Ortodoksinen kirkko ja usko

Miksi Suomessa ortodoksi kirkossa jaetaan ehtoollista kertakäyttölusikalla vaikka patriarkaatti on sen kieltänyt. Onko jollakin tästä tietoa?

Ei minun tietääkseni patriarkaatti ole kieltänyt kertakäyttölusikoita. Mistä olet saanut sellaisen käsityksen? Meillä Suomessa käytetään puisia kertakäyttölusikoita, jotka poltetaan käytön jälkeen. Tämä on aivan korrekti käytäntö.

1 tykkäys

Ymmärsinkö väärin?

On parempi, että seurakuntalaiset uskaltavat mennä ehtoolliselle, kun se jaetaan kertakäyttölusikalla, kuin että he lakkaavat käymästä ehtoollisella taudin pelossa. Jotkut papit ovat kyllä kertoneet jakavansa ehtoollista lepra- tai ebolapotilaille ja nauttivansa pyhät lahjat loppuun samalla lusikalla saamatta tartuntaa, mutta me seurakuntalaiset olemme heikkoja ja pelkäämme, tai siis ainakin jotkut pelkäävät saavansa lusikasta tartunnan. Kristuksen ruumiista ja verestä ei kukaan sairastu, päinvastoin.

“Ehtoollinen jaetaan edelleen kaikissa hiippakunnissa poltettavilla kertakäyttölusikoilla.”

1 tykkäys

Lisään vielä, että ekonomiaa voi noudattaa, jos se palvelee ihmisen pelastusta paremmin kuin säännön tarkka noudattaminan (akrivia).

Filonilla kertoo Suomen kirkon ohjeet. Tarvitseeko siis patriarkaatin ohjeita noudattaa. Eivätkö ne sido Suomen ortodokseja? Miksi tälläistä ohjeita yleensä patriarkaatti antaa? Huvikseenko vaan? Tiedetäänkö siