Juuri tätä tarkoitin.
Samalla kun uudesti kastetaan ei hyväksytä edellistä, vaikka se olisi Raamatullinen kaste. Se on hyvin vakavaa, eikä sovi ekumeniaan.
Tästä mentaliteetista toivoisin luovuttavan koska moni joka liittyy kasteen kautta toiseen kirkkoon ei kuitenkaan itse ajattele näin. Keskustelua tulisi käydä enemmän organisaatioiden toimintatavoista kuin yksittäisen kristityn vakavasta väärin tekemisestä.
Siis uskonsa apologia on täällä ei suotavaa, mitä? Onko se ekumeniaa, mitä? Siksikö muut. lut. väistävät?
Ei tarvitse väistää, mutta ei tarvitse myöskään vetää herneitä nenään. Jos keskustelun aiheen kokee turhaksi tai perustavalla tavalla virheelliseksi, siihen ei tarvitse osallistua.
Ja sinun kantasi on aivan ok kanta. Omasta mielestäni se on kuitenkin melko rajoittunut tapa keskustella tästä aiheesta. Itse toivon että uutta kastetta ei ensisijaisesti pidettäisi kasteelle menijän rikkeenä tai osoituksena siitä että hän halveksii aiempaa kastettaan.
Jos joku kertoo syynsä toiselle kasteelle menemisestä ei ole ihan järkevää ensi töikseen ilmoittaa hänelle että uusi kaste on aina aiemman halveksimista ja väärin. Ensin voisi vaikka vähän keskustella siitä miksi joku on menossa toisen kerran kasteelle.
Linkin lukemalla voi itse kukin todeta, että ekumeenisen patriarkaatti noudattaa kastekysymyksessä vanhinta käytäntöä.
Näinhän se on uudelle kasteelle menijän ajatuksissa ja taas lut. opetuksen sisäistäneelle toisin ja ikävä kyllä kiihkoillen ja vetäen hernettä nenäänsä. Vakaumus on sellaista.
Mutta kun se uusi kaste tekona ja aktina on aiemman kasteen halveksimista ihan riippumatta siitä kokeeko kastettava itse sen niin vai ei. Kaste on Jumalan asettama armonväline - ei siihen pidä suhtautua kevyesti, kuin se olisi merkityksetön liittymisriitti johonkin organisaatioon. Etenkin, kun uudet kasteet (suorittivat niitä sitten ortodoksit tai vaikka helluntailaiset) perustuvat siihen, ettei kastava kirkko pidä aiempaa kastetta pätevänä kristillisenä kasteena. Sellaiseen uuteen kasteeseen osallistuva sanoo toiminnallaan “aamen” tämän uudelleen kastavan kirkon käsitykselle.
EDIT. Toki on OK sanoa aamen tällaiselle kastekäsitykselle, jos omaa sellaisen vakaumuksen, mutta jos oma vakaumus on jotain muuta, niin silloin ei mielestäni pitäisi osallistua myöskään uudelle kasteelle. Se on epärehellistä jopa sitä kirkkoa kohtaan, joka uudelleen kastaminen suorittaa. Tarkoitukseni ei ole vikoilla eikä irvailla, ja vielä vähemmän yrittää puuttua @Semajah in henkilökohtaisiin valintoihin ja kirkkoon liittymisiin, mutta näin keskustelufoorumilla minua kummastuttaa toiminnan taustalla oleva teologia ja siitä tahdon keskustella: en ymmärrä miksi Mauri Viksteniä oppi-isänään pitävä ihminen tahtoo liittyä kirkkoon, jonka mielestä em. oppi-isä on todennäköisesti aivan täysi hereetikko, ja vaatii liittyjältä uutta kastetta, vaikka liittyjä itse pitäisi aiempaakin pätevänä. Ja liittyjä oikeuttaa tämän sillä, että Jeesuskin kastettiin, vaikka Hän oli jo vanhurskas? Olen oikeasti vilpitön, kun sanon, etten tahdo ivata tai mennä henkilökohtaisuuksiin, mutta minusta tällaisen toiminnan taustalla oleva logiikka on todella epäselvä
Oletko, @Tunnari, koskaan seurannut erilaisten Jumalaan rakastuneiden tai Jumalan vaikuttavasti puhuttelemaksi tulleiden ihmisten reittejä uskossaan kasvamisessa. Se ei useinkaan ole loogista. Itse arvostan vilpitöntä ja vakaumuksellista matkaa vaikka sen aikana tulisi tehtyä jotain mikä ei muita miellytä. Saan Semajahin kirjoituksista sellaisen kuvan että hän tosissaan seuraa jotain hänelle jätettyä punaista lankaa. Ei hän muuten liittyisi joukkoon jossa tosiaan luultavasti suurin osa pitää Viksteniä hereetikkona.
