Heh, ihan hyvä arvaus kuitenkin. Varmaan keskimäärin 90% suomalaisista ortodokseista menisi oman patriarkaatin palvelukseen. Itse yritän parhaani mukaan ignoorata kirkkopolitiikan, niin en viitsisi kiinnittää patriarkaatteihin huomiota.
Edit: eipä näköjään omankaan patriarkaatin kirkko ole kaukana. 
Pitääpä arpoa aamusta.
Näyttää tuo ortodoksisuus vetävän puoleensa lännempänäkin, ja näköjään sjelläkin herätysliikelehdet kirjoittavat aiheesta varsin neutraalisti. Tämä saattaa kiinnostaa täälläkin. Norjalaisen luterilaisen herätysliikejärjestön lehden haastattelu miehestä, jonka tausta ilmeisesti luterilaisessa herätysliikkeessä, sitten ollut mukana karismaattisessa liikkeessä ja on nyt ortodoksi:
Joitain yksityiskohtia jäi vielä epäselväksi, mutta kyllä tuota kouluruotsin pohjalta lukee, minä ainakin. Nostoina ehkä ajatus siitä, että haastateltu kokee karismaattisuuden nousun reaktiona luterilaisuuden liialliseen saarnakeskeisyyteen, joka voi tehdä uskosta lähinnä intellektuaalisen asian. Oman karismaattisen seurakunnan hajaannus sai pohtimaan kristittyjen yhteyttä ja sitten tutustumaan ortodoksisuuteen. Valittelee sakramenttien karsimista kahteen luterilaisuudessa. Arvostaa Serafim Sarovilaista.
Ikonimaalari-lehti on muuttunut Ikoni & kulttuuri -lehdeksi.
En pidä siitä, että &-merkkiä käytetään muuallakin kuin yritysten nimissä. Onko liian vaivalloista kirjoittaa ja-sana? Kun lukee vaikkapa sata vuotta sitten Englannissa kirjoitettujen kirjeiden kokoelmia, joka virkkeessä on muutamia &-merkkejä and-sanojen tilalla, mutta Suomikaan ei näytä enää säästyvän tältä virukselta.
Sitä vaan täytyy sietää & kestää.
Latinan kielihän tuossa vain valtaa alaa barbaarikieliltä.
Monissa ortodoksisissa seurakunnissa alkavat syys- tai lokakuussa katekumeenikurssit niille, jotka harkitsevat liittymistä ortodoksiseen kirkkoon tai muuten ovat siitä kiinnostuneita. Ne, jotka ovat siihen valmiita, liitetään kirkkoon pääsiäisen edellä, mutta joillakin saattaa mennä pitempään, ennen kuin he tekevät ratkaisun. Tietoja löytyy nyt tai myöhemmin seurakuntien verkkosivuilta. Kirkon sivuilla on jo tietoja joistakin katekumeenikursseista, mutta niitä tulee vielä muitakin.
Ohjausta kirkkoon liittymistä harkitseville
Monelle on käynyt niin, että kun he ovat menneet kertomaan papille, että haluavat liittyä kirkkoon, pappi on sanonut, että mene ensin katekumeenikurssille.
Sehän on aivan oikein. On hyvä tietää, mihin on liittymässä. Liittymistä haluavien joukossa voi näet olla niitäkin, jotka haluavat vaihtaa kirkkokuntaa lennosta ikään kuin näpäyttääkseen entistä yhteisöään tai muuten vaan hetken mielijohteesta. On erittäin hyvä asia, että ort. kirkkoon ei voi liittää itse itseään hiiren nappia klikkaamalla, vaan liittyjiltä edellytetään ensin katekumeenikurssia, ortodoksisuus tutuksi -kurssia tai muita vastaavia perustietoja ennen kuin liitetään ketään. Tämä on erityisen tarpeellista Suomen kaltaisessa maassa, jossa yhteiskunta on läpeensä ei-ortodoksinen.
Valamon opistossa on Ortodoksisuus tutuksi -kursseja. Pienissä seurakunnissa ei ehkä ole mahdollista järjestää katekumeenikursseja, mutta siellä saattaa olla tilaisuuksia, joissa voi oppia jotakin ortodoksisuudesta.
Tulkitseeko ortodoksinen kirkko seurakunnan liturgisesta elämästä syrjään jäämisen synniksi - kuten Rooman kirkko?!?
Joo, mutta ei kuten Rooman kirkko. Meillä ei ole sunnuntaivelvollisuutta.
On kyllä hyvä käydä ahkerasti palveluksissa. Ortodoksinen kirkko on hyvin yhteisöllinen.
Jos on pitkä ja hankala matka kirkkoon, ei sunnuntai velvoitetta ymmärtääkseni ole.
Minimi velvollisuus katoliselle lienee käydä vähintään kerran vuodessa synnin tunnustuksella (suositus suuren paaston aikana) ja vastaanottaa ehtoollinen samoin vähintään kerran vuodessa (suositus pääsiäis aikaan).
Vähempi aktiivisuus sitten taidetaan jo synniksi lukea…
Varmaan meidän ajattelu on samanhenkinen, mutta vastaavaa pykälistöä ei ole kodifioitu.
Tällainen uutinen osui silmiini Savonlinnasta: https://ort.fi/uutishuone/2019-09-06/diakoniksi-vihkiminen-savonlinnassa Siellä on Joose Pitkänen, joka aiemmin toimi seurakunnassa lukijana vihitty nyt diakoniksi. Tämä on sikäli kiinnostavaa, että foorumilla on aiemmin puitu kääntymisiä ortodoksikirkkoon. No, Joose Pitkänen on entinen Kansanlähetyksen Venäjän-lähetti, hänen kääntymisestään ollaan taidettu täällä joskus puhuakin. (Huvittavaa, että edelleen Joose Pitkäsen nimeä Googlella hakiessa löytyy Etelä-Savon Kansanlähetyksen esittely Pitkäsen perheestä heidän lähetteinään: http://wp.sekl.fi/savo/pitkaset/ )
En muistanutkaan / tiennyt, että hänet oli vihitty ev.lut papiksi. Oliko sitten Suomen vai Inkerin… Hänen isänsä on tietääkseni luterilainen pastori.
Eihän ortodoksisessa kirkossakaan “kukaan” tiedä, että heksapsalmien aikana ei saa istua (ellei sitten ole niin sairas tai vanha, ettei jaksa seistä).
Katismoiden aikana taas saa, vai? Valamossa aikoinaan tuntui, että suorastaan pitää…Ainakin kerran alttarissa isä Efraim melkein sähähti ponomarille eli minulle: “Katismat!” Kun en tajunnut heti jakkaralle istuutua…
Katisman aikana tosiaankin istutaan.
Miksi näin? Ei kai se mikään virhe ole seisoa myös näiden aikana?