saa kristityt uskomaan että häntä ei ole. Sitä vesittymistä tapahtuu ihan kaikissa kirkkokunnissa, ei se ole kenenkään yksinoikeus, ja kun inkarnaation merkitys vesittyy, putoaa tietyllä tavalla pohja pois kristinuskon perusopetukselta. Mutta ilahduttavaa on että inkarnaatiosta puhutaan, joka joulu, ja muulloinkin, se on tärkeää että puhutaan. Se on sitä parasta ja tärkeintä kristinuskon ruumiillisuutta, mitä nyt niin kovasti peräänkuulutetaan.
No, jospa jonain päivänä nämä teemat kohtaavat minun ja luterilaisten elävän elämän keskusteluissa ilman tämän ketjun vuoden -22 draamaa. Silloin elettiin helmikuuta ja joulun aikaan olin lukenut Athanasiosta haltioissani. En uskonut että se on puheenaiheena niin räjähdysherkkä ja suorapuheinenhan minä olen livenäkin tökeryyteen asti. Jos livekohtaamiset armahtavatkin, netti ei armahda suorapuheista.
- Sana tuli lihaksi, ”jotta me tulisimme osallisiksi jumalallisesta luonnosta” (2 Piet. 1:4): ”Jumalan Sana tuli ihmiseksi ja Jumalan Poika ihmisen pojaksi, jotta ihminen ottaisi Sanan vastaan ja lapsen asemaan otettuna tulisi Jumalan pojaksi.”83 Jumalan Sana ”tuli ihmiseksi, jotta me jumalallistuisimme”.84 ”Koska Jumalan ainosyntyinen Poika tahtoi antaa meille osallisuuden jumaluuteensa, hän omaksui meidän luontomme, tuli ihmiseksi tehdäkseen ihmiset jumalallisiksi.” (KKK 460. Viite 83 on Irenaeusta, viite 84 Athanasiosta.)