Ortodoksinen kirkko ja usko

Kirkko
504

Luterilaisen kirkon ehtoollisvieraanvaraisuudesta on käyty keskustelua luterilaisten ja ortodoksisten pappien välillä:

Keskustelua

"Evankelisluterilaisen kirkon päätöksen mukaan osallistujalla tulee olla ehtoollisoikeus omassa kirkossaan. Osallistujan tulee perustelujen mukaan hyväksyä luterilainen liturgia ja uskontunnustus ”eli näin käytännössä tunnustaa oikeaksi Suomen evankelisluterilaisen kirkon ehtoollinen.”

Arkkipiispa Leo on ilmaissut toistuvasti, ettei ortodoksisen kirkon jäsen voi osallistua toisen kirkon ehtoolliselle. Toisen kirkon uskon tunnustaminen ja toisen kirkon ehtoolliselle osallistuminen nähdään ortodoksisen uskonperinteen vastaisena ja siitä irtaantumisena."

1 tykkäys
505

Tuosta näkökulmasta katsottuna esimerkiksi ortodoksi tai katolilainen ei siis voi osallistua evlut kirkon ehtoolliseen. Koska kun ortodoksi tai katolilainen päättää osallistua toisen kirkon ehtoolliseen, hän hylkää samalla ortodoksisen/katolisen uskon, ja ei ole enää “oikeutettu” (jos tuota sanaa nyt on järkevää käyttää) ehtoolliseen omassa kirkossaan.

4 tykkäystä
506

Ja kun ortodoksi menettää oikeutensa ehtoolliseen ortodoksisessa kirkossa, hän ei voi edes luterilaisen kirkon sääntöjen mukaan mennä luterilaiselle ehtoolliselle, koska “ehtoollisvieraanvaraisuus” koskee vain niitä, joilla on omassa kirkossaan ehtoollisoikeus.

On myös kuultu sellaista, että luterilaisia pappeja on kehotettu keskustelemaan ehtoolliselle pyrkivien ihmisten kanssa, jotka eivät ole luterilaisen kirkon jäseniä, voidakseen olla varmoja, että ehtoolliselle pyrkijä hyväksyy luterilaisen ehtoolliskäsityksen, niin kuin luterilaisen kirkon säännöt vaativat, mutta papit eivät ole halukkaita käymään tällaista keskustelua, koska siinähän väistämättä kävisi ilmi, että ortodoksi ei hyväksy luterilaista ehtoolliskäsitystä.

1 tykkäys
507

Hyviä huomioita. Mitä tulee ehtoolliselta erottamiseen, niin minusta asiaa usein dramatisoidaan turhaan. On surullista, että ihmiset ovat nykyään niin itsekkäitä ja heikkoja, että kirkko, piispat ja papit eivät voi soveltaa heihin juuri minkäänlaisia kirkollisia kuritustoimenpiteitä näiden loukkaantumatta ja alkamatta taistella “oikeuksistaan” maallisissa oikeusistuimissa tai somekampanjoissa ymv. Ihmisissä ei ole lainkaan nöyryyttä, vahvuutta eikä kykyä asennoitua saatuun kuritukseen hengellisesti rakentavasti.

Jos joku erotetaan ehtoollisyhteydestä tai häneen sovelletaan jotain muuta kuritustointa, niin asianosaisen pitäisi ymmärtää, että se tapahtuu yhtä paljon hänen sielunsa kuin pyhien sakramenttien varjelemiseksi. Kyseessä on samantapainen asia kuin on siinä, jos lääkäri sanoo potilaalle, että hänen on pidättäydyttävä määräajaksi jonkin ruoka-aineen nauttimisesta tai esim. liikunnasta tai muusta rasituksesta. Kielto tulee siksi, että pitkällä tähtäimellä henkilö voisi entistä paremmin. Ei siksi, että lääkäri haluaa kiusata tai on ■■■■■■.

Ortodoksitkin kyllä puhuvat paljon hengellisen ohjauksen tärkeydestä ja nöyryydestä, mutta sitten kun osuukin omalle kohdalle, että pitäisi nöyrtyä, niin harva siihen kykenee. Papitkin kyllä tuntevat ihmisten heikkouden ja huonon itsetunnon, ja senpä takia he eivät voikaan ohjata ihmisiä sillä tarkkuudella kuin näiden sieluntila ja käytös oikeasti antaisi aihetta. Herra vahvistakoon meitä heikkoja suuressa armossaan ja ihmisrakkaudessaan!

