Ortodoksinen kirkko ja usko

“Lukeminen kannattaa aina.”

-Jörn Donner

3 tykkäystä

Tota noin. Suomessa on historiassa kohdeltu ihan tosi monia vähemmistöryhmiä väärin, ja enemmistöryhmiäkin, kuten naisia ja maatonta väestöä. Ei ole kuitenkaan mitenkään järkevä lähestymistapa nykypäivänä, jos ihmisten ja yhteisöjen välisiä suhteita tarkastelee pelkästään tällaisten historiallisten vääryyksien näkökulmasta. Luulisin, että monien kuvaamiesi asioiden taustalla on ollut lähinnä tietämättömyys - ei ole tiedetty eikä haluttu ottaa selvää, miten ortodoksiväestö itse asiat kokee. Tähän voi vaikuttaa sekin, että muilla vähemmistökirkkokunnilla ei vaikuta olevan ollenkaan samanlainen suhtautuminen esim. luterilaisiin koululaisjumalanpalveluksiin. Luterilainen kirkko pitää monesti itseään väärälläkin tavalla “yleiskristillisyytenä” ja nuo korvaavat tilaisuudet järjestetään sitten niille, jotka eivät ole kristittyjä ollenkaan. Siinä ei kuitenkaan ole kyse siitä, että tietoisesti haluttaisiin ortodoksien, katolilaisten ja helluntailaisten kääntyvän luterilaisiksi, vaan ajatellaan luterilaisen tilaisuuden olevan kaikille kristityille sopiva ja tavallaan ekumeeninen. Ja monet vähemmistökirkkoihin kuuluvat kokevat asian ihan samoin, joten väärinkäsitys ei tule esiin. En tiedä onko tämä nyt liian “luthersplaining” ja pitäisikö mun hyväksyä vähemmistön edustajan oma kokemus sellaisenaan, mutta jotenkin nyt tuntuu, että pientä virhetulkintaa voisi olla liikkeellä.

5 tykkäystä

Tuon henkilökohtaisen taustan avaaminen oli arvokasta. Se ei nytkään muuta kokonaisuutta yksiväriseksi. Toisilla on toiset kokemukset.

Ja uskon että tänään kovin monen luterilaisen tavoite ei ole ortodoksien käännyttäminen. Eiköhän ehtoollisen avaamista aja usein ihminen joka kokee yhteyden puutteen Jumalan tahdon vastaiseksi. Sitä en tiedä mikä olisi paras tapa edistää ekumeniaa ja yhteyttä mutta motiivi ei liene pahantahtoinen vaan korkeintaan teologian ohuudesta tai naiiviudesta vois näitä ihmisiä arvostella.

1 tykkäys

Onpa kuultu sellaistakin, että tämän “ehtoollisvieraanvaraisuuden” nimissä pappeja on kehotettu kehottamaan luterilaisen kirkon ehtoollisella useammin kuin kerran käynyttä henkilöä, joka ei ole luterilaisen kirkon jäsen, liittymään luterilaiseen kirkkoon.

Ortodoksisen kirkon näkökulmasta tämä “ehtoollisvieraanvaraisuus” on vakava este ekumeeniselle kanssakäymiselle.

2 tykkäystä

Pitää ottaa tuo käyttöön.

2 tykkäystä

No tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Suoraan siitä, että käy useamman kerran luterilaisella ehtoollisella, ei pitäisi tällaista kehoitusta nykyisessä systeemissä seurata. Mutta entäpä sellainen tilanne, jossa henkilön pääsääntöinen ehtoollisyhteys toimii luterilaisessa kirkossa? Mun mielestä on loogista ja kannatettavaa, että pääsääntöinen ehtoollisyhteys ja seurakunnan jäsenyys kulkevat käsi kädessä. Jos useimmiten käy luterilaisella ehtoollisella, eikä tämä johdu siitä että esim. asuisi paikassa jossa ei ole vaihtoehtoja, eikö tällöin ole de facto luterilainen? On ihan ymmärrettävää, että pastori voisi ohjeistaa tällaista ihmistä “virallistamaan suhteensa” ev.lut. kirkon kanssa ja tekemään siitä, mikä jo käytännön tasolla toteutuu, myös virallisella tasolla asiaintilan.

2 tykkäystä

Juuri tuollaisten tilanteiden välttämiseksi ei mitään “ehtoollisvieraanvaraisuutta” tarvita. Oletan, että kysymys on siitä, ettei paikkakunnalla ole ortodoksista kirkkoa ja henkilö on sekaperheestä ja ehkä itsekin seka-avioliitossa.

2 tykkäystä

Minusta tuo ehtoollisvieraanvaraisuuden käyttöönotto on ollut paha harha-askel kirkolta. Se ei kuitenkaan ole ollut varmastikaan mikään kamala salakavala hyökkäys ketään kohtaan.

5 tykkäystä

Mulla ei kyllä ole koskaan ollut minkäänlaista tarvetta mennä minkään muun porukan jumalanpalveluksiin. Ortodoksina kävin vain ortodoksisen kirkon palveluksissa ja nyt katolilaisena vain katolisen kirkon palveluksissa. Valamossa seurasin kyllä kerran sekä luterilaista että katolista palvelusta, mutta vain siksi että siellä piti olla joku veljestöstä kaiken varalta. :neutral_face:

1 tykkäys

Jos ortodoksit ovat kristittyjä, ja ortodoksi on luterilaisen kanssa naimisissa, perheessä on yksi uskonto, kristinusko.

