Varmasti on sanottu monessakin paikassa ja monen suulla, mutta eri asia on se, mitä merkitystä näillä mielipiteillä on. Kyse on raamatuntulkinnasta. Yksittäisten teologien ja kirkkokuntien näkemykset poikkeavat toisistaan, hieman ehkä tässäkin kysymyksessä.
Eivät ole. Me ymmärrämme myös itse traditio-termin eri tavalla.
Tämä lainaus oli hyvä. Itsekin ole tuo artikkelin lukenut, koko kirjan. Yksi mielenkiintoinen näkemys löytyy luomiskertomukseen, ja se on se, että ensimmäisiä ihmisiä peitti ennen lankeemusta valoviitta. Jouko Martikainen mainitsi tämän eräässä sti:n luennossa. Adventistien kirjallisuudesta löytyy sama ajatus. No tällä ei sinänsä ole merkitystä.
Hyvä kirjoitus kaikille pappeutta haikaileville.
Huutelua sivusta kun muu keskustelu tuntuu jo laantuneen: En tiedä kuka muu lännessä kuin luterilaiset pitävät Augustinusta juridikkona. Katolilaiset tuntevat hänet Jumalaa rakastavana Jumalan rakastettuna. Hänen katolisessa hagiografiassaankin on liekehtivä sydän.
Kun tämä pidetään mielessä (mitä monet protestanttiset Augustinuksen lukijat eivät ole pitäneet mielessä) hänen kirjoituksensa synnistäkin näyttäytyvät toisenlaisessa, rakkaudellisessa valossa.
Mitä oppia perisynnistä tässä tarkoitetaan tarkalleen? Rooman kirkko ei ole ollut koskaan sitä mieltä että syntyvä vauva on syyllinen perisyntiin tai aiempien sukupolvien synteihin. Vauva syntyy “synnin alaiseksi” niin kuin psalmi sanoo, mutta ei ole syyllinen tähän syntiin.
Asiasta löytyy myös kohta uusimmasta Rooman katekismuksesta, jos kiinnostaa.
Kunpa joku kirjoittaisi kirjan katolisesta Augustinuksesta suomalaiselle lukijakunnalle. Samaan tapaan kuin Emil Antonin “Katolinen Paavali”. Sen verran protestanttisin sävyin väritettyjä sekä pyhä Augustinus että pyhä Paavali Suomessa ovat.
Timo Nisula on suomentanut kirjoja Augustinuksesta. Hän on Augustinus tutkija, ja kansainvälisestikin arvostettu.
No luterilaisena edustan tätä ao. määritelmää, joka on kirjattuna Augsburgin tunnustukseen, sekä tietysti aina ensisijaisesti Raamattuun esim. Room 5 ja Ps 51:5. Tiedostan sen, että Augustinuksen määritelmä saattaa CA määritelmästä poiketa jonkin verran. En omista sen kaltaista kirjallisuutta, josta asian voisin tarkistaa.
"Perisynti
Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.
Seurakuntamme tuomitsevat pelagiolaiset ja muut, jotka väittävät ettei perisynti ole synti ja kaventaakseen Kristuksen ansiota ja hänen hyville teoilleen kuuluvaa arvoa katsovat ihmisen voivan tulla omilla järjen voimillaan vanhurskaaksi Jumalan edessä."
Tämän kohdan katoliset hyväksyivät “varauksin”. Tästä on sitten Melanchtonin kuuden sivun pituinen selvitys Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa, jos jotain kiinnostaa:
Malttamattomille ja englannin kieltä osaamattomille kymmenen pääkohtaa:
- Varmista psyykkinen tervytesi. Pyydä rehellistä arviota persoonallisuudestasi.
- Papit ovat seurakuntaa varten.
- Uskollisuus on keskeistä - etenkin julkisuudessa.
- Tarkoituksesi on palvella seurakuntaa. Tunne sen ihmiset. Tämä voi viedä vuosia.
- Älä ota itseäsi liian vakavasti.
- Ihmisiä kiinnostaa ja he pitävät siitä, mitä teet, eikä se, kuka olet. (Jos olet herkkä tuomitsemaan, unohda seminaari.)
- Harrasta jotain, joka ei ole uskonnollista.
- Hanki kolme tai neljä pappi-mentoria.
