Skismassa olonhan ei pitäisi tarkoittaa sitä että jokin kirkko lakkaa olemasta tai että lakataan olemasta kristittyjä. Sehän on kriisitilanne vuorovaikuttamista kirkkojen ja kristittyjen välillä.
Taas kyllä tekee niin hyvin tilaa tämäkin tapaus usein minua vaivaaville kiusauksille siitä haluanko julkisesti tunnustaa kuuluvani tällaiseen uskontoon. Ei muuta kuin kilvoituksellisiin vastatoimiin sitten vaan…huoh. (Oikeastihan haluasin kirjoittaa suoraan mitä ajattelen: Ihme nurkkakuntaista pelleilyä. Ihan kuin näillä kirkkopoliittisilla kysymyksillä olisi oikeasti mitään tekemistä sen kanssa mihin kristikunta uskoo. No kirjoitin sen nyt, toivottavasti kukaan ei loukkaannu. Mietin vaan että kenen pyhittymistä ja kristillistä ymmärrystä nämä tapahtumat oikein edistävät. Miksi kirkot lähtevät tällaiseen -viittaan siis toisessa keskustelussa käsiteltävään kirkkopolittiseeb vääntöön Ukrainan suhteen-, eivätkä keskity tärkeisiin asioihin? Ei hyvältä näytä vanhat kirkot, toisessa sekä tehdään hyväksikäyttöjä että puhutaan siitä teemasta loputtomasti ja toisessa jaksetaan loputtomasti vääntää kirkkopolitiiikkaa.)
Ja avautumisen jälkeen sitten jatkan uskomista siihen että kaikki koituu hyväksi kun kaikesta huolimatta säilytään uskollisena Jumalan seuraamiselle.
Miten Moskovan ja Konstantinopolin välirikko näkyy Suomen ortodoksisessa kirkossa? Kansallisuudeltaan venäläiset uskovat joutunevat nyt uudella lailla “valitsemaan puolensa”?
Ortodoksisissa kirkoissa muksut tuntuvat viihtyvän palveluksessa ja pienet konttaavat ja taapertavat melko vapaasti.
Kerran P. Kolminaisuuden tsyrkassa snadi muksu konttasi diakonin luo, otti kiinni viitasta ja kampesi itsensä seisomaan. Isä diakoni ei ollut moksiskaan, vaan jatkoi kaikessa rauhassa “messuamista”. Äiti kyllä sitten pian korjasi lapsensa sivummalle…
Venäjänkielistä viestintää seuraavat saanevat kuitenkin viestiä, jonka mukaan Suomen ortodoksinen kirkko on oikeasta uskosta luopunut lahko, josta on syytä pysyä erossa.
Näin varmasti käy. On surullista, että tässä ei ole kyse pelkästään Ukrainan ortodoksien kirkollisesta järjestyksestä, vaan Moskovan patriarkaatti käyttää tilannetta omien valtapyrkimyksiensä - jotka eivät liity pelkästään Ukrainaan vaan myös ekumeenisen patriarkaatin vaikutusvallan yleiseen heikentämiseen - edistämiseen.
Venäjänkielinen viestintä välittää myös vahvasti sellaista ajatusta, jonka mukaan vain se on oikeassa ja kaikki muu viestintä on jonkun lahjomaa tai palvelee muuten vain jonkun salaisia tarkoitusperiä kuulijansa tuhoamiseksi. Venäjänkielinen viestintä lisäksi harvoin rajoittuu faktojen kertomiseen, vahvojen tunteiden herättäminen on ehkä tärkeämpää. Mahdollisimman rumia viholliskuvia maalaamalla saa aikaan vahvoja tunteita.
Monet täällä asuvat venäläiset toki näkevät kaiken tämän läpi, mutta eivät kaikki.
Varmasti venäläinen viestintä tuottaa disinformaatiota. Sieltä kuitenkin tulee ylipäätään uutisointia, mitä muut kirkot ajattelevat tilanteesta. Tähän voi suhtautua valehteluna ja propagandana, mutta itse suhtaudun vähän vakavammin venäläisiin kirkollisiin lähteisiin. Toki nekin vetävät kotiin päin ja käännöksissä voi olla virheitä, varsinkin puhuttaessa EPstä, mutta tuskin pistävät suoraan muiden paikalliskirkkojen suuhun ihan täysin olemattomia lausuntoja.
Poliittiset viestimet pääosin ignooraan kyllä minäkin.
Pahoittelen, että pistän tähän väliin muusta aiheesta, mutta onko tämä sivusto foorumilaisille tuttu:
Ihan kiinnostavia kääntymiskertomuksia, hauskasti jaoteltu henkilöiden alkuperäisen uskonnon tai kirkkokunnan mukaan, lisäksi erikseen kategoriana joukkokääntymiset ja seurakuntien kääntymiset. Myönnän, että ensin suhtauduin kirjoituksiin hyvin skeptisesti, kunnes huomasin, että tekijä on Ekumeenisen patriarkaatin eikä Moskovan patriarkaatin pappi Mutta kyllä tuolla välillä aika ortodoksisuudelle suopeaa tulkintaa on, ainakin kun puhutaan jonkun yksittäisen maan uskontotilastoista. Jännä sivu silti. Luonnollisesti itse iloitsen eniten niistä kääntymisistä, jotka tulevat muista uskonnoista tai uskonnottomuudesta, muitten kirkkokuntien suhteen tunteet ovat ristiriitaisemmat.
Suuri paljastus. Max paljastuu Moskovan patriarkaatin agentiksi.
Mutta kyllä tuolla välillä aika ortodoksisuudelle suopeaa tulkintaa on, ainakin kun puhutaan jonkun yksittäisen maan uskontotilastoista. Jännä sivu silti. Luonnollisesti itse iloitsen eniten niistä kääntymisistä, jotka tulevat muista uskonnoista tai uskonnottomuudesta, muitten kirkkokuntien suhteen tunteet ovat ristiriitaisemmat.