Ortodoksinen kirkko ja usko

No ei mitenkään sitten. Oli mulla joku ajatus, ihan vakava sellainen, mutta se meni jo, en jaksa inttää jos muiden mielestä mitään logiikkaa ei ole. No hard feelings.

Miksi? Mielestäni kirkko “pätevöittää” riituksen, ei toisin päin.

En ehtinyt vastata tähän silloin kuin laitoit viestin.
Palaan tähän koska kysymys riituksen ja kirkon suhteesta on todella mielenkiintoinen.

Perimmiltään kysymyksessä on ikuinen vuoropuhelu siitä mikä on kirkon (organisaationa) ja tradition välinen suhde.

Itse olen ollut aina hyvin liturgisesti suuntautunut kristillisyyden harjoittaja. En ole koskaan ollut esimerkiksi innostunut vapaasta rukouksesta tai ylistämisestä.

Mielestäni liturgia on rukousta, suorastaan kosmista rukousta koska Kristuksen kosminen ulottuvuus tuntuu kaikkialla maailmankaikkeudessa. Liturgia on osallisuutta Kristuksen kautta maailmassa tuntuvista armovoimista. Tämä ei mielestäni ole mitään hippiteologiaa. Voi esimerkiksi lukea patriarkka Bartolomeoksen kirjan “Mysteerin kohtaaminen” niin havaitaan että ihan korkeimpien kirkollisten toimien haltijat puhuvat näistä armovoimista maailmankaikkeudessa.

Liturgia on kuitenkin myös sanallinen esitys, jolloin tullaan siihen tulokseen että koko liturgian sanallinen osuus ilmentää kielen tasolla sitä mitä kirkko on ja mitä se tekee, mitä oleminen on ja mitä jumalalliset armovoimat tekevät maailmassa. Liturgia on mielestäni ainoa todellinen kristillinen rukous sekä tärkein kristillisen opetuksen muoto. Olen sitä mieltä että kun varhaisissa teksteissä puhutaan opettamisesta ja sen tehtävän jättämisestä miehille, puhutaan liturgian toimittamisesta, ei mistä tahansa katekeesista. Olen sitä mieltä että opettaminen on tarkoittanut liturgista opettamista.

“Riituksia” on ollut alun alkaen useita.
Niiden synty perustuu sille että apostoleja oli useita eikä heidän keskuudessaan nähty tarpeelliseksi kirjoittaa liturgiaa muistiin sana sanalta. Apostoleille tuntui olevan päivänselvää mikä liturgian rakenne on ja mitä asioita sen aikana tuli puhua. Merkittävää on miten liturgian rukousten rakenne on hyvin samanlainen kuin juutalaisten erilaisten viettojen ja rukousten rakenne. Sehän on toki ymmärrettävää. Apostolit olivat juutalaisia ja Jeesus ja apostolit olivat rukoilleet käyttäen oman perinteensä rukouksia.

Jos pystytään unohtamaan se tosiasia että kristillinen kenttä on hyvin jakautunut ja keskenään erittäin erimielinen, apostolien jättämä perintö oli kuitenkin se että apostolit olivat opettaneet liturgian viettoa, kukin omalla henkilökohtaisella tyylillään, maantieteellisesti hyvin laajalla alueella.
Liturgian muodostumisen tutkijat ovat tutkineet liturgian apostolista pohjaa ja kehittymistä alueilla joilla on oletettu olevan suoraan apostolilta lähtöisin oleva opetus liturgian vietosta. Näitä alueita ovat ainakin Egypti, Etiopia, Syyria, Armenia, nykyisen Irakin alue, tuomaskristittyjen alue Intiassa, apostoli Paavalin matkojen alueet ja Rooma.

Vanhoja liturgisia tekstejä tutkittaessa huomio kiinnittyy vieton rakenteeseen, sen eri osiin ja niiden järjestykseen sekä tekstien sisältöihin; teemoihin mistä teksteissä puhutaan.
Niistä saa selkeän käsityksen mitä kristityt käsittivät uskonsa sisältävän ja mitä he käsittivät uskon olevan elämässään. Liturgia ei ole kertomusta jostain, ulkonainen suoritus, vaan ennemminkin omien tuntojen kuvaus, simultaanikuvaus kollektiivisesta olemisen kokemuksesta.

Bysanttilainen riitus jota laajimmin ortodoksisessa kirkossa tällä hetkellä käytetään ei ole vanhin liturginen muoto. Mielestäni sen olemisen oikeutus ei ole siinä että se on ortodoksisen, ainoan oikean Kristuksen kirkon yleisimmin käyttämä liturgia vaan siinä että se liittyy apostoliseen liturgiseen traditioon ja että sen kehitys on pysynyt linjassa apostolien jättämän opetuksen kanssa.

Itse olen kipuillut ja kipuilen jonkin verran sen kanssa että miksi ihmeessä vanhan säilyttäminen on niin tärkeää kristinuskon perinteen säilyttämisessä, kun uudella tavalla sanoittaminenkin säännöllisin väliajoin olisi todella tärkeää, koska ihmisen kokemus- ja käsitysmaailma ja tapa käyttää kieltä ovat jatkuvassa muutoksessa.
Silti näen että on ensiarvoisen tärkeää säilyttää vanhaa liturgista perinnettä ja pysyä siinä. Kuitenkin viisaasti sitä uudistaen jotta ihmiset ymmärtävät mitä liturgia tahtoo sanoa.

Ollakseen Kristuksen kirkko, kirkon tulee kunnioittaa ja ammentaa koko apostolisesta liturgisesta perinteestä, sillä muuten se altistuu opetuksen vääristymille, koska se ei ravitse itseään käytettävissä olevasta mahdollisimman laajasta apostolisesta opetuksesta.