- Seminaarissa asioiden oppimista tärkeämpää on itsensä tuntemisen oppiminen.
- Tietäminen ei johda hyvyyteen.
Pappismunkki Damaskinos Ksenofontoslaisen blogikirjoitus sosiaalisesta mediasta.
“Isä Damaskinos Ksenofontoslainen on pappismunkki ja rippi-isä Kreikan Athosvuoren pyhittäjä Ksenofonin luostarista sekä systemaattisen teologian ja patristiikan yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopistossa. Hän pitää myös Ortodoksisesta maailmasta -podcastia ja samannimistä sivua Facebookissa.”
Taitaa tämä meidän foorumimmekin olla koko lailla turhuuksien turhuus - em. kirjoituksen valossa…
@Miknius, luin blogikirjoituksesi p. Siluan Athosvuorelaisesta.
Kiitos siitä!
Kaikkien kristittyjen tulisi mielestäni säännöllisesti kysyä itseltään kysymys, jonka Siluan kysyi erakkomunkilta. "No, sanohan, jos sinä pääset paratiisiin ja näet sieltä, että joku palaa helvetin tulessa, niin voitko olla silloin levollinen? Ja jos sydän haluaisi vastata niin kuin tuo erakkomunkki, pitäisi aina muistaa Siluanin sanat, “Rakkaus ei voi sietää sitä. Pitää rukoilla kaikkien puolesta.”
Myös Fatiman p. Marian Ilmestyksessä Neitsyt muistutti rukoilemaan että Jumala johdattaisi kaikki sielut taivaaseen, erityisesti ne jotka eniten tarvitsevat Jumalan laupeutta. Ja ketkäpä sitä eniten tarvitsevat kuin ne, jotka ovat syvimmälle langenneet.
Käytän liikaa aikaa tämän sivuston parissa, mutta en voi silti olla tulematta siihen johtopäätökseen, että silti tämä foorumi ja sen edeltäjä on ollut minulle hyödyllinen kiitos lukemattomien (tai siis luettujen) uutta tietoa antavien kirjoitusten, joissa on käsitelty asioita tavalla, jota ei esimerkiksi kirjallisuudessa kohtaisi.
Samaa mieltä. Olen myös saanut paljon kirjavinkkejä, linkkejä yhteisöihin ja tilaisuuksiin, joista en muuten olisi edes mitään tiennyt.
Terveellistä on myös seurata aivan eri mieltä olevien pohdintoja silloin kun keskustelutyylit ovat yhteistä ymmärrystä kasvattavia. Silloin ehkä ymmärtää hieman paremmin oman kuplan ulkopuolella olevia “elämänmuotoja”, ja näiden perusteluita ajattelulleen, toiminnalleen.
Kaikkiaan palsta parhaimmillaan lisää ymmärrystä, yleistietoa uskosta, vinkkejä hengellisiin ja filosofisiin kirjoihin jne. Korona-sulun aikana palstan merkitys oli ainakin itselleni suuri, ja on edelleen.
1
Jumalan kaltaisuuteen: aatehistoriallisia tutkielmia elämän päämäärästä. Toim. Serafim Seppälä
Suomen patristinen seura ry on julkaissut hiljattain tämän teoksen. Pappismunkki, professori Serafim Seppälä on kirjoittanut siihen kaksi artikkelia jumaloitumisesta.
"Millaista Jumalan kaltaisuuteen kasvaminen oli varhaiskirkon ajattelijoiden silmin? Millaiset kysymykset johtivat jumaloitumispuheen kehittymiseen? Miksi jumalallistumisesta puhuttiin eri tavalla syyriaksi ja kreikaksi? Miten vanhan liiton hahmot peilaavat ihmisen kasvua kohti hyvyyttä?
Jumalan kaltaisuuteen: aatehistoriallisia tutkielmia elämän päämäärästä on artikkelikokoelma, jossa Elisa Uusimäki, Antti Laato, Serafim Seppälä, Pauli Annala ja Mika Bergman tarkastelevat ihmisen matkaa kohti hyvyyttä, Kristuksen kaltaisuutta ja jumaloitumista. Tapaustutkimukset keskittyvät kirkon varhaisten vuosisatojen suuriin ajattelijoihin."