4 tykkäystä
508

Vain piispa voi antaa ortodoksille luvan osallistua toisen kirkon ehtoolliseen, ei pappi.

509

Niin, tuota juuri sanoin tuossa rivien välissä.

Niin, ja eihän tähänkään mennessä mitään erityisiä keskusteluja olla käyty jos joku sinne menee.

510

Toisaalta kuinka moni sellainen, joka oikeasti on pohtinut ehtoolliskäsitysten eroja ja pitää luterilaista vääränä, oikeasti pyrkisi luterilaiselle ehtoolliselle? Näin voisi käydä tilanteessa, missä oman kirkon ehtoolliselle olisi mahdotonta päästä, ja mikä tahansa seurakuntayhteys olisi parempi kuin ei mikään, mutta Suomessa kai ortodokseilla kuitenkin on omiakin paikkoja missä käydä.

511

Eihän kysymyksessä ole se, että joku toisuskoinen esim ortodoksi pyrkisi luterilaiselle ehtoolliselle, vaan luterilaiset itse tarjoavat sitä toisuskoisille esim luterlaisen kanssa seka-avioliitossa oleville puolisonsa kanssa kirkkoon tulleille. Ennen luterilaiset jumalanpalvelukset olivat pääasiassa ns sananjumalanpalveluksia, jolloin toisuskoisen puolison oli helpompaa tulla mukaan, kun luterilaisessa jumalanpalveluksessa vain laulettiin ja kuunneltiin sanaa.

Ainakin itse koen luterilaiseen ehtoollisjumalanpalveluksessa läsnäolemisenkin kiusallisena, enkä voisi kuvitellakaan meneväni siellä ehtoolliselle Eräissä luterilaisissa häissä törmäsin kerran ns morsiusmessuun. Ei siinä auttanut muu kuin istua paikalllaan, kun ei kehdannut mennä ulos. Tuollaisesta ohjelmanumerosta häissä pitäisi minusta vieraita varoittaa etukäteen. Varsinaisissa jumalanpalveluksisa en ole käynyt luterilaisessa kirkossa vanhempieni kuoleman jälkeen. Siitä on 25 vuotta. Häissä ja hautajaisissa vain. Jos minulla olisi ylivoimaisia vaikeuksia päästä ortodoksiseen kirkkoon, pyytäisin papin tuomaan minulle ehtoollisen kotiin.

1 tykkäys
512

Eihän kukaan pysty luterilaisessa jumalanpalveluksessa väkisin ehtoollista kenellekään tyrkyttämään. Kyllä se pitää itse mennä hakemaan, joten aloite voi tulla vain ortodoksin taholta siinä tilanteessa. Kukaan tätä vastustava ei jumalanpalveluksessa joudu ehtoollisen tarjoamisen uhriksi.

513

No, en minä mitään pakkosyöttöä tarkoittakaan, vaan lähinnä sitä, että tällaisessa tilanteessa on tietty paine tehdä niin kuin näkee muiden tekevän. Jos luterilaiset olisivat oikeasti ekumeenisia, he eivät tarjoaisi tällaista “ehtoollisvieraanvaraisuutta”. Ei ole ystävällistä kehottaa toisia rikkomaan oman kirkkonsa sääntöjä. Käsittääkseni arkkipiispamme on sanonut tämän luterilaisille piispoille.

1 tykkäys
514

Minä kävin suht. aktiivisesti aikoinaan jotain 4 tai 5 vuotta evl.fin messuissa. En käynyt kertaakaan ehtoollisella enkä kokenut minkäänlaista painetta asiasta.

1 tykkäys
515

Ei siellä painetta pääse syntymään, koska koko ajan osa porukasta istuu penkissä. Ei kukaan pysty seuraamaan, käyvätkö kaikki ehtoollisella.

1 tykkäys
516

Riippuu tietysti seurakunnan koosta, mutta pääsääntöisesti näin.

Ihan uteliaisuuttani kysyn, että mikä luterilaisessa ehtoollisenvietossa tökkii niin paljon, että se aiheuttaa tällaisen reaktion? Useimmat ihmiset eivät tietääkseni suhtaudu asiaan näin, ja itse istun sujuvasti mm. vapaakirkon ehtoolliskokouksissa mieheni kanssa, vaikka en ota siellä ehtoollista ja oudoksun jonkin verran heidän käytäntöjään asiassa.

