Tiedättekö sen tunteen kun olette jostain asiasta lukeneet tai ehkä opetelleet jotain, olette mielestänne asian jo omaksuneet, tajuatte ja ymmärrätte pointin. Mutta sitten myöhemmin koko asia saattaa aueta ihan oikeasti ja olo on ihan hölmistynyt siitä, kun luuli jo homman menneen perille.
Filonillan koko lainaus ortodoksia-julkaisusta sekä muu kirjoitus oli kyllä nyt ihan käänteen tekevä omalle ymmärrykselle traditiosta Raamatun rinnalla. Liekö oma evlut-yksin Raamattu-oppi ollut niinkin syvällä, että vasta nyt oikeasti tajusin tämän syvemmin. Sehän on suorastaan ristiriitaista, ei ehkä se että Raamatun osuutta korostetaan mutta varsinkin se, että traditio sivuutetaan tai poistetaan kirkosta. Se on suorastaan vähättelyä ja todella outoa siinä mielessä, että silloinhan jätetään huomioimatta se miten eri tavoin Pyhähenki on vaikuttanut ihmisten keskuudessa ja vaikuttaa edelleen. Yksi suuri ja merkittävä vaikutus on Raamatun synnyllä mutta kuten sanottu sitä ei kristinuskon alkumetreillä vielä ollut, eikä kukaan varmaan silti katso esimerkiksi evankelioimisen olleen tuolloin toisarvoista. Raamattukin on ihmisten kautta muodostunut, ei se ole yksittäisenä kirjana tullut maailmaan. Niin myös traditiossa olleet asiat ovat tärkeitä, ei niitä ole epämääräisesti vain haalittu kasaan. Puhumattakaan pyhistä, joita kunnioitetaan, heissä näkyy Jumalan vaikutus ihmisessä.
Turhaanhan minä tätä teille selitän, kyllähän te tuon tiedättekin. Mutta tuli kerrassaan vähän hölmistynyt olo kun tämän tajusin aidosti😳