Sisältö:
Serafim Seppälä: Esipuhe
Elisa Uusimäki: Atleetti ja harjoitteleva mieli: Jaakobin matka hyveeseen
Antto Laato: Nooan aikainen ihmiskunnan pahuus antropologisena ongelmana varhaisessa juutalaisuudessa ja sen vaikutus kristilliseen ajatteluun
Serafim Seppälä: Jumalallistuminen - mikä on kysymys?
Serafim Seppälä: Jumalallistumisen idea syyriankielisessä kirjallisuudessa
Pauli Annala: “Kunnes Kristus saa muodon teissä” - katsaus patristiseen kaltaisuuteen kasvamisen teologiaan
Mika Bergman: Aadam askeetti: Ihminen paratiisissa Johannes Damaskolaisen mukaan
Seralta tulee kirjoja nopeammin kuin ehtii lukea! Itse ostin lauantaina Lintulasta hänen uuden teoksensa “Hiljaisuuden voima - abba Ammonaksen kirjeitä ja opetuksia”. Riittävätköhän yhden käden sormet laskemaan häneltä vuoden sisällä julkaistuja teoksia? Ja ne ovat vieläpä kaikki hyviä.
Kannattaa lukea kaikki isä Serafimin kirjat.
Hienoa että meillä on Serafim keskuudessamme. Olen jo kauan rukoillut että saisimme hänestä tulevaisuudessa myös pyhän. Tekstejä häneltä tulee tosiaan jäämään, joita sitten voisi pyhän kirjoittamina teksteinä siteerata.
Oma kestosuosikki häneltä on Elämän äiti, sekä käännös Iisak Niniveläisen kootuista teoksista. Kaikkia en varmasti tule lukemaan, niitä on minulle liikaa.
Jokin aika sitten minulla oli lainassa hänen kirjallisten alkuaikojensa tuotos, Paratiisi on idässä. Tyyli on vuosien kuluessa kehittynyt.
Uusimmista kirjoista tämä on kerrassaan loistava:
Elämän puu. Pyhä risti idän kirkossa
SISÄLLYS
Saatesanat
Ristin esihistoriaa: paratiisin puut
Elämän puu
Tiedon puu
Elämän puu puhkeaa kukoistukseen
Puun pyhittyminen
Legendoja paratiisin puista
Ristin esikuvia Nooasta Moosekseen
Nooan arkki: pelastuksen puu
Abraham katsoo maan neljään suuntaan
Iisakin uhraaminen
Patriarkka Jaakob ja risti
Mooses – ristin voiman mestari
Pronssisen käärmeen ylentäminen
Profeetallisia ristin esikuvia
Liiton arkku
Risti nousee Golgatalle
Risti Kristuksen elämän yllä
”Paikka jota kutsutaan Golgataksi"
Miksi Kristus kuoli nimenomaan ristillä?
Mysteeri avautuu
Risti kirkon ensimmäisinä vuosisatoina
Risti – maailman keskipiste
Marttyyrikirkon ristit
Ristinmerkki
Risti valaisee maailman**
Valoristi joka muutti maailman: Konstantinos Suuren näky
Ristin löytyminen Jerusalemissa
Ristin ylentäminen
Risti Jerusalemin yllä
Risti Bysantin kulta-aikana
Ristinpuun reliikit
Risti kirkon elämässä
Risti viedään Persiaan
Risti ja islam
Muslimijoukkojen tulo
Lopun aika?
Ristin lauluja armenialaisittain
Risti islamilaisessa yhteiskunnassa
Risti kristillis-islamilaisessa dialogissa ja polemiikissa
Risti ja ikonoklasmi
”Suojele ristilläsi sinun valtakuntaasi”
Ristinpuu leviää maailmalle
Ristinpuu jaetaan maailmalle
Ristinpuun reliikit Georgiassa
Muita pyhän ristin reliikkejä
Mistä ristinpuu oli peräisin?
Risti kansojen keskuudessa
Syyrialainen ristin kunnioitus
Armenia: kiviristien maa
Georgia: pyhän Ninon risti
Apostoli Andreaan risti
Etiopia: loputtomien ristien maa
Epilogi: Uusi Jerusalem
Bibliografia
Klassiset lähteet ja käännöksiä
Kirjallisuus
Lyhenteet