2 tykkäystä
517

Ei mikään. Minusta vain nykyään tuntuu nololta olla mukana toisten kirkkojen jumalanpalveluksissa. Myös kaikki ns perhejuhlat ym pönötystilaisuudet ovat inhokkejani, mutta tällaista ei tietysti sovi kertoa sukulaisille tai ystäville. Minulla on takanani traumaattinen luterilainen lapsuus ja näin vanhalle muistuu mieleen kaikenlaista.

518

Niillä kerroilla kun olen kohteliaisuuttani käynyt luterilaisessa jumalanpalveluksessa kun on ollut esimerkiksi morsiusmessu tms jossa ystäväni on mennyt naimisiin, en ole kokenut minkäänlaista painetta kenenkään taholta mennä osallistumaan heidän ehtoolliseensa. Kukaan ei katso oudosti tai mitään muutakaan vastaavaa.

2 tykkäystä
519

Tarkoitin sitä, kun ns ekumeeniset luterilaiset usein pahoittelevat ehtoollisyhteyden puuttumista esim seka-avioliitossa olevien kohdalla ja ovat valmiina avaamaan oman ehtollispöytänsä, vaikka siihen ei ole mitään tarvetta. Onhan se jonkinlaista painostusta, kun tällaista edes tarjotaan.

Jos on eriuskoisen kanssa naimisissa, niin silloin perheessä on kaksi uskontoa. Minusta seka-avioliitossa olevien ortodoksien ei pitäisi käydä puolisonsa kirkossa ollenkaan, etteivät joutuisi tällaisten “ekumeenisten” paineitten tai muitten huonojen vaikutteitten alaisiksi. Maallistuminen on luterilaisissa kirkoissa paljon pitemmällä kuin ortodoksisessa kirkossa, ja pohjoismaalaiset kansankirkot ovat luterilaisista kirkoista kaikkein maallistuneimpia. Ortodoksisen kirkon pitäisi pontevasti vaatia seka-avioliittojen lasten kastamista ortodokseiksi. Suomen ortodoksisessa kirkossa on sellainen tilanne, että valtaosa sen jäsenistä on seka-avioliitossa. Vain papiston täytyy olla samanuskoisen kanssa naimisissa. Itse elän ortodoksisessa avioliitossa.

520

Saako morsiusmessu-sanaakaan nykyään enää käyttää, kun sulhanen jää vaille huomiota messun nimessä?

2 tykkäystä
521

Saa, koska “häämessut” (monikossa siis) tarkoittavat kaupallista näyttelyä, jossa esitellään hääjuhliin liittyviä tavaroita yms.

522

Ei ole. Minkä tahansa asian mahdollisuuden tarjoaminen täysijärkiselle aikuiselle ihmiselle, joka ei ole alisteisessa asemassa tai minkäänlaisessa riippuvuussuhteessa tarjoajaan, ei ole itsessään painostusta. Jos on, menee kaikki inhimillinen kommunikaatio mahdottomaksi.

Ei ole kaksi uskontoa ainakaan meillä. Me kuulutaan eri kirkkoihin eikä meillä ole keskinäistä ehtoollisyhteyttä ainakaan toistaiseksi, mutta me uskotaan samaan Jumalaan ja ollaan matkalla samaan taivaaseen. Me myös käydään toistemme kirkoissa (joskaan ei ehtoollisella), vertaillaan yhdessä niiden opetuksia ja keskustellaan, koska kumpikaan meistä ei ole uudenlaisten vaikutteiden edessä tahdoton pötkylä, vaan kritiikkiin ja ajatteluun kykenevä aikuinen.

4 tykkäystä
523

No, sinähän oletkin naimisissa toisen protestantin kanssa ja lisäksi itse kuulut enemmistökirkkoon. Ehtoollisen tarjoaminen kaikille on osa luterilaista käännytystyötä. Käännytystyö naamioidaan ekumeenisuudeksi. Toisen seurakunnan tilaisuuksiin ei toivottavasti ole missään perheessä pakko mennä mukaan, mutta luterilaista käännytystyötä on ainakin aikaisemmin meillä Suomessa tehty myös yhteiskunnan laitoksissa koulussa, armeijassa, sairaaloissa ja vanhainkodeissa.