Niin, tuskinpa hänen toimintansa täysin irrationaalista on, ja siksi tässä ihmettelenkin mikä lienee se punainen lanka. Jospa Semajah itse vielä avaa asiaa, niin minun ei tarvitsisi ihmetellä
. Yritän oikeasti vain ymmärtää - arasti luulen itsekin rakastavani Jumalaa, mutta juuri siksi minusta tuntuisi ihan mahdottomalta liittyä yhteisöön, jonka uskonnäkemyksiä en jaa. Tahdon olla Jumalan ja kirkkoni edessä rehellinen.
Tästä on täällä keskusteltu muissakin ketjuissa. Monet jakavat sinun mielipiteesi. Itse ymmärrän kyllä niitä jotka päättävät liittyä yhteisöön jonka kaikkia näkemyksiä he eivät jaa, koska olen toiminut niin itsekin. Jälkikäteen katsottuna kaikki meni niin kuin pitääkin. Tosin silloin niin tehdessänikin olin varma että minun tulee näin toimia.
Semajah kirjoitti vielä helmikuussa näin.
Itse kirjoitin näin.
Jep, niin minäkin. Se on vaatinut sen tunnustamista että en ymmärrä kaikkea ja haluan oppia sielläkin, mikä ei ensinäkemältä tunnu omimmalta. En olisi koskaan edes alkanut tutustua luterilaiseen kirkkoon jos minulla ei olisi ollut tällaista toimintatapaa.
Kun joku kirjoittaa näin…
…en voi kyllä muuta kuin toivottaa siunausta. Kyllä tämä on merkki jostain ihmistä suuremmasta. Tämä ei vaadi sitä, että ihminen pääsee ryhmään jonka ajatukset ja toiminnan hän allekirjoittaa.
Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi.
Jos ortodoksit ovat uskollisia tälle, silloin he eivät joko kasta kastettua tai sitten eivät pidä hänen kastettaan minään. Ei kai tässä välimuotoja voi olla.
Ortodoksit pitävät kuitenkin kristittyinä niitäkin, jotka eivät ole saaneet oikeaa kastetta ja uskovat että Jumala voi pelastaa myös ortodoksiseen kirkkoon kuulumattomia, eikös tämä ole se ydinajatus mitä tässä ortodokseilta nyt tahdotaan kun haluttaisiin että he hyväksyisivät muitten kasteet. Ei kai se keneltäkään ole pois jos ortodoksit eivät toisten kastetta pidä minään, kun kuitenkin ajattelevat noinkin suopeasti? Ortodokseiltahan se on tietyllä lailla pois, ei muilta.
Suoraan, ja vähän tökeröstikin laittaen:
On vain yksi kaste, ortodoksinen. Kyse onkin siitä onko muiden suorittama kaste riittävän ortodoksinen.
Joka tapauksessa muualla saatu kaste on " tuotava ortodoksiseen kirkkoon". Katumuksen sakramentin ja mirhavoitelun kautta.
Mitenkäs se vanha vitsi menikään.
Vanha ukko, Pekka, kuoli ja pääsi taivaaseen. Pietari oli häntä vastassa taivaan portilla ja johdatti hänet pitkän käytävän läpi kohti ikuisia iloja. Käytävällä oli useita suljettuja ovia. Pekka kysyi kovalla äänellä: “Mitä noiden ovien takana on?” Pietari vähän pelastyneenä suhisi: “Shhh, pitää olla hiljaa, että ortodoksit eivät pahastu turhaan, he luulevat olevansa ainoita taivaassa.”
Kyllä Jeesukselle kelpaavat nekin jotka eivät ymmärrä muutaman muunkin olevan Jeesuksen porukassa.
Wanha!
Originaalissa ortodoksien sijaan siinä on vanhoillislestadiolaiset.
Edelleen, Jumalan armo on rajoittamaton ortodoksisen uskonkäsityksen mukaan. Tuuli puhaltaa missä vaan, mutta aivan varmasti ortodoksisessa kirkossa.
Sama käytäntö Rooman Kirkolla.
Nämä johtuvat vanhoista jyrkistä asenteista. Ja tuskinpa ne koskaan muuttuvat. Eikä niiden tarvitse muuttua. Niitä pitää vain ymmärtää.