Minua itseäni jäi mietityttämään: voisiko tosiaan olla niin, että munkki tarjoaisi reliikillä pyhitettyä ristiä kunnioitettavaksi, jotta reliikki pysyisi hyvässä kunnossa? Nuori ortodoksi on hämillään. Olen kyllä törmännyt siihen, että kritisoidaan kaularistin viemistä reliikkien päälle sekä siihen, että niitä todellakin käytetään reliikkien päällä. Mutta en koskaan siihen, että risti olisi kosketusreliikki, jota kunnioitetaan näytillä olevan reliikin sijaan.
Jos pyhäinjäännökset eivät ole lippaassa tms., niin tuhansien ihmisten tuleminen suutelemaan niitä voi tosiaankin vahingoittaa niitä. Silloin on todellakin parempi suudella ristiä eikä reliikkejä. Tavallisesti pyhäinjäännökset on kuitenkin suojattu lasilla tai muuten. Reliikkejä voi kunnioittaa kumartamalla ja suutelemalla lipasta tai lasia, mutta korona-aikana ei ehkä suudella reliikkilipasta, ristiä eikä mitään muitakaan pyhiä esineitä. Tuo turistiargumenttikin kuulostaa uskottavalta. Mitä he tekevät siellä, jos eivät usko reliikkien voimaan.
Olet varmaankin lukenut pastori Marko Mäkisen teoksen Pyhäinjäännökset, jossa on valtavasti hyödyllistä tietoa:
Tänään on pyhän apostoli Jaakobin muistopäivä, joten huomenna toimitetaan joissakin kirkoissa Jaakobin liturgia, joka on hyvin erilainen kuin muut liturgiat. Heti alussa on saatto, joka menee kirkon vasenta seinustaa pitkin, joten vasemmalla seisovien täytyy väistää saattoa keskelle ja heti, kun saatto on mennyt ohi, palata keskeltä vasemmalle, koska saatto palaa keskikäytävää pitkin alttariin. Kannattaa kuunnella tarkasti papin ohjeita ehtoollisen jaosta, koska se menee Jaakobin liturgiassa eri tavalla, ja nyt, kun koronarajoituksia on yhä voimassa, luultavasti vielä erimmällä tavalla.
Minulla ei ole vertailukohtaa tyylin kehittymisestä, koska en ole muistaakseni häneltä lukenut muuta kuin tätä Pyhän Iisak Niiniveläisen teosta. Mutta sen käännöksestä olen ollut haltioissani. Tulee sellainen tunne, että kääntäjä on kuin soitin, jonka kautta virtaa jotain sanomattoman kaunista, puhdasta ja ihmeellistä. Ja vielä sellaisessa muodossa, että minä tavallinen talliainen kykenen ymmärtämään sen. (Tai ainakin jotakin siitä.) Jos ei hän olisi munkki, lähettäisin kukkia tai jotain.
Yksi teos mikä olisi hienoa saada suomeksi Serafimin kääntämänä olisi Grigor Narekilaisen Rukousten (eng. lamentations) kirja. Tietyllä lailla sopisi hänen käännöstensä jatkoksi oikein hyvin, mutta voi olla että hänen kutsumuksensa suuntautuu toisaalle. Saahan sitä kyllä ehdottaa.
Narekilainen on armenialainen pyhä 900-1000 lukujen taitteesta.
Serafim käänsi v. 2013 pienen kirjan armenialaisia rukouksia, Valon aamun. Ja Iisak Niniveläisenkin maantieteellinen sijainti osuu osittain samaan maailman kolkkaan, Mesopotamian pohjoisosiin.
Olin onnekkaasti kerran kulttuurikeskus Sofian tilaisuudessa, missä Isä Serafim kertoi vierailuistaan Armenian vuoriluostareissa ja näytti mahtavia kuvia noista vuorten korkeuksissa “lähellä Jumalaa” olevista unenomaisista paikoista, joihin aika ei tuntunut pystyvän.
Jouko Martikainen, joka on suomentanut Afrahat Persialaisen Viisaan teoksen Uskon monet värit, on vuosia sitten aloittanut Grigor Narekilaisen kirjan suomennoksen, mutta se ei liene valmistunut. Täällä hän on puhunut Grigor Narekilaista käsittelevässä konferenssissa:
Minulla ei ole paperikirjana tuota Narekilaisen kirjaa, mutta lueskelen sitä netistä säännöllisesti. Grigor Narekatsi - Book of Prayer
Asiasta toiseen, Jyväskylän kirkollisia uutisia. Tänään oli Jyväskylässä piispallinen liturgia ja isä Timon läksiäiset. Liikuttava päivä, itkettiin ja naurettiin. Bongasin siellä ainakin yhden foorumilaisen.
