Ortodoksinen kirkko ja usko

En löydä sitä keskustelua, jossa pohdittiin, saako rukouksessa pyytää maallisia asioita. Metropoliitta Anthony (Bloom) kirjoittaa teoksessa Elävä rukous s. 87:

“Monet rukouksistamme ovat pyyntöjä, ja ihmiset näyttävät ajattelevan, että pyyntö on rukouksen alhaisin aste, jonka jälkeen tulee ensin kiitos, sitten ylistys. Mutta itse asiassa juuri kiitos ja ylistys ovat alemman suhteen ilmenemismuotoja. Meidän puolinaisen uskomme tasolla on helpompi laulaa ylistyshymnejä tai kiittää Jumalaa kuin luottaa häneen tarpeeksi pyytääksemme häneltä jotakin uskoen. Myös ihmiset, jotka uskovat puolisydämisesti, voivat kääntyä Jumalan puoleen kiittääkseen häntä, kun heille sattuu jotakin miellyttävää, ja on ylentymisen hetkiä, jolloin jokainen voi laulaa Jumalalle. Mutta on paljon vaikeampaa omata sellainen jakamaton usko, että pyytää koko sydämellään ja koko mielellään täydellisesti luottaen. Kenenkään ei pitäisi katsoa karsaasti pyyntöä, sillä kyky esittää anomusrukouksia panee koetukselle uskomme todellisuuden.”

2 tykkäystä

MP Bloom ei tuossa kuitenkaan ota kantaa pyyntöjen laatuun. Tuskinpa hänkään on pitänyt ihan kaikkia pyyntöjä arvokkaina ja kristitylle sopivina - juuri niistä syistä, jotka siinä aiemmassa keskustelussa mainitsin: maallisissa asioissa kehotetaan luottamaan Jumalaan ja siihen, että Hän kyllä tietää muutenkin mitä elääksemme tarvitsemme. Maallisen rikkauden pyytäminen Jumalalta on räikeästi ristiriidassa kaiken sen kanssa, mitä opetetaan pyrkimisestä yksinkertaisuuteen ja vaatimattomuuteen.

Eikä tuosta tarvitse olla yksittäisen metropoliitan kanssa samaa mieltä muutenkaan, kun kyseessä on vain yhden ihmisen mielipide. On helppoa anoa kaikin keinoin vaikka ei todellisuudessa uskoisikaan, mutta ylistyksen ja kiitoksen antaminen on vaikeaa, jos ei sydämessään todella tunne niin.

1 tykkäys

Kyselin mielipiteitä parisen kuukautta sitten kenties samassa ketjussa, josta tässä on puhe, Timo Eskolan kirjoituksesta, jossa väläytetään mahdollisuutta, että Isä meidän rukouksessa “jokapäiväinen leipä” tarkoittaisikin “edes kannettua keipää”, “taivaallista leipää” tms. Tämä olisi linjassa sen kanssa, että Jeesus suorastaan kieltää murehtimasta maallisia ja on itse “taivaasta tullut leipä” Olisi kiva kuulla mielipiteitä Eskolan artikkelista.s4 (1).pdf (92,1 Kt)

Ainakin yksi ortsu tällä foorumilla on samastanut jokapäiväisen leivän pyytämisen tuohon kiellettyyn murehtimiseen. Minä en näe siihen mitään tarvetta. Ajattelen, että väärä murehtiminen ei ole sama juttu kuin asian tuominen Jumalan eteen.

1 tykkäys

Tässä pätkä artikkelista:

“Mitä tämä selitys muuttaisi Isä meidän -ru-
kouksen tulkinnassa? Se voisi nostaa esille
mielenkiintoisen lisän kristittynä elämi-
sen avainkohtaan. Yllä oleva latinan sana
ei vielä selitä kohtaa tarpeeksi. Teologi-
nen tulkinta on nyt uusi. Jeesus on voinut
tarkoittaa rukouksella, että meidän tulee
pyytää Jumalalta uuden temppelin uhri-
leipää samalla, kun pyydämme häneltä
syntejämme anteeksi: ”anna meille meidän
esiinkannettu leipämme (uhrileipämme),
ja anna meille meidän syntimme anteeksi”.
Johanneksen evankeliumissa on sa-
mankaltainen ajatus. ”Jumalan leipä on se,
joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elä-
män.” (6:33) Tässä manna-ihme muuttuu
uhrileiväksi. ”Minä olen tämä elävä leipä,
joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä
leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä an-
nan, on minun ruumiini. Minä annan se,
että maailma saisi elää.” (Joh. 6:51).”

En mene minäkään muitta mutkitta tuomitsemaan maallisten asioiden rukoilua ja pyytämistä. Sanotaanhan siellä jossain, että “heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä…”

“Tapahtukoon sinun tahtosi” on kyllä hyvä muistaa ja sisäistää. Ja olla valmis ottamaan vastoinkäymiset ja kuritukset vastaan myös.

Eskolan ehdottama tulkintavaihtoehto olisi radikaalisti erilainen, kuin vaikkapa Lutherin pitkä lista jokapäiväiseen leipään kuuluvista asioista: talot, kodit, konnut, hurskaat puolisot ja luotettava palvelusväki jne. Lutsku kai minäkin olen kun semmoisessa seurakunnassa olen, mutta joku tuossa listassa vaivasi sen saarnassa kuullessani.

Myös vaivasi muutama vuosi sitten uskoon tultuani, kun joku nuori ihminen sanoi, että “ei ole vielä töitä löytynyt, vaikka valmistuin jo muutama kuukausi sitten -olen jo vähän kiukkuinenkin Jumalalle!”

