Paastoruoka on aina vegaanista (ei -eläinperäistä). Toki myös halpaa ja yksinkertaista laittaa.
Voit toki seurata pohjoisvenäläistä perinnettä halutessasi. Suomalaisilla ortodokseilla ei tällaista ohjetta ole. Paastoamme öljystä silloin kun kirkko niin sanoo. Koskee myös hyvin kallista pellavansiemenöljyä.
Tämä tästä. Hyvää Kristuksen syntymäjuhlan odotusta itse kullekin.
Ymmärtääkseni vegaaniruokakin voi olla kotimaisista tuotteista valmistettua. Mutta ei ollut tarkoitus kääntää tätä keskustelua veganismiin aatteena, yritin vain keksiä jonkin ontuvan vertauksen. Siis että luostarissa ollaan luostarin vieraina, ja vieras todennäköisesti ymmärtäisi jos talossa elettäisiin talon tavoilla. Maallistunut ortodoksikin saattaa hämmentyä, jos luostarissa ei (hänen silmiinsä) seurattaisi paastonaikaa. Itse ainakin ihmettelin, kun olin kuullut puhetta suuresta paastosta ja sitten luostarin pöydät notkuivat lihasta.
Igumeni Mikael on luvannut puuttua Valamon keittiön tarjoamisiin. Kun eilen katsoin heidän ruokalistaansa, tarjolla oli yksi kalaruoka ja kaksi kasvisruokaa, ja ainahan on lisäksi salaattia, leipää ja keitettyjä perunoita. Lihaa ei ollut tarjolla.
Olisipa mielenkiintoista lukea kirkkonne miesjäsenestä,* jolla ei olisi jonkinlaista jumalanpalvelustehtävää! Ortodoksijulkaisuista tulee sellainen käsitys, että jos on aktiiviortodoksimies, tulee nopeasti reväistyksi johonkin työhön.
Ei sitä papistoa ja ponomareja( joista suuri osa on nuoria poikia) kovinkaan paljon ole. Reilu vähemmistö miespuolisista.
Mutta " tavallisista" ortodoksimiehistä ei tosin paljon juttua ole. “Ketä kiinnostais” on varmaan hyvä kysymys ja luulen, että kovinkaan moni ei omaa uskonelämäänsä lehteen halua…
Niin kai sitten. Kokonaiskuvaa on vaikea ulkopuolelta nähdä. Tuleepa vain vaikutelma, että teidän jäsenistönne koostuu pitkälti naisista, pappeuden eri asteilla olevista miehistä ja taiteilijoista.
Ehkäpä voisit käväistä joskus itseäsi lähinnä olevan ortodoksisen seurakunnan liturgiassa, ihan tavallisena sunnuntaina. Muutaman käynnin otoksella selviää millaista väkeä siellä käy.
Median ja somen jutut eivät yleensä anna realistista kuvaa asioista.
Ei automaattisesti mutta potentiaalisesti. Varsinainen syy pappeudesta luopumiselle on poistunut, mutta piispainkokous päättää pappeudesta. Vastaavasti se, jos joku munkkiudesta luopunut palaa munkiksi ei automaattisesti merkitse, että pappeus palautettaisiin munkiksi palaamisen yhteydessä, jollei piispainkokous siitä erikseen päätä. Jos jollekin maallikoksi siirretylle palautetaan pappeus, häntä ei vihitä uudelleen, koska pappeuteen kerran vihityn pappeus säilyy aina. Joskus se vain elämäntilanteiden vuoksi siirretään “piileväksi” niin ettei häneen suhtauduta pappina. Piispainkokouksen todettua, että tämä henkilö voi taas toimia pappina, hän tulee sovittuna aikana kirkkoon piispalliseen liturgiaan, pukeutuu papillisiin vaatteisiin, saa piispalta siunauksen ja osallistuu liturgian toimittamiseen yhdessä piispan kanssa. Sen jälkeen pappeus on palautettu.