Anteeksi vain, mutta minulle tämä on täysin epäkristillinen ja ei vain heterodoksinen, vaan täysin harhaoppinen näkemys, jota yksikään -kirkkokuntaan katsomatta- ei voi tai tulisi kannattaa. Täyttä manikeolaisuutta ja totaalista deprivaatiota, vaikka kuinka olisi “vilpitön” tarkoitus korostaa Jumalan armoa tai Luojan ja luodun välistä kuilua ja postlapsaarisuuden ihmisyyden tilaa. Ei raamatullista tai patristista millään muotoa. Puhdasta perisyyllisyys -opetusta, ei edes enään sitä perisynti -puhetta, joka jollain tapaa avautuu minulle katolisuuden kautta.
Mistä tämä “purkki -puhe” muuten on peräisin?
Ja edemmäs, puhe ollut siitä miten ortodoksinen Kirkko näkee luterilaisen kirkon soteriologisen perusdoktriinin eli Lutherin systematisoiman vanhurskauttamis-opin. Paavalin vanhurskauttamista koskevat opetukset ovat osa ortodoksisen Kirkon opetusta, mutta eivät samalla tavalla kuin Lutherin ja häntä seuranneiden dogmatisoimana. Millä tavalla luterilainen kirkko taasen tuntee, hyväksyy tai ymmärtää ortodoksisen Kirkon soteriologisen opin ihmisen jumaloitumisesta eli deifikaatiosta/theoosiksesta?
9x ja Henrikki mikä on luterilaisen kirkon ihmisen (raamatullinen) jumaloitumista koskeva oppi tai näkemys?
Sitten sellainen asia, että ortodokseille puhe “yksin uskosta” ja “yksin armosta” avautuu paremmin kun näistä puhuja palauttaa puheensa ekklesiologiseen kontekstiin. Tarkennan, “yksin armosta” jne. ovat ihmisen ulottuvilla Sanan saarnaamisen ja sakramenttien kautta luterilaisessakin kirkossa.