Kyllä luterilaistenkin kirkkojen parissa on ollut nationalismia. Tämä johtuu siitä, että ne ortodoksisten kirkkojen tavoin ovat olleet järjestäytyneitä maakirkoiksi. Tässä järjestelmässä itsenäisessä maassa on aina itsenäinen kirkko. Luterilaiset kirkot ovat olleet pohjoismaissa myös valtiokirkkoja meidän päivimme saakka. Tanskassa taitaa vieläkin olla valtiokirkko, jonka pää on kuningatar.
Evlut.fi osallistui jatkosodan aikana, kun Suur-Suomea oltiin tekemässä, innokkaasti sotapropagandaan. Suomen ortodoksinen kirkko empi siihen osallistumista paljon enemmän.
Venäjällä Kirillin ja Putinin välit ovat läheiset. Putinin hallinnon propaganda syyttää vastustajiaan juuri niistä rikkomuksista, jotka ovat sille itselleen ominaisia eli kiihkeä nationalismi ja siviileihin kohdistuva väkivalta.
P.S. Krementšukin hiippakunta Moskovan patriarkaatin Ukrainan ortodoksisessa kirkossa lopetti Kirillin mainitsemisen jumalanpalveluksissa. Nyt on jo 19 kasassa. Tämä oli jo aika itäinen hiippakunta.
Leimuava miekka ei enää vartioi Eedenin porttia, sillä ristin puu on ilmestynyt, kuolema on karkotettu ja Vapahtaja lausuu: Tulkaa jälleen paratiisiin.
Ihmettelen suuresti asian uskonnollista puolta, ts. miten Putinin ja Kirillin ristiretkeen sopii rekrytoida Syyriasta vääräuskoisia muslimeita tappamaan oikeauskoisia ortodokseja? Ukrainassahan on paljon myös Moskovan patriarkaatin alaisia seurakuntia.
Ainakin Ilarion tuntee uniaatteja kohtaa silmitöntä vihaa, se on tullut ilmi monista hänen lausunnoistaan matkan varrella. Ikävä kyllä Suomen ort. kirkossakin tämmöistä esiintyy.
“Venäjän hyökkäyksen jälkeen useat jalkapallomaajoukkueet ilmoittivat, etteivät ne osallistu maailmanmestaruuskisoihin Venäjän kanssa. Toivottavasti kirkot osoittaisivat samanlaista moraalista päättäväisyyttä”, kirjoitan blogikirjoituksessa Eristäkää Venäjän kirkko liittyen Kirkkojen maailmanneuvostoon.
Meneekö se näin: Moskovan patriarkaatti on katkaissut ehtoollisyhteyden Konstantinopolin suuntaan mutta Konstantinopoli ei ole vastaavat tehnyt? Jos näin on, niin Moskovan patriarkaatin jäsenet voivat osallistua ehtoolliseen esimerkiksi Suomen ortodoksisessa kirkossa. Vai?
Kyllä, Venäjän patriarkaatti on katkaissut yksipuolisesti ehtoollisyhteyden ekum. patriarkaattiin vastalauseena sille, että ekum. patriarkaatti myönsi autokefalian Ukrainan ort. kirkolle. Toisin päin yhteyttä ei ole katkaistu.
Aamun Koitto sai vapauttavan ratkaisun Julkisen sanan neuvostolta (JSN).
JSN kiteyttää asian hyvin.
Lehden julkaisemassa sitaatissa ei ollut olennaista asiavirhettä, mutta lehden käyttämillä, sitaattia levittäneillä lähteillä saattoi olla vahingoittamistarkoitus. Ne olivat tehneet sitaatista vääristyneen tulkinnan, joka välittyi myös lehteen. Lehden lähdekritiikki oli moitittavan heikkoa. Lehti kuitenkin pyrki korjaamaan tilanteen kertomalla lähteistään lukijoille selvästi ja niin nopeasti kuin oli mahdollista.
Seraphim Rose: Nihilismi. Modernin aikakauden vallankumouksen alku ja juuri
Valamon luostari julkaisi hiljattain tämän kirjan, joka on kirjoitettu 60 vuotta sitten, mutta se on nyt maallistuneessa yhteiskunnassa vielä ajankohtaisempi. Seraphim Rose oli amerikkalainen pappismunkki, mutta hän kirjoitti tämän ennen ortodoksiseen kirkkoon liittymistään.
Takakannen teksti:
Vuonna 1962 nuori Eugene Rose (tuleva isä Seraphim) otti tehtäväkseen kirjoittaa monumentaalisen teoksen nykyajalle ominaisesta Totuuden hylkäämisestä. Niistä sadoista sivuista, jotka hän koosti tätä teosta varten, on ainoastaan nyt käsillä oleva essee säilynyt loppuun asti viimeisteltynä käsikirjoituksena. Tässä kirjoituksessa hän paljastaa nykyaikaista ajattelua ja elämäntapaa kannattelevan perususkomuksen ”kaikki totuus on suhteellista” ja osoittaa, miten tuo uskomus on valjastettu käytännön toiminnaksi. Nyt, kuusikymmentä vuotta sen jälkeen, kun hän laati käsikirjoituksen, tämä essee on ajankohtaisempi kuin koskaan. Se selvittää selkeästi, miksi nykyaikaiset ajatukset, arvot ja ”ajanhengen mukaiset” asenteet niin nopeasti suuntautuvat kohti moraalista sekasortoa samalla, kun nihilismin filosofia tunkeutuu yhä syvemmälle yhteiskunnan eri osa-alueilla. Nietzsche oli oikeassa ennustaessaan, että 1900-luku johdattaa ”nihilismin riemuvoittoon”.
Sisällys
Lukijalle. Suomentajan alkusanat
Esipuhe englanninkielisessä laitoksessa
Eugene Rosen teoksen Ihmisen valtakunta ja Jumalan valtakunta hahmotelma
I Johdanto: kysymys Totuudesta
II Nihilistisen dialektiikan tasot
Liberalismi
Realismi
Vitalismi
Tuhon nihilismi
III Nihilismin teologia ja henki
Kapina: sota Jumalaa vastaan
Tyhjyyden palvonta
IV Nihilismin toimintaohjelma
Vanhan järjestyksen tuhoaminen
”Uuden maan” luominen
”Uuden ihmisen” luominen
V Nihilismin tuolla puolen
Viitteet
“Moskovan patriarkaatin harhat ovat paljon pahempia kuin etnofyletismi. Käytännöllisesti määritellen etnofyletismi on sitä, että pitää alempiarvoisena ortodoksina sellaista, joka ei osaa kreikkaa tai karjalaa tai on syntynyt jonkun rajan väärällä puolella. Mutta jos vaaditaan, että nuo alempiarvoisemmat pitäisi tappaa ja tuhota ja ottaa heidän alueensa oman vallan alle, se ei ole enää etnofyletismiä, vaan jotain saatananpalvontaakin pahempaa.”