Ortodoksinen kirkko ja usko

Palataanpa siis asiaan noin sadan vuoden kuluttua.

Kasteesta yleensä ortodoksisuuteen. Ensi sunnuntaina 16.10.2016 klo 12-17 on tarjolla hyvä paketti tietoa ortodoksisuudesta Hgin Ort.srk-salilla:

Tutustu ortodoksisuuteen
"Ortodoksisen uskon lähteet, ortodoksinen ihmiskuva, ihminen maailmassa, ortodoksisen kirkon mysteeriot, Kirkon liturginen elämä, ortodoksisuus maailmalla ja Suomessa."

Varmaan tuohon tilaisuuteen saavat kaikki kiinnostuneet osallistua, itse kuulin siitä katekumeenikurssillamme.

3 tykkäystä

Joo palataan. Tämä asia kiinnostaa minuakin. Pitänee laittaa muistutus kalenteriin vuodelle 2116.

1 tykkäys

Mielenkiintoinen teksti:

Ylidiakoni Jyrki Härkösen puheenvuoro ”Itä ja länsi, kirkko ja valtio” -luentosarjassa Siilinjärvellä 12. lokakuuta 2016:
https://www.ort.fi/artikkelit/suuri-synodi-ja-pieni-suomi

25 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Kasteen pätevyyden kriteerit

Olipas mielenkiintoinen katsaus kansainvälisistä mittasuhteista ortodoksisuudessa.

Asiasta toiseen.

Olin tänään kuudetta tuntia Unioninkadulla ammentamassa tietoja Ortodoksisuudesta.

Tilaisuuden aloittanut isä Teo Merras heitti heviä settiä! I dig it! Selkeää, tiivistä ja antoi mahtavasti ymmärrystä niihin lukemattomiin pikku kysymyksiin, mitkä ovat mielessäni heränneet katekumeenikurssien tapaamisissa.

6 tykkäystä

Tästähän tulee kohta monologi, ei kuitenkaan synkkä yksinpuhelu.

Olin tänään ort.kulttuurikeskus Sofiassa Armenian ystävien ja Athos-veljestön tuki-ihmisten (en muista tarkkoja yhdistysnimiä ) tilaisuudessa, missä pappismunkki, professori Serafim Seppälä puhui kiinnostavasti Armenialaisesta luostariperinteestä.

Tuo uskomattoman uuttera tutkija ja julkaisija on vielä käsittämättömän hyvä puhuja, joka tuottaa suoraan ladontavalmista puhdasta kieltä vapaassa esityksessä.
(Itse sönkötän ja sekoilen vaikka lukisin vaikka lukisin paperista valmista tekstiä).

Voi miten ne vanhat kuvat linnamaisista kiviluostareista
korkeilla vuorilla olivat kiehtovia! Kirkkotaide samoin ja munkkien hartauselämän kuvaus.

Ambro avasi tilaisuuden.

3 tykkäystä

Serafimia on kyllä mukava kuunnella ja minusta hän kirjoittaakin sikäli hyvin että tällainen tollukka ymmärtää lukemansa.

Pidin hänen kirjastaan Vapaus aikanaan kovasti. Voisi oikeastaan lukea sen uudestaan ja katsoa, mitä pidän siitä nyt.

Serafimilla oli myös suomennettuja armenislaisia runoja se pieni vihreä kirja. Olikohan sen nimi Valon aamu, en muista enää. Sekin oli kiva.

Sitten toisenlaiseen Serafimiin. Linkin takana kuvia pappismunkki Serafim Rosen haudalla vietetystä liturgiasta viime kirkkaalta viikolta.

https://m.facebook.com/245439212243550/albums/972625166191614/

Nillinkillin: Liturgiaa ei vietetä, se toimitetaan.

En tiedä mitä Kotus sanoo, mutta liturgia on juhla. Juhla vietetään.

Se on pyhä palvelus ja kaikki palvelukset kasteesta polkupyörän siunaamiseen ja siltä väliltä toimitetaan.

Minusta toimittamisessa on kauhean sellainen tekninen virkamiessävy. Kuulostaa vähän liian valtionkirkolta. Puhun siis viettämisestä. Koska voin.

2 tykkäystä

Mokomakin rontti, tuohan vaatisi kirjautumista PläsiKirjaan, ja siitä roskapostigeneraattorista katkoin piuhat jo vuosia.

Mösjöö SokeriVuori, tai kuka kapistalinisti tälle hetkellä omistaneekaan kyseisen maailmanmahdin ja mainosplakaattipohjan, saa olla ilman niitä kurjia klikkauksiani.

1 tykkäys

Minä taas ajattelen, että toimittaminen merkitsee sitä, että palvelus toimitetaan hyvässä järjestyksessä kaavan mukaan. Viettäminen tuntuisi jotenkin epämääräiseltä ja yksilölliseltä; esim. kukin viettää kesälomansa miten tykkää, mutta pyhät toimitukset toimitetaan prikulleen kirkon säätämän järjestyksen mukaan. Jos asenne on oikea, niin palveleminenkin tuntuu juhlalta.

Toimittaminen vaihtuu omassa kielitajussani viettämiseksi silloin, kun puljun sisällä on paljon vaihtelua: osa viettää tangomessua, osalla on afrikkalaisia rumpurytmejä, osa jotenkin muuten jne.

2 tykkäystä

Läntistä harhaoppia!

Nyt tuli katekumeenille kriisi.

Iski orto-doksisuuden orto-toksisuus :question:

Orto-liturgiassa on kyllä sielläkin “suitsutamine keeletüd”, mutta sen sijaan suitsutetaan ahkerasti. Minulla taas on vaikea-asteinen ja vaikeahoitoinen keuhkoastma, Pumppu ei tahdo kestää riittäviä astmalääkeannoksia. Ilmeisesti tuli yliannos suitsua.

Nyt kun olen ollut katekumeeniaikana orto-palvelusten heavy-user, ja oli vielä nämä Karjalan Valistajien juhlat, oli palvelus pe-illalla ja la-aamulla, niin la-aamun jälkeen meni pillit kiinni. Tuli tosipaha astmakohtaus, ja pitkä. Hengityskoneella paineella illalla lääkesumuja kolmea sorttia näitten normaalien käsilääkitysteni lisäksi, yötä myöten höyryhengitystä ja yön läpi toisenlaisessa hengityskoneessa aamuneljään asti, jolloin nousin, kun keuhkoissa tuntuva pistäminen loppui. Raahustin postilaatikolle, minkä avattuani muistin, ettei tänään lehteä taida tullakaan. Päivystykseen en sentään lähtenyt. Siellä olisi ollut joku yleislääketieteen kandi, joka tietäisi astmasta itteäni vähemmän, ja jäätäisiin odottamaan maanantaita, jolloin ehkä joku keuhkolääkäri virittelisi lääkityksen. Lutraan ennemmin kotona.

Mutta tuli paha paikka. Jos kirkkokuntaa vaihdan, niin uudessakin tahtoisin harjoittaa uskonelämääni juoksemalla ahkerasti palveluksissa, enkä olemalla remote-user saati dormant-process, näin it-termeillä. Kaasunaamari päässä liturgiaan meno oli vaimon ehdotus, mutta hän on muutenkin suhtautunut, hm “mielenkiintoisesti”, harkitsemaani kirkkokunnan vaihtoon.

Nyt olen aidosti hämmentynyt tämän kysymyksen edessä. Ei tämä ole henkisesti eikä hengellisestikään helppoa, pitääkö vielä tulla ruumiillisia vaikeuksia.

1 tykkäys

Ikävältä kuulostava tilanne. Helpottaisiko, jos olisit aivan kirkon takaosassa. Ja tosiaan hengityssuojain voisi toimia, vaikka se tietysti on melko hassua ja epäkäytännöllinen.

Onko se suitsutustilanne sinulle se pahin osuus, eli pystytkö olemaan kirkossa paremmin sen jälkeen kun se suitsutus on mennyt ohi ja se pölinä hälvennyt? Tällöin ainakin voisi pelata niin, että tulee palvelukseen siten että ainakin ne alkuvaiheen suitsuttamiset ovat menneet ohi.

Tuttu jolla on paha astma, käy vissiin välillä ihan ulkonakin ja sitä rataa.

Minä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että suitsuttamisessa pitäisi ehdottomasti huomioida se että on ihmisiä joille se suitsutus käy henkeen. Olen itsekin ollut palveluksissa, joissa olen meinannut tikahtua, vaikka minulla ei edes ole astmaa. Suitsutuksella on se oma tehtävänsä ja roolinsa jumalanpalveluksessa, mutta olisi varmaan ihan kohtuullista huomioida siinä käytettävän pihkan määrässä se, että toisille voi tulla hengitysongelmia. Tuskin se hommaa sen pyhemmäksi ja korkealentoisemmaksi tekee että osa kirkkokansasta tukehtuu. Eli ei tekisi varmaan pahaa jutella tästä aiheesta seurakunnassa että tällainen seikka ystävällisesti huomioitaisiin.

On nimittäin tosi kurjaa, jos osa ihmisistä joutuu karttamaan palveluksia siksi että niihin tikahtuu.

1 tykkäys