Venäjän luterilaiset kertovat muuten hurjan paljon pahempia tarinoita käännytyksestä ja vainoista ortodoksien taholta, joten ehkä sillä ei kannata ortodoksien yleisesti lähteä uhrautumaan. Toki yksittäinen kokemus yksittäisen luterilaisen taholta on voinut olla ikävä, mutta luterilaiset kokonaisena joukkona eivät ole sen pahemmin toimineet kuin ortodoksit kokonaisuutena.

3 tykkäystä

Tarkoitin uskon ulkonaista puolta. Ortodokseilla on suuremmalta osin esim eri juhlat kuin luterilaisilla, ja kirkolliset tavat ovat hyvin erilaiset. Niissä maissa, joissa ortodoksinen kirkko käyttää vanhaa ajanlaskua, ovat pääsiäinen ja joulukin, jotka ovat kaikille kristityille yhteisiä juhlia, eri aikaan. Kyllä minusta siinä voi ihan hyvin sanoa, että sekaperheessä on kaksi uskontoa.

1 tykkäys

Ortodoksin ei pitäisi lainkaan käydä luterilaisen kirkon ehtoollisella, puhumattakaan ilman piispan siunausta.

2 tykkäystä

Tarinat ovat tarinoita. Enemmistöaseman väärinkäyttöä esiintyyy siellä nykyisin, niin kuin ennen meillä. Toisaalta Venäjän luterilaiset tekevät selkeää lähetystyötä ortodoksien keskuudessa. Pitäisikö sellainen noin vain hyväksyä?

1 tykkäys

Taisi tulla väärinymmärrys. Ooperi tuskin tarkoitti nuotiolla tutuntutulta kerrottuja tarinoita vaan sitä, mitä Venäjällä asuvat ihan oikeat ihmiset kertovat omista kokemuksistaan.

Toisen kirkkokunnan jäsenten houkuttelu pois oman kirkkokuntansa yhteydestä “meidän porukkaan” on syvältä. Ja sellainen reviiriajattelu, jossa moititaan lähetystyötä “meidän alueella” vaikka kohteena ovat ei-kristityt ja vaikka itsellä ei ole joko tahtoa tai resursseja tai kumpaakaan tehtä vastaavaa työtä, on perkeleestä.

6 tykkäystä

Inkerin kirkon evankeliointityö kohdistuu kyllä pääasiassa ei-ortodoksisiin vähemmistökansoihin sekä uskonnollisesti välinpitämättömään ja jopa uskonnottomaan valtaväestöön. Vai onko tiedossasi laajamittaista aktiiviortodoksien käännyttämistä?

3 tykkäystä

Olen eri mieltä. Miksi Suomi olisi muka kokonaan luterilaisen kirkon reviiriä, jossa luterilainen kirkko saa toimia kansankirkkona, niin että toisuskoistenkin pitää osallistua luterilaisten tilaisuuksiin ( ja aikaisemmin myös heidän kirkkojensa ja hautausmaittensa ylläpitoon), mutta vanhastaan ortodoksinen Venäjä ei vastaavasti saisi olla Venäjän ortodoksisen kirkon reviiriä? Muistan lapsuudestani kuinka luterilaiset paheksuivat esim helluntailaistn lähetystyötä. Heitä ei tosiaan kovin hyvin suvaittu. Ortodokseja suvaittiin paremmin, kun he eivät käännyttäneet ketään ja pysyttelivät omissa oloissaan. Epäjohdonmukaista ajattelua, mutta näin se kai on, että aina vedetään kotiin päin.

1 tykkäys

Tuo on iso virhe. Ei luterilaisuus ole mitään neutraalia ekumeenista yleiskristillisyyttä, vaan se on aivan tietynlaisten oppien edistämistä, tietynlaista kirkkokäsitystä, tietynlaista opetusta sakramenteista, tietynlaista suhtautumista luostarikilvoitteluun ja paastoon, tietynlaista suhtautumista ikoneihin ja reliikkeihin jne. On suurta ylimielisyyttä ajatella, että “mitä se nyt haittaa, jos ei-luterilaisetkin joutuvat osallistumaan luterilaisiin tilaisuuksiin”.

2 tykkäystä

On tiedossani. Luterilaiset saisivat pysytellä Venäjän suomalaisten (siis inkeriläisten) ja saksalaisten parissa, jotka ovat vanhastaan luterilaisia ja jättää Venäjän muut kansat rauhaan. Luterilaisilla oli vanhalla Venäjällä täysi uskonnonvapaus. Neuvostovallan aikana tilanne oli tietysti toinen.

2 tykkäystä

Nykyisen Venäjän alueella on ollut luterilaisia ainakin 1600-luvulta asti.

1 tykkäys

Ja jättää burjaatit sun muut pakanoiksi? Kyllä muuten, mutta kun on tuo lähetyskäsky.

5 tykkäystä