Nyt puhun ties miten monennen käden lähteillä, mutta ymmärtääkseni ei tehdä, ainakaan Athosta lukuunottamatta. Toisuskoiset vastaanotetaan Moskovan patriarkaatissa ja Kreikan kirkossa ymmärtääkseni pääsääntöisesti samaan tapaan kuin Suomessa.
2 tykkäystä
Vastaan samalta pohjalta, että kyllä Athoksen ulkopuolellakin kastetaan protestanttisuudesta ortodoksisuuteen kääntyviä. Luulen, että näiden tapausten joukossa voi olla jopa roomalais-katolilaisuudesta kääntyneitä, jotka on kastettu. Jos seuraa esim. kreikankielisiä ortodoksisia blogeja, niin kyllä näistä käännynnäiden kasteista on aina silloin tällöin juttuja. Mutta ne, jotka oikeasti haluavat hylätä aiemman yhteisönsä opit ja kääntyä ortodoksiksi, eivät tietenkään yleensä pidä tällaista isona asiana. On luonnollista, että jos haluaa kääntyä, niin silloin haluaa myös tehdä sen alusta asti perinpohjaisesti.
Voin minäkin olla väärässä - ja varmaan usein olenkin. Kun nämä ovat vain yksityisten henkilöiden omia kommentteja, niin jokainen kommentoi lähinnä sen mukaan, miten on itse ymmärtänyt asiat. Ja se oma käsitys voi olla puutteellinen tai väärä. Onneksi Jumala kuitenkin huomioi tuomiossaan myös sydämen ajatukset, vilpittömät pyrkimykset ja muut vastaavat seikat. Kuten ristin ryöväristä nähdään, varsin vähäinenkin ymmärrys uskon asioista voi riittää pelastumiseen. Sydämen vilpittömyys on tärkeämpää kuin suuri tietomäärä.
Jos cymbusta oikeasti kiinnostaa Suomen ortodoksisen kirkon kasteopetus, niin silloin hänen kannattaisi hakeutua katekumeenikoulutukseen ja siellä kysyä.
Toki, mutta ei ymmärtääkseni Kreikan kirkossa eikä pääsääntöisesti Moskovan patriarkaatissa. Ja töhöilin aiemmassa viestissä; eihän Athos edes kuulu Kreikan kirkkoon. Olen lukenut toisuskoisten kastamisesta pääsääntönä vain Serbian ja Athoksen kohdalla ja ilmeisesti myös paikoin Venäjän pakolaiskirkossa. Viimeisin on toki nykyisellään osa Moskovan patriarkaattia, mutta käännynnäisten kastamiskäytäntö ymmärtääkseni syntyi aikana, jolloin se oli skismassa MPn kanssa.
Varmaan sitä tapahtuu muuallakin, mutta ymmärtääkseni pääsääntöisesti ei kyllä kasteta muilla kuin mainituilla tahoilla - tietysti olettaen, että on kastettu muualla. Ja nykyisellään olen tullut vanhaksi ja liberaaliksi ja ajattelen, että ei toisuskoisia ole tarpeenkaan kastaa. P. Augustinuksella on ihan hyvä esitys asiasta kastetta käsittelevissä kirjoissaan.
[quote=“timo_k, post:152, topic:35”]
Ortodoksisesta positiosta ei päädy sellaiseen kummalliseen näkemykseen, jonka mukaan mitään kilvoittelua ei tarvita, koska Jeesus kuoli ristillä ja on itse saanut kasteen, ehkä joskus vuosikymmeniä sitten.[/quote]
Ei luterilaisestakaan positiosta päädy sellaiseen - vai mitä tarkoitat? Luterilainenkin lukee Raamatustaan kohdan Fil. 2:12, ja ymmärtää sen kilvoittelukehotukseksi.
niin näkee, että oppi on kovasti toista, kuin meillä lännessä, Katolisilla kristityillä.