1 tykkäys

Meinasin laittaa peukun, mutta mielestäni tässä menee osin huti. Kirkko ei koostu riituksista. Historiallisesti lienee totta, että itäisten kirkkojen hyvin valitettava (!) pakko-bysantisointi oli jonkinlaista kulttuuri-imperialismia, mutta nähdäkseni se ei sinänsä ole kirkko-opillinen ongelma.

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta minähän en tuossa olekaan sitä mieltä että kirkko koostuisi riituksista. Olen itse asiassa tuossa kohtaa taas kerran samaa mieltä kanssasi. Minustahan on kai tulossa aika hyvä ortodoksi vähitellen…

1 tykkäys

Kiitos vastauksesta.

1 tykkäys

Mielenkiintoinen Amerikan ortodoksisen kirkon metropoliitan haastattelu liittyen läntiseen riittiin.

1 tykkäys

Kun seuraa tavallista suomalaista mediaa, niin täkäläisillä ortodokseilla onkin menossa sitä ja tätä ihan omasta takaa vähän joka puolella…

1 tykkäys

Tavallista mediaa ei lasketa. Kyllä ainakin ortodoksissa nettijulkaisuissa on juttua ihan kristinuskosta, eikä ainakaan paljoa poliittista jauhantaa.

Kielitoimisto kokeilee kirjallista kielineuvontaa, kun se on tähän asti neuvonut vain puhelimitse. En ole koskaan soittanut sinne, mutta nyt kysyin sähköpostitse kiota-sanan taivutusta ja sain muutaman päivän kuluttua vastauksen. Oli hyvä, että sain kysyä kirjallisesti, koska vastaus on kahden sivun pituinen.

Kielitoimistokin pitää kiota-sanan taivutusta visaisena asiana. Yleisten tavutussääntöjen mukaan kiota-sanassa on kolme tavua: ki-o-ta, jolloin se voisi taipua kuten katiska tai omena, mutta täydellisesti kiota ei istu näiden sanojen malliin. Uudemman, rytmiin perustuvan ajattelutavan mukaan kiotassa on vain kaksi tavua, jolloin se taipuu kuten lauta, mutta ilman astevaihtelua:

kiota : kiotan : kiotaa : kiotoja : kiotojen (tai kiotain)

tai kuten luuta, mutta ilman astevaihtelua:

kiota : kiotan : kiotaa : kiotia : kiotien (kiotain).

Valinnanvaraa siis riittää. Kiota on vitriinimäinen ikonin kehys, jossa on takaseinä ja päällä lasi. Kiotan kehys ei ole leveä vaan korkea. Kiotassa voi olla avattava yläpuolisko, joka on suljettu hakasilla ja aukeaa saranoiden varaan. Kiotan sisälle voidaan arvokkaimmille ikoneille järjestää mikroilmasto, joka auttaa niiden säilymistä. Kiotassa ikoni on esillä kirkossa tai kotona.

Ääni tälle meikäläiseltä.

1 tykkäys

Kevennyksenä: voisiko Kioto olla tunnettu kiotojen vai kiotain tai peräti kiotien valmistuksesta?

1 tykkäys

Mahdollista olisi se, että Suomessa on jostakin syystä kuviteltu näin ja siksi isketty tuollainen nimi. Ehkä ensimmäiset matkalaiset hämääntyivät temppeleiden paljoudesta ja runsaasta blingistä ja suitsutuksesta, ja uskoivat tulleensa ortodoksilandiaan.

1 tykkäys

Ilman muuta, vähintään uskontotieteen graduaihe, ehkäpä jopa käytännöllisen teologian tai patristiikan. Toivottavasti tuleva tutkija hallitsee lähdeviitteiden ja suorien lainausten merkinnän, kun käyttää UR:a primäärilähteenään.

1 tykkäys

Ei vaan kiota tulee venäjän sanasta kiot.

Minä sanoinkin, että “Kiotolle” on ehkä annettu sellainen suomalainen nimi kuin “Kioto” noista syistä. Vaikka sekin oli pelkkää vitsailua. Tietenkin.

Nimi 京都 (きょうと) muuten tarkoittaa suunnilleen pääkaupunkikaupunkia. Vissiin ovat ajatelleet, että tehdään juttu riittävän selkeäksi… Nimi lausutaan kjooto. Kaupan päälle kerrottakoon, että “Tokio” eli 東京 (とうきょう), tookjoo, on “itäinen pääkaupunki”.

3 tykkäystä

Tilastoiko ort kirkko aikuiskasteiden määrää ja kirkkoon ottamisten (tjsp) määrää erikseen? Jos, niin tuostahan näkee suunnilleen miten moni liittyvä on aiemmin kuulunut muuhun kirkkoon. Ja kai ortodoksimaahanmuuttajille on vielä erikseen joku paperin allekirjoitus, kun heitä ei “oteta kirkkoon” samassa mielessä.

En tiedä. Luultavasti aikuisina kastetut ovat kastettujen luvuissa yhdessä vauvojen kanssa. Linkin takana vähän vanhempia tilastoja. Liittyjiä on joka vuosi enemmän kuin eronneita, vaikka maallistumista tapahtuu myös ortodoksien keskuudessa.

Kirkon sivuilta

Kiot kuulostaa hyvin epävenäläiseltä sanalta, todennäköisesti kreikkaa alunperin.

Tokio kuuluu siis ilmeisesti samaan sarjaan kuin Kiinan puolelta Peking (北京) ja Nanjing (南京). Missähän se läntinen pääkaupunki mahtaakaan siis olla? :slight_smile: