Taitaan sitten olla Raamattu Siluanin mukaan peräisin viholliselta, kun sen mukaan kristityt ovat pyhiä.
Skarppaa nyt vähän. Olisit varmaan keksinyt asiasta jotain vielä vähän enemmän raflaavaa.
Suomi on näköjään niin ekumenian mallimaa, että Kirkon nettisivuilla voidaan haukkua tradikatolilaisia:
https://ort.fi/uutishuone/2018-11-03/memoriam-robert-f-taft-sj
Melko tahdikas veto kirjoittajalta ja sivun ylläpitäjältä ottaa kantaa toisen kirkon sisäpoliittisiin kiistoihin.
1 tykkäys
Eihän tuo ole mikään kannanotto, vaan henkilön esittely. Jos hän on todella sanonut noin, niin on vain totuudellista, jos hänen henkilökuvansa yhteydessä asia kerrotaan. Sitä paitsi ihan oikeassahan hän on: ei messu - tai liturgia - ole yhtään sen parempi, jos se toimitetaan jollain tietyllä kielellä. Kansankielisyys on perusteltu asia. Ei voi yhtyä rukoukseen, jos ei ymmärrä mitä sanotaan. Ei jumalanpalveluksissa ole kyse mistään esteettisistä esityksistä, vaan tietyn yhteisön autenttisesta rukouksesta.
1 tykkäys
Ja kaikista niistä mielipiteistä oletettavasti mittavassa tuotannossa valikoitui esitettäväksi ihan vain sattumalta nimenomaan tämä.
Mitä Novus Ordoon tulee, niin asiaa voinee verrata sellaiseen skenaarioon, että joku patriarkaatti päättäisi omine lupineen korvata P. Johannes Krysostomoksen liturgian jonkinlaisen komitean itse kehittämällä purkkavirityksellä. Siinä voisi jäädä Ukraina- ja kalenterikiistat kakkoseksi.
Eihän tuo analogia toimi ollenkaan. Novus ordon käyttöönotosta päätettiin room.-kat. kirkossa ihan hyvässä järjestyksessä. Omavaltaisuutta heillä edustaisi se, että sitä nuivittaisiin omien esteettisten mieltymysten perusteella vaikka se on heillä virallinen.
1 tykkäys
Jollain tavalla vanhemmatkin liturgiat on hyväksytty käyttöön ja se valintatapa on edelleen käytettävissä.
Luulisin että yhden miehen nimiin laitettujen liturgioiden rinnalle mahtuu ryhmässä sommiteltuja tekstejä. Miksi vain parilla tyypillä koko kirkon historiassa olisi oikeus sanoittaa liturgia?
Tridentiinisen messun muoto vahvistettiin aikoinaan samalla tavalla kuin sittemmin Novus ordo. Ja myös tridentiinisen muodon astuessa voimaan, osa vanhempien muotojen käytöstä lopetettiin.
On myös olemassa itäisiä muotoja liturgiasta joita ei enää käytetä.
1 tykkäys
En puhunut esteettisistä mieltymyksistä tai epäjärjestyksestä mitään.
Valamon luostari on julkaissut uusia kirjoja:
Skeemaigumeni Johannes: Luostarivanhuksen kirjeitä
Suomennos metropoliitta Panteleimon. Luostarivanhuksen kirjeitä on kokoelma Valamon luostarin rippi-isän skeemaigumeni Johanneksen (k.1958) eri henkilöille lähettämiä hengellisiä opetustekstejä. Sidottu, 223 sivua. Sisältää mustavalkoisia kuvia. Kirjekokoelma on jatkoa aiemmin ilmestyneisiin isä Johanneksen opetuskokoelmiin, Kirjeitä Innalle ja Kirjeitä Jelenalle. Teoksen alkusanat on kirjoittanut fil.tri Paula Tuomikoski ja kirjan loppuun liitetyn vanhuksen elämänkerran metropoliitta Panteleimon.
Petri Piiroinen: Konstantinopolin yhteydessä
Suomen Ortodoksisen kirkon 100-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistu teos. Sidottu, 519 sivuinen. Teologian tohtori Petri Piiroinen on laatinut teoksen , jossa tarkastellaan Suomen ortodoksista kirkollista elämää ennen maamme itsenäisyyttä, sen mukanaan aiheuttamia järjestelyjä ja lopulta hakeutumista Moskovan patriarkaatin alaisuudesta Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin yhteyteen. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta 1918 annetusta asetuksesta Ortodoksisesta kirkkokunnasta. Tuosta ajasta Suomen ortodoksit ovat kuuluneet 95 vuotta Konstantinopolin yhteyteen.