Onnea ja menestystä cymbus, olet sitten vihdoin liittynyt katoliseen kirkkoon. Pidinkin aina omituisena ja kyseenalaisena tapaasi puhua luterilaisena ylimalkaisesti Lännen suurimman ja vanhimman, katolisen kirkon puolesta. Nyt argumentaatiosi on paitsi uskottavampaa myös selvempää.
2 tykkäystä
Ortodoksisuuden perusasioista lyhyesti kertovaa kirjasta (20., uudistettu painos) saa Ortodoksisten nuorten liitosta (ONL) 3,50 eurolla, kun se booky.fi:ssä maksaa 22,40 (!) euroa.
Ortodoksisuuden mitä, miksi, miten - kirkkotiedon käsikirja
ONL julkaisee myös taskukokoista hartauskirjaa, jossa on tärkeimpiä rukouksia ja esim. ehtoollisen valmistautumisrukoukset, jotka luetaan liturgiassa yhteen ääneen papin kanssa ennen ehtoollista (ennen näitä rukouksia eteen menevät vain ne, jotka pääsevät ehtoolliselle). Hartauskirjakin maksaa vain 3,50 euroa, booky.fi:ssä 19,60 (!) euroa.
“Mutta ne, jotka oikeasti haluavat hylätä aiemman yhteisönsä opit ja kääntyä ortodoksiksi, eivät tietenkään yleensä pidä tällaista isona asiana. On luonnollista, että jos haluaa kääntyä, niin silloin haluaa myös tehdä sen alusta asti perinpohjaisesti.”
Minusta taasen se, miten heterodoksikristitty otetaan ortodoksisen Kirkon yhteyteen on nimenomaan Kirkon, eikä liittyvän halusta tai toiveista kiinni oleva asia. Ja tämä tapa, jolla historian saatossa -ja osin yhä vieläkin- on vastustettu tai signaloitu mitä mieltä olemme katolisten ja protestanttien “kristillisyydestä”, kun näiden kirkkojen missionäärinen toiminta tai presenssi on koettu uhkaavaksi ns. perinteisissä ortodoksissa maissa, on vaihdellut ja siinä on yhä tiettyä ei-toivottavaa fluidisuutta.
Kirkon linja tulisi kuitenkin olla yhtenäinen ja ei-ortodoksikristityn reseptiota koskevat perusteet samat. Orientaalien-ortodoksien (ei-kalkedonilaisten) ja katolisten suhteen en tällä hetkellä näe syytä “uudelleenkastamiseen”. Joidenkin protestanttien kohdalla, etenkin sellaisten, jotka on kastettu esim. “Luojan, Lunastajan ja Pyhittäjän tms”. -nimeen. kaste on luonnollisestikkin suoritettava.
Se, että esim luterilaistaustainen ihminen haluaa puhdistaa hengellisen pöytänsä puhtaaksi uuden kasteen kautta Kirkkoon liittyessään, saa puolestani olla hänen henk.koht tahtotilansa, mutta Kristuksen Kirkon tahtotila on se joka ratkaisee.
Toisinaan sellaiset luterilaiset ja katolisetkin, jotka on liitetty uudelleen kastamalla ortodoksisen Kirkon jäsenyyteen jossain Venäjän takamailla, kreikkalaisissa luostari -tai kvasi-kanonisissa piireissä, tuovat “kasteopetuksensa” mukanaan. Ja näin aiheuttavat hengellisesti ja pastoraalisestikkin hämmentäviä tilanteita länsimaisissa, kotipaikallisseurakunnissaan niiden ex-luterilaisten ja katolisten ortodoksien keskuudessa, jotka Kirkko on perustellusti ottanut vastaan opetuksen, katumuksen ja mirhallavoitelun kautta.