Siellä törmäsin myös ystävään jonka kanssa ei olla oltu tekemisissä neljään vuoteen. Viimeksi kun nähtiin hänen kaveripiirissään oli paljon new age - henkistä väkeä.
Hän oli nyt ortodoksi. Kristillistä heräämistä myötävaikuttamassa olivat olleet p. Panteleimon Palkattaparantaja ja liettualaiset kirkkomummot. Hän oli myös mennyt naimisiin ja saanut lapsen joka oli saanut nimensä p. Herman Alaskalaisen ja p. Pietarin mukaan.
Tämä jos mikä oli vahva kokemus pyhien yhteydestä.
Lausumamme sanat kuvastavat ajatuksiamme, ja paljastavat väistämättä jotain meistä itsestämme. Ja toisin päin: se, mitä puhumme, vaikuttaa itseemme ja sisäiseen tilaamme. Puhummeko rakkauden ja myötätunnon sanoja vai kiukun ja katkeruuden tai ehkä panettelun ja tuomitsemisen sanoja? Jokainen lausumamme sana jättää jäljen sisimpäämme. Eikä siinä kaikki, jokainen sana jää ikuisuuteen. Millaisia sanan jälkiä me jätämme jälkeemme ikuisuuden tasolla: lohdutuksen, rohkaisun ja hengellisen opetuksen jälkiä vai hämmennyksen jälkiä ja haavoja? Joudummeko joskus ikuisuudessa kohtaamaan puhumamme sanat? Evankeliumin mukaan joudumme. [- -]
Entä ajatukset? Ne sinkoilevat edestakaisin mielen avaruudessa. Pyhällä Paisios Athosvuorelaisella on hyvä neuvo: Meidän ei pidä tarjota noille tyhjästä ilmestyville ajatuksille lentokenttää, laskeutumispaikkaa oman mielemme maaperään. Rukous toimii tässä kuin ilmatorjuntapatteri! Ajatusten tuloa ei voi estää, mutta niiden asettuminen mieleemme on torjuttavissa.
On myös osattava kyseenalaistaa omien ajatusten oikeutus. Elämän arjessa vaarallisia ovat lähimmäiseen kohdistuvat negatiiviset ajatukset. Pyhä Sofroni Athosvuorelainen kehottaa pitämään yllä jatkuvaa pientä taistelua noita huonoja ajatuksia vastaan. Jos tuo taistelu laiminlyödään, se uhkaa koko yhteisön olemassaoloa.
Lintulan äiti Ksenian hyvä ja hyödyllinen kolumni pahoja ajatuksia ja sanoja vastaan taistelemisesta.
Hei, te jotka tiedätte paljon pyhistä, tai jotka satutte tuntemaan tämän pyhän Eustachiuksen. Onko hänellä jotain mukavasti suomeksi taipuvaa nimeä? Onko artikkelia esim. Ortodoksi-netissä?
Armeniassa sanotaan olleen rakennetun luostarin sille paikalle jossa Eustachius tapasi kauriit metsästäessään ja kuuli Jumalan äänen.
Kirjoitin Serafim Seppälän uudesta kirjasta “Antiikista Bysanttiin” ensimmäisen(?!) julkisen arvion. Korjaan tekstiä, mikäli käy ilmi, että esitän asioita väärin tai kömpelösti.
Ortodoksit aloittavat huomenna valmistautumisen Kristuksen syntymäjuhlaan paastoamalla. Joulupaasto kestää 40 päivää 15.11. - 24.12. Joulupaasto on melko helppo, koska usein saa syödä vegaanisen ruoan lisäksi kalaa, ei kuitenkaan ensimmäisellä eikä viimeisellä viikolla eikä muiden viikkojen keskiviikkoina eikä perjantaina. Juhlana 21.11. saa kuitenkin syödä kalaa, osuipa se mille päivälle tahansa.
Siunattua paaston aikaa! Meillä Rooman patriarkaatissa on paljonkin helpotettu paastoja - mutta mikään ei estä niitä observoimasta wanhan tradition mukaan!