Hajanaisia ilmiöitä, mutta täytyy sanoa, että ymmärsin hyvin edelliseltä foorumilta löytyneessä uhkapelikeskustelussa mahdollisesti @timo_k:n ajatuksia. Saattoi tuo olla joku muukin, joka kritisoi maallisten pyytämistä.

Sehän menee: “Annan meille tänä päivänä…” Eikö se ole juuri pyyntö päästä irti maallisista huolista?

1 tykkäys

En ole lukenut Eskolan kirjoitusta, mutta ilman muuta “jokapäiväinen leipä” tarkoittaa myös pyhää ehtoollista. Metropoliitta Anthony (Bloom): Elävä rukous s. 32:

“Jokapäiväinen leipämme on yksi mahdollisista kreikkalaisen tekstin käännöksistä. Tämä leipä, joka on kreikaksi epiousion, saattaa olla jokapäiväinen, mutta se saattaa olla myös aineeton leipä. Kirkkoisät, alkaen Origeneesta ja Tertullianuksesta, ovat aina tulkinneet tämän jakson niin, ettei se viittaa vain inhimillisiin tarpeisiimme, vaan myös eukaristian mystiseen leipään. Jollei meitä ravita tällä uudella tavalla, mystillisesti, jumalallisella leivällä (koska olemme riippuvaisia nyt yksistään Jumalasta), emme säily hengissä (Joh. 6:53).”

En jaksa nyt lukea mitään artikkeleita mutta totean vain, että itsekin pidän jokapäiväistä leipää ilman muuta taivaallisena leipänä; siinä anotaan, että Jeesus antaisi armonsa virrata meille ja ruokkisi meitä hengellisillä lahjoillaan.

Miksi se tarkoittaisi tavallista leipää, kun Jeesus nimenomaan opetti, ettei ihminen elä pelkästään leivästä ja kehotti tavoittelemaan taivaallista leipää, jota on saatavissa vain häneltä? Leipureilta pyydetään tavallista leipää mutta Herralta taivaallista.

Suuri ektenia: “Rukoilkaamme Herralta suotuisia ilmoja, runsaita maan hedelmiä ja rauhallisia aikoja.”

1 tykkäys

Nuo tarkoittavat varmasti vain ja ainoastaan suotuisia sanan kylvön ilmoja, evankeliumin leviämisen hedelmää ja Hengen hedelmää sekä aikoja joina voidaan viettää liturgiaa rauhassa!!

1 tykkäys

Tottakai ja juuri siksi. Vakavasti: Jumala tuli ihmiseksi, söi rintaruokaa ja leipää ja siksi näin osoittaa meille tietävänsä myös ruumiin ravinnon välttämättömyyden. Niiden pyytäminen muistuttaa siitä, että kaikki mitä meillä on, on lahja Herralta, meidän luojaltamme.

5 tykkäystä

Samaa mieltä. Minusta olisi kovin vaikeaa uskoa, että Jumala tahtoisi sivuuttaa ruumiilliset asiat jotenkin vähäarvoisina. Totta kai ne ovat hengellisiä vähäarvoisempia, mutta silti Jumalan hyviä lahjoja.

1 tykkäys

Enpä ole hoksannut ajatella sitä näin. Kiitos, tuntuu järkeenkäyvältä.

Pieni teologinen uutinen.

Venäjän ortodoksinen kirkko on julkaissut tulevan katekismuksensa osat 1-3 yleiskirkollista palautetta varten. Palautetta oteteaan vastaan 1.11.2017 saakka. Kyse on nyt luonnoksesta.

Luvut ovat Uskonopin perusteet, Ortodoksisen kirkon kanonisen rakenteen ja jumalanpalveluselämän perusteet ja Ortodoksisen moraalin perusteet.

Katekismuksen osat 4-6 ovat jo kauan olleet olemassa. Kyse on asiakirjoista Yhteiskuntaopin perusteet, Ihmisen arvokkuus, vapaus ja ihmisoikeudet ja Perusteet suhteissa toisuskoviin.

Katekismus on saatavilla venäjäksi täällä.

Ystävällisin terveisin.

Lars Ahlbäck
Pappi
Helsinki

4 tykkäystä

En ota itse uutiseen kantaa, mutta pakko sanoa, jotta ihanaa kun kirjoitetaan omalla nimellä. :slight_smile:

P.S. Venäjän ortodoksisen kirkon katekismuksesta olen ihan lyhyitä pätkiä kääntänyt tänne, sieltä täältä.

Ystävällisin terveisin.

Lars Ahlbäck
Pappi
Helsinki

3 tykkäystä

Munkki Damaskinoksen blogikirjoitus.

Ehtoolliseen valmistautuminen

Nunnan katoaminen on huolestuttanut ihmisiä yli kirkkorajojen, ympäri Suomen, mahdollisesti ulkomaillakin asti ja todellakin, ainakin hengessä otamme osaa etsintöihin, osoittaen, että emme unohda nunna Irmeliä!

Voi Taivaan Isä, anna hänen jo löytyä! :rose:

2 tykkäystä

Po. Äiti Elisabet. On epähienoa käyttää luostariasukeista siviilinimiä.

5 tykkäystä

Ihan sivukommenttina, jotta minä vaihdoin munkkinimeni ihan viralliseksikin etunimeksi. Ymmärtääkseni ainakin yksi Valamon nykyisestä veljestöstä on tehnyt samoin.

3 tykkäystä