1 tykkäys
Itse pidän uudelleenkastamista jopa vaarallisena juttuna. Jostain syystä näin: en ole juurikaan teologisia perusteita näkemystäni tukemaan tutkinut. Toki on olemassa kastekaavan muoto: "Ellei sinua jo ole kastettu… "
Tietysti noin, enkä ole mitään muuta väittänytkään. Eihän ort. kirkkoon haluavalla ole mitään muuta tapaa tulla liitetyksi kirkkoon kuin se tapa, jota kirkko käyttää. Siihen on suostuttava. Tuskinpa olisin Suomesta löytänyt ort. pappia, joka olisi suostunut kastamaan minut vain sen takia, että itse olisin niin halunnut, vaikka olisin yrittänytkin. Kyllä papit noudattavat yhtenäisesti kirkkomme linjaa ja piispojensa antamaa ohjeistusta. Kirkkoon liityttäessähän nimenomaan sitoudutaan siihen, mitä kirkko opettaa ja ilmaistaan halua tehdä niin.
1 tykkäys
Pyhän ja suuren synodin viime kesäkuussa Kreetalla antamia avioliittoa koskevia opetuksia
Suomalaisia kiinnostanevat erityisesti seka-avioliittoja ja samaa sukupuolta olevien liittoja koskevat ohjeet.
Avioliiton sakramentti ja sen esteet - aihetta käsiteltiin suuressa ja pyhässä synodissa, mutta sitä ei hyväksytty, toisin kuin muut käsitellyt aiheet.
Palataanpa siis asiaan noin sadan vuoden kuluttua.
Kasteesta yleensä ortodoksisuuteen. Ensi sunnuntaina 16.10.2016 klo 12-17 on tarjolla hyvä paketti tietoa ortodoksisuudesta Hgin Ort.srk-salilla:
Tutustu ortodoksisuuteen
"Ortodoksisen uskon lähteet, ortodoksinen ihmiskuva, ihminen maailmassa, ortodoksisen kirkon mysteeriot, Kirkon liturginen elämä, ortodoksisuus maailmalla ja Suomessa."
Varmaan tuohon tilaisuuteen saavat kaikki kiinnostuneet osallistua, itse kuulin siitä katekumeenikurssillamme.
3 tykkäystä
Joo palataan. Tämä asia kiinnostaa minuakin. Pitänee laittaa muistutus kalenteriin vuodelle 2116.
1 tykkäys
Mielenkiintoinen teksti:
Ylidiakoni Jyrki Härkösen puheenvuoro ”Itä ja länsi, kirkko ja valtio” -luentosarjassa Siilinjärvellä 12. lokakuuta 2016:
https://www.ort.fi/artikkelit/suuri-synodi-ja-pieni-suomi
Olipas mielenkiintoinen katsaus kansainvälisistä mittasuhteista ortodoksisuudessa.
Asiasta toiseen.
Olin tänään kuudetta tuntia Unioninkadulla ammentamassa tietoja Ortodoksisuudesta.
Tilaisuuden aloittanut isä Teo Merras heitti heviä settiä! I dig it! Selkeää, tiivistä ja antoi mahtavasti ymmärrystä niihin lukemattomiin pikku kysymyksiin, mitkä ovat mielessäni heränneet katekumeenikurssien tapaamisissa.
6 tykkäystä
Tästähän tulee kohta monologi, ei kuitenkaan synkkä yksinpuhelu.
Olin tänään ort.kulttuurikeskus Sofiassa Armenian ystävien ja Athos-veljestön tuki-ihmisten (en muista tarkkoja yhdistysnimiä ) tilaisuudessa, missä pappismunkki, professori Serafim Seppälä puhui kiinnostavasti Armenialaisesta luostariperinteestä.
Tuo uskomattoman uuttera tutkija ja julkaisija on vielä käsittämättömän hyvä puhuja, joka tuottaa suoraan ladontavalmista puhdasta kieltä vapaassa esityksessä.
(Itse sönkötän ja sekoilen vaikka lukisin vaikka lukisin paperista valmista tekstiä).
Voi miten ne vanhat kuvat linnamaisista kiviluostareista
korkeilla vuorilla olivat kiehtovia! Kirkkotaide samoin ja munkkien hartauselämän kuvaus.
Ambro avasi tilaisuuden.
3 tykkäystä