Ortodoksinen väestö oli vielä 1800-luvulla alistetussa asemassa Suomessa. Täydet kansalaisoikeudet se sai vasta vuonna 1870, (siis pääsyn kunnan ja valtion virkoihin, oppilaitoksiin ja oikeus äänestää edustaja säätyvaltiopäiville, mikäli täyttivät muuten äänioikeus edellytykset). Tämä koski niitä ortodokseja, jotka olivat täysin suomalaisia ja joiden perheet olivat asuneet Ruotsin Suomessa. En nyt puhu venäläistä ortodokseista, koska venäläisillä ei ollut suuriruhtinaskunnan kansalaisoikeuksia. Vanhassa Ruotsin valtakunnassa 1600- ja 1700-luvuilla ortodoksit joutuivat maksamaan kaksinkertaiset kirkollisverot, ylläpitämään sekä luterilaisia kirkkoja ja pappeja että omiaan. Joskus tuntuu, että tämä ajatus ortodoksien kaksinkertaisesta osallistumispakosta vaivaa Suomen luterilaisia vieläkin.

Ortodoksit on esim koulussa näihin päiviin asti pakotettu osallistumaan kaikkiin luterilaisiin tilaisuuksiin, seurakunnan järjestämiin aamuhartauksiin, joita nykyään sanotaan päivänavauksiksi, koululaisjumalanpalveluksiin ym. Vielä nykyäänkin on sitä henkeä kouluissa, että ortodoksien pitäisi osallistua luterilaisiin koululaiskirkkoihin, vaikka korvaava tilaisuus joudutaan joka tapauksessa järjestämään, koska koulussa on uskonnottomia ja ei-kristillisiin uskontoihin kuuluvia. Luulisi, että ortodokselle riittäisi omiin tapahtumiinsa osallistuminen, ja he voisivat ilman opettajien taholta tulevaa painostusta osallistua noihin korvaaviin tapahtumiin. Eräässä koulussa oppilaani purnasivat, kun luokanvalvojat olivat heille sanoneet, että heidän on pakko mennä luterilaiseen koululaiskirkkoon, koska se on koulun yhteinen tilaisuus, mutta ortodoksiseen koululaiskirkkoon meneminen on vapaaehtoista, koska se on samaan aikaan oppituntien kanssa. Sanoin, ettei heidän ole pakko mennä luterilaiseen kirkkoon, mutta saavat osallistua, jos haluavat tutustua toisen kirkon jumalanpalvelukseen. Suuri osa oppilaistani jäi pois luterilaisesta palveluksesta, mutta kaikki osallistuivat ortodoksiseen koululaiskirkkoon pääsiäisviikolla. Tämä tapahtui aivan viime vuosina. Olen ollut vasta kolme vuotta eläkkeellä.

Aikaisemmin käännytystyö oli vielä räikeämpää. 1980-luvulla luterilainen pappi tuli erääseen kouluun värväämään ortodokseja luterilaiseen rippikouluun. Olin siinä koulussa ortodoksisena uskonnonopettajana. Valitin asiasta rehtorille ja otin kyseisen pastorin puhutteluun. Pappi sanoi, että kun hän vain ajatteli, että ortodoksisten oppilaitten olisi mukava tulla rippikouluun yhdessä luterilaisten kaveriensa kanssa. Tämä on sitä enemmistöasemaan perustuvaa painostusta. Sanoin sille pastorille, että meillä on samanikäisille lapsille kristinoppikoululeirejä, joille oppilaani menevät. Luterilaiseen rippikouluun meneminen merkitsisi sitä, että nuori haluaa kääntyä luterilaiseksi. Kirkkokunnan vaihtaminen taas on vakava asia, eikä sellaiseen pidä ryhtyä laumahengessä. Kutsuin oman seurakuntani nuorisopapin puhumaan ortodoksisista nuorten leireistä. Kaikki ortodoksiset oppilaat menivät onneksi ortodoksiselle kriparileirille.

Valtaosa ortodokseista kokee nämä asiat näin, mutta tällä foorumilla ei ole ollut sopivaa ottaa tällaisia asioita puheeksi, koska täällä pitää olla ekumeenisesti korrekti. Olen siirtynyt tällä foorumilla pääasiassa vain lukijaksi, koska koen, etten saa ymmärrystä, kun kirjoitan ortodokseille kipeistä asioista.

5 tykkäystä