Tämä on lännessä vallinnut kanta. Oikeastihan niin on idässäkin, vaikka niitä kaivetaan lyömäaseiksi helposti.
Minuakin kiinnostaisi keskustelu siitä mitä yhteistä ortodokseilla ja luterilaisilla on. Vuoropuheluhan tämä tosiaan on. Myös ortodoksien näkökulmasta olisi kiinnostavaa tietää: mitä luterilaisilla ja ortodokseilla on yhteistä? Näettekö mitään hyvää luterilaisuudessa?
Olen ollut sekä katolilainen että ortodoksi. Luterilainen en ole ollut. Siksi on vaikeaa löytää yhteistä. Olen toki tuntenut luterilaisia, ja käynyt Fransiskus Assisilaisen mukaan nimetyssä luterilaisessa rukousryhmässäkin.
Mitä olen ymmärtänyt, yhteistä on Jumalan kolminaisuus, muusta en ole oikein päässyt perille. Termistö on erilaista, käsitys uskovan elämänkaaresta on erilainen. Käsitys luomakunnasta ja sen merkityksestä on erilainen. Henkilöiden kanssa olen tullut juttuun. Yhdessä on ollut mukavaa lukea Raamattua ihan yksityisesti.
En näe pelkkää huonoa luterilaisissa, tai luterilaisuudessa, mutta en suin surminkaan vaihtaisi omaa kirkollista elämääni heidän vastaavaan.
Mielenkiintoista. Minä kyllä luterilaisena näen yhteisiä asioita ortodoksien kanssa. En tunne henkilökohtaisesti ortodokseja juurikaan, mutta olen aikani kuluksi lukenut ortodoksista kirjallisuutta, katsellut ortodoksien liturgioita youtubesta ja kuunnellut ortodoksien katekumeenikurssien opetuksia. Paljon hengellistä hyvää olen saanut irti ortodoksisesta teologiasta, ja toisinaan tuntuu, että eroavaisuudet ortodoksien ja luterilaisten välillä on loppujen lopuksi hyvinkin pinnallisia, ja hieman pintaa raaputtamalla löytyy runsaastikin yhteistä pohjaa.
Toki eroavaisuuksiakin löytyy, paljonkin, ja toisinaan tuntuu, etten ymmärrä ortodokseja lainkaan. Mutta vuoropuhelun edistämiseksi en tahdo nyt mennä eroavaisuuksiin. Niitä on kyllä käsitelty siellä sun täällä jo ihan tarpeeksi. Siksi nyt olisi mukavaa keskustella nimenomaan siitä mikä yhdistää.
Yleisesti ajatellaan, että luterilaisilla ja ortodokseilla on erilainen vanhurskauttamisoppi (ortodoksit sanovat, ettei heillä ole vanhurskauttamisoppia, ja luterilaiset sanovat, että vanhurskauttamisopin varassa “kirkko seisoo tai kaatuu”). Kuitenkin tähän voi yhtyä täydestä sydämestä sekä luterilaiset, että ortodoksit: “Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti, ja haudoissa oleville elämän antoi”. En ymmärrä miksi ortodoksit sanovat, ettei heillä ole vanhurskauttamisoppia, kun tämä pääsiäistropari ilmi selvästi sisältää opin vanhurskauttamisesta. Ja se oppi on ilahduttavan luterilainen.
Ihmissuvun saama Jumalan oikeuden vapauttava tuomio johtuu siitä että Jumala inkarnoitui ihmiseksi. Meidän yhteisen ihmisyytemme nimittäjä on Jumala ihmisenä, Jumalan ja ihmisten ihmisyys on samaa. Sen vuoksi ihmisen täytyy välttämättä olla saanut vapauttava tuomio.
Koska osa ihmisistä oli todellakin synnin hengellisen kuoleman vangitsema, Jeesuskin laskeutui ihmisyydessään kuoleman valtakuntaan jotta ne vangitutkaan ihmiset eivät olisi olleet erossa Jeesuksen ihmisyydessä selkosen selällään ammottavasta ovesta taivaaseen. Taivaaseen pääsy on pyhittymisen ja jumaloitumisen tulos iankaikkisuudessa, vapauttava tuomio realisoituu jo täällä maan päällä. Pyhät saavat taivaselämästä maistiaisen jo maan päällä, mutta koko ihmiskunta saa maistella vapauttavan tuomion mukanaan tuomaa herkkua, sillä Jumala inkarnoitui ihmiseksi ei esim. kastetuksi kristityksi.
