Varmaan meidän ajattelu on samanhenkinen, mutta vastaavaa pykälistöä ei ole kodifioitu.
1 tykkäys
4 tykkäystä
Tällainen uutinen osui silmiini Savonlinnasta: https://ort.fi/uutishuone/2019-09-06/diakoniksi-vihkiminen-savonlinnassa Siellä on Joose Pitkänen, joka aiemmin toimi seurakunnassa lukijana vihitty nyt diakoniksi. Tämä on sikäli kiinnostavaa, että foorumilla on aiemmin puitu kääntymisiä ortodoksikirkkoon. No, Joose Pitkänen on entinen Kansanlähetyksen Venäjän-lähetti, hänen kääntymisestään ollaan taidettu täällä joskus puhuakin. (Huvittavaa, että edelleen Joose Pitkäsen nimeä Googlella hakiessa löytyy Etelä-Savon Kansanlähetyksen esittely Pitkäsen perheestä heidän lähetteinään: http://wp.sekl.fi/savo/pitkaset/ )
En muistanutkaan / tiennyt, että hänet oli vihitty ev.lut papiksi. Oliko sitten Suomen vai Inkerin… Hänen isänsä on tietääkseni luterilainen pastori.
Eihän ortodoksisessa kirkossakaan “kukaan” tiedä, että heksapsalmien aikana ei saa istua (ellei sitten ole niin sairas tai vanha, ettei jaksa seistä).
Katismoiden aikana taas saa, vai? Valamossa aikoinaan tuntui, että suorastaan pitää…Ainakin kerran alttarissa isä Efraim melkein sähähti ponomarille eli minulle: “Katismat!” Kun en tajunnut heti jakkaralle istuutua…
Katisman aikana tosiaankin istutaan.
Miksi näin? Ei kai se mikään virhe ole seisoa myös näiden aikana?
Tapana on istua katisman aikana. Katisma liittyy kreikan sanaan istua. Jos joku välttämättä haluaa seistä, niin seisköön, kun kaikki muut istuvat. Tosin seurakunnissa ei katismoja juuri lueta, mutta luostareissa luetaan.
Akatistoksen aikana ei ole tapana istua. Akatistos-sana liittyy ei-istumiseen.
Seminaarilla luetaan suuren paaston aikana psalttari läpi, mutta muina aikoina katismat jäävät lukematta. Parimiat kyllä luetaan polyeleo-tason päivinä.
Aamupalveluksissa ei tulisi tehdä ristinmerkkejä heksapsalmien aikana, mutta itse kyllä teen, jos tuntuu siltä.
Minulle on opetettu, että heksapsalmien aikana tehdään ristinmerkkejä muuten normaalisti alussa (“Jumalan on kunnia korkeuksissa”) ja “kunnioiden” yhteydessä, mutta ilman kumarruksia. Näin tekee myös metropoliitta Arseni. Jos joku piispa on läsnä palveluksessa mutta ei itse toimita sitä, hän lukee heksapsalmit, tai jos ei ole piispaa, korkea-arvoisin läsnä olevista papeista voi lukea ne. Heksapsalmien aikana ei sytytetä eikä sammuteta tuohuksia, ei kunnioiteta ikoneita eikä vaellella kirkossa, vaan seistään rauhallisesti paikoillaan kuuntelemassa. Jos joku tulee kirkkoon vasta heksapsalmien aikana, hän jää taakse seisomaan, kunnes heksapsalmit on luettu loppuun. Ponomarikaan ei touhua heksapsalmien aikana, tai ainakaan hänen ei pitäisi.
Valitettavasti seurakunnissa lyhennetään heksapsalmeja jättämällä joitakin lukematta. Ehkäpä silloin saakin istua, kun ne eivät ole enää heksapsalmeja (heksa = 6).
Ei seminaarillakaan lueta koskaan kaikkia heksapsalmeja, vaan 1+2 tai 2+1. Pitäähän ihmisten ehtiä luennoillekin…
Hurraa! Kirkon verkkosivuilla on nyt Synaksarionin pyhien hakemisto sekä muistopäivän mukaan että aakkosjärjestyksessä. Nimeä klikkaamalla pääsee muistopäivähakemistosta kyseisen pyhän elämäkertaan ja päivämäärää klikkaamalla nimihakemistosta (lukuun ottamatta elokuun pyhiä, jotka eivät vielä ole kirkon sivuilla).
Linkit hakemistoihin ovat etusivun oikeassa laidassa kirkkokalenterin alapuolella.
Kirkon nettisivuilla on julkaistu isä Damaskinoksen mainio artikkeli tuohuksista. Ainakin itselleni paljon uutta tietoa.
Valamon luostari ilmoittaa:
Pyhittäjä Johannes Valamolaisen pyhäinjäännökset avattiin.
Itä-Suomen Aluehallintovirasto myönsi 4. lokakuuta Kuopion ja Karjalan hiippakunnan anomuksesta luvan avata pyhittäjä Johannes Valamolaisen haudan ja siirtää pyhäinjäännökset niille varattuun reliikkiarkkuun Kristuksen kirkastumisen kirkkoon.
Pyhäinjäännösten avaaminen suoritettiin KP. metropoliitta Arsenin siunauksella 18. lokakuuta. Paikalla oli terveydensuojeluviranomaisen edustajana paikalla terveystarkastaja Heli Impivaara. Pyhäinjäännösten asettaminen kansan kunnioitettavaksi tapahtuu kirkolliskokouksen aattona, sunnuntaina 24. marraskuuta.
1 tykkäys
Joissakin seurakunnissa toimitetaan 23.10. Jaakobin liturgia, joka on hyvin vanha ja erilainen kuin pyhän Johannes Krysostomoksen jumalallinen liturgia, jota toimitetaan useimmin, tai pyhän Basileios Suuren liturgia, jota toimitetaan kymmenen kertaa vuodessa, tai ennenpyhitettyjen lahjain liturgia, jota toimitetaan suuren paaston aikana keskiviikkoisin ja perjantaisin siellä, missä se on mahdollista.
Papit seisovat ja istuvat (!) osan ajasta kirkon keskellä, missä myös profetia, evankeliumi ja epistola luetaan. Kannattaa kuunnella tarkasti, kun pappi antaa ohjeita ehtoollisen nauttimisesta, koska se menee eri tavalla kuin muulloin. Saatot menevät kirkkosalin vasenta seinustaa alttarista kirkon takaosaan, jolloin kirkkokansa väistää keskikäytävälle, niin kuin suitsutusta väistetään, mutta heti saaton mentyä ohi täytyy palata takaisin reunemmalle, koska saatto palaa alttariin keskikäytävää pitkin.
Jaakobin jumalallinen liturgia on hyvin kaunis palvelus. Kannattaa osallistua, jos suinkin pääsee.
Komppaan muuten, mutta en ole täysin vakuuttunut Jaakobin liturgian vanhuudesta. Onhan se eräänlainen rekonstruktio. Mutta kivaa vaihtelua. Ja kirkkokansa tosiaan nauttii ehtoollisen samaan tapaan kuin papisto yleensä: leipä käteen ja viini yhteismaljasta. Muutenhan se palvelus koostuu lähinnä loputtomista ektenioista.
Jaakobin liturgia -kirjassa kuitenkin sanotaan: “kuuluu vanhimpiin käytössä oleviin liturgiateksteihin. Se luetaan ns. antiokialaisiin liturgioihin, joista myöhemmät bysanttilaiset - Johannes Krysostomoksen ja Basileios Suuren - liturgiat ovat kehittyneet omaksi liturgiseksi tyypikseen. Kaikesta päätellen juuri Jaakobin liturgiaa käytettiin eniten ortodoksisessa kirkossa ennen Krysostomoksen liturgian vakiintumista.”
Kirjan mukaan Kristuksen ruumis pannaan ehtoollisellakävijän suuhun, mutta käytännössä se saatetaan antaa käteen, kun kädet ovat siunauksenpyytämisasennossa.
1 tykkäys
Noin voidaan sanoa, mutta tämä nykyinen Jaakobin liturgia ei ole noin vanha.
Ensimmäisinä vuosisatoina käytettiin monia erilaisia liturgiatekstejä, kunnes niitä ruvettiin yhtenäistämään.
1 tykkäys