Ilon kokeminen on yhteydessä sen ilmentymiseen ja omaksumiseen. Kirjassa keskitytään
erityisesti kymmenen tärkeimmäksi katsotun ilmentymän käsittelyyn. Kolme lukua on omistettu ilolle itselleen. Nykyaikainen aivotutkimus tukee analogisia päätelmiä, joiden mukaan kalatkin tuntevat iloa. Kuurosokea Helen Keller kertoo vaikuttavasti yhteydestään sammakonpoikasen iloon. Beethovenille, Rousseaulle ja lukemattomille muille koko luonto on ilmaissut ja anatanut iloa. Mikrokosmoksenaihminen kantaa olemuksessaan mahdollisuutta osallistua kaikkeen olemista ja olevaa koskevaan iloon ja riemuun.
Mitä liturgisia kirjoja käytetään ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksissa (ortodoksisen seminaarin näkökulmasta):
Munkki (nykyisin pappismunkki) Damaskinos Ksenofontoslainen ehtoolliselle valmistautumisesta:
1 tykkäys
Ort.fi näyttää Suomen ortodoksisen kirkon juhlaliturgian Valamon luostarista sunnuntaiaamuna. Arkkipiispa Leo, metropoliitta Elia ja piispa Arseni. Tällä hetkellä kello 9.10 menossa arkkipiispan pukeminen.
Jälkeenpäinkin nähtävissä:
Juhlaliturgia Valamosta Asetus Suomen ortodoksisesta kirkosta 100 vuotta
Piispallinen palvelus saattaa alkaa - mutta ei välttämättä ala - piispan vastaanotolla ja pukemisella. Vastaanotto tarkoittaa sitä, että piispa - tässä tapauksessa arkkipiispa Leo - odottaa palveluksen alkua jossakin toisessa rakennuksessa. Kelloja soitetaan ensin harvakseen, mutta sitten kun kellonsoittaja näkee piispan tulevan, hän alkaa soittaa niitä kiivaammin. Papit ja diakonit seisovat kirkon sisäovella odottamassa. Kun piispa tulee sisälle, kuoro alkaa laulaa “Auringon noususta sen laskuun asti olkoon Herran nimi ylistetty…” ja ipodiakonit pukevat piispan ylle pitkän laahusviitan. Yhdellä papeista on tarjottimella käsiristi, jonka hän vie piispalle. Piispa antaa jokaisen papin suudella ristiä ja palauttaa sen sitten papille.
Piispan pukeminen tapahtuu kirkon keskellä. Kaksi ipodiakonia ottaa vaatekappaleen kerrallaan ja ojentaa sen piispalle suudeltavaksi. Diakoni lukee pukeutumisrukouksen kunkin vaatteen pukemisen aikana. Ipodiakonit pukevat vaatteet piispan ylle.
Ei-ortodoksi voi toimia ponomarina - mutta voiko ipona?!?
Ei-ortodoksi ei tietystikään voi toimia yhtään minään ortodoksisessa jumalanpalveluksessa. Hän on pelkkä sivustakatsoja. Täytyy olla ollut todella suuri pula henkilöstöstä, jossa jossain joskus on sellaista tapahtunut, että alttariin on päästetty ei-ortodoksi.
Tuota, tuota…Olin puolisen vuotta talkoolaisponomarina Valamossa isä igumeni Panteleimonin aikana. Vapautin ponomarina toimineen kuuliaisuusveljen lukijaksi.
Ponomarina toimi myös muuan englantilainen katolinen talkoolainen - ja suomalainen luterilainen…
Ei ole ortodoksisen käytännön mukaista. Mp Ambrosius joutui vetäytynään eläkkeelle patriarkan nuhteiden kera ns Askola-gaten jälkeen. Päästi piispa Askolan käväisemään Uspenskin alttarissa. Valamossa taas on rikottu kanoneja oikein urakalla noina aikoina.
0.30 paikkeilla nostetaan valkeaa kangasta/vaatekappaletta tms liturgian toimitukseen osallistuvan ihmisen hartioille ja sieltä pois. Mitä tässä tapahtuu, mistä on kyse?
Tarkoitatko piispallisessa palveluksessa? Piispan pukuun kuuluu omofori, tai niitä on kaksikin, suuri ja pieni omofori. Omofori symboloi sitä, kuinka Hyvä paimen ottaa karitsan hartioilleen. Ennen evankeliumin lukemista suuri omofori riisutaan ja sen jälkeen pieni omofori puetaan päälle. Pieni omofori riisutaan suuren saaton ajaksi ja puetaan takaisin saaton jälkeen.
Papilla on epitrakiili ja diakonilla orari.
Siitä on monta kymmentä vuotta. Veljestöä oli silloin hyvin vähän ja oli todella pulaa jopa ponomareista.