Eikös tällaista kutsuta universalismiksi. Tai apokatastasikseksi? Jopa luterilaisetkin voivat pelastua. No, ei tarvitse vaihtaa kirkkoa sen takia.
D
1 tykkäys
Kaikki voivat pelastua, totta kai! Ei ole kyse nyt tuollaisesta ajatuskulusta kuitenkaan. Lopulliseen Taivaallisen Jerusalemin asukkuuteen johtavalla tiellä on muitakin merkkipaaluja kuin Jumalan oikeuden vapauttava tuomio, joka on vähän kuin lähtölaukaus.
Pelastuminen ei lopu siihen että vapautuu vankilasta. Tarina jatkuu niin että lopulta synnytämme uutta elämää Kristuksen ruumiiseen oman Jumalan kanssa yhdeksi tulemisen kautta, pyhäin yhteydessä. Pelastuminen on siis paljon muutakin kuin vapauttavan tuomion vaihe.
Näinhän se on meillä luterilaisillakin. Pyhitystä ja vanhurskauttamista ei voi erottaa toisistaan muuta kuin käsitteellisesti.
Kuka sitten ei pelastu ortodoksisuuden mukaan?
D
En tiedä ortodokseista, mutta minusta tärkein este pelastumiselle on se että maailmassa on liikaa ihmisiä jotka eivät rukoile kenenkään puolesta.
1 tykkäys
Miknius on jatkanut kirjoitteluaan: https://palasia.net/2022/01/27/hengellinen-kuolema-ef-21/. Tällä kertaa aiheena on Efesolais-kirjeen toinen luku, ja sen sanat “Ja Jumala on eläväksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne.” Erityisenä kysymyksenä on, voiko ihminen vaikuttaa mitenkään omaan kääntymykseensä vaiko ei?
Luterilaisuudessa jakeen opetusta havainnollistetaan joskus hautausmaareissulla: jos menemme hautausmaalle ja huudamme kuolleille ”nouskaa ylös”, nämä eivät reagoi mitenkään käskyyn. Samoin on hengellisessä elämässä: meidän hengellinen kuolleista nousemisemme on täysin Jumalan käsissä emmekä voi mitenkään myötävaikuttaa siihen. Vaikka havainnollistus on aika mainio, väitän, että kun jae luetaan kontekstissaan ja kun huomioidaan, miten Raamattu hahmottaa kuoleman, luterilainen tulkinta ei ole kestävä. […]
Kun sovelletaan ajatusta kuolemasta erona käsittelyssä olevaan tekstiin, jakeen merkitys hahmottuu niin, että me olimme erossa Jumalasta syntiemme ja rikostemme tähden, mutta Jumala teki meidät jälleen osallisiksi elämästään. Millaista eromme Jumalasta tarkkaan ottaen oli, käy ilmi, kun jatketaan Paavalin kuvauksen seuraamista…
Mikniuksen pääasia on siinä, että usko olisi ihmisen toimintaa. Ja tosiaan Ef. 5:14: " Sen tähden sanotaan: ‘Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!’" P. Johannes Krysostomos kommentaarissaan sanoo kuoleman Mikniuksen käsittelemässä kohden tarkoittavan pahuuden viimeistä astetta ja viittaa juuri elämiseen ja tekoihin “ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsisssa.” (Ef. 2:2). P. Johannes myös vahvistaa tämän viittaamalla kirjeeseen Korinttolaisille (1. Kor. 6:9). Hän jatkaa selittäen, että ihmiskunnan enemmistö on tietoisesti suostunut Paholaisen orjuuteen.
Efesolaiskirjeeseen liittyy myös nähdäkseni inkarnatorinen näkökohta: “jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa … kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikissa täyttää. Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne” (Ef. 1:20-2:1).
Toisaalta, jos ryhdytään skolastikoiksi, voi ehkä kysyä, onko usko toimintaa vai habitus?
Tästä olisi mielenkiintoista kuulla lisää. En välttämättä yksityiskohtia, mutta piirteitä.
@Tunnari kysyi mitä positiivisia piirteitä luterilaisuudessa ortodoksien näkökulmasta. Omia mielipiteitäni. On tavallaan positiivista, että läntinen liturgian/messun kulku on säilytetty käsittääkseni aika pienin muutoksin. Jossain päin maailmaa on ortodokseillakin käytössä läntinen riitus; joskin Suomessa tulisi toki pysyä historiallisista syistä slaavilaisessa perinteessä. Mielestäni on myös hyviä virsiä; joskin laulettavaksi muualla kuin jumalanpalveluksissa (hengellinen elämä ei rajoitu temppeliin).
Kalvinismiin kallellaan olevana en tunne olevani missään hallitsevassa asemassa. Jos jotkut, niin ortodoksit ovat mielestäni hallinneet ilmatilaa täällä. Eikä siinä mitään pahaa ole. Meistä kukin olemme oman viitekehyksemme vankeja. Toki asioita pohdiskellen, eikä vankeja sanan ankarassa mielessä.
Tai kenties luterilaiset eivät ymmärrä, että myös heidän uskoonsa sisältyy jumalallistumis-oppi.
Eniveis, tärkeintä lienee se, että pääsiäistropari osoittaa luterilaisille tai ainakin sinulle, että meillä ortodokseilla on “oikeansuuntainen vanhurskauttamisoppi”, vaikka emme sitä muutoin artikuloi kuten luterilaiset.
Katolilaiselle tärkeimmät patristiset ja raamatulliset teemat kirkkovuoden kuluessa ovat
“Kristus, uuden luomisen esikoinen”,
“Ylösnousemus, uusi luominen”
“Jumalan lihaksi tulo, ihmisen uusi luominen”
Ortodoksit Suomessa tuntuvat kahden vuoden kokemuksellani keskittyvän hyvin samanlaisiin aihepiireihin.
Lähteitä noille teemoille
P. Atanasios Aleksandrialainen; Kolminaisuudesta, Saarna Sanan lihaksi tulosta
P. Gregorios Nyssalainen; Tutkielma 1 Kristuksen ylosnousemuksesta
Lisään tähän kirja-arvion jossa summataan ajatuksia joita jään kaipaamaan suomalaisessa kristillisessä keskustelussa verrattuna siihen mitä elin ulkomailla katolisessa hiippakunnassani.
Ovathan nuo luterilaistenkin tärkeimpiä teemoja/pyhiä… Siis kirkkovuodessa.
D
@Plautilla
Kiitos, mutta tarkoitin siis merkkejä “protestanttisten ajatusten vallalla olosta”.
Näin varmasti on, sillä tuo on sanana niin vieras luterilaisuudelle. Minulla jumalallistumisopin perusteita auttoi ymmärtämään se, kun eräässä ortodoksisessa jumalanpalvelustekstissä paratiisin käärmeen houkutuksesta puhutaan valheellisena jumalallistumisena tai vastaavana.
Ehkä tuo postaukseeni lisäämäni kirja-arvio antaa viitteitä tuohon protestanttisten ajatusten vallallaoloon.
1 tykkäys
Teologiaa vakavissaan opiskelleille (papeille) ehkä, mutta viisi sataa vuotta protestantismia on tehnyt Suomessa tehtävänsä joten rivikristitty harvoin uskaltaa sanoa Gregorios Nyssalaisen sanoin:
Elämän valtakunta on alkanut ja kuoleman valta on tuhottu. Elämän valtakunta on tuonut mukanaan uuden syntymän, uuden elämän, uuden tavan elää, meidän oman olemuksemme ja luontomme muuttumisen.
Tämä on kristillinen ilosanoma pähkinänkuoressa. Tätä saisi Suomessakin niin ortodoksit kuin katolilaiset julistaa rohkeammin. Tämä nimittäin tuolla ulkomailla löi kasvoille joka käänteessä. Täällä siitä kuiskaillaan varovasti, paitsi tietenkin ortodoksien pääsiäsenvietossa (ja katolilaisten).
PS. Johanneksen Ilmestystä ei tarvitse välttämättä lukea liturgiassa sillä kristitty elää sitä ilmestystä joka päivä. Tämä lienee ortodoksien logiikka siinä päätöksessä että sitä kirjaa ei lueta liturgisesti.
Kyllä minä uskallan. Luulen että monelle ortodoksille tuossa on nikottelemista.
Historiallisesti syyt ovat jotain muuta. Oerodoksiswn uskon vanhoissa esityksissa Raamatun kirjojen lukeminen oli ylipäätänsä rajoitettu joiltakin osin. Ilm kuulunee näihin.
D
Nimenomaan. Tässä näkyy se protestantismin vaikutus suurimmalta osalta käännynnäisistä koostuvassa ortodoksisessa joukossa Suomessa.
Luterilaisten väärät käsitykset johtuvat luterilaisista ja ortodoksien väärät käsitykset johtuvat… luterilaisista?
Kuinka ekumeenista! Mitä vuoropuhelua!
2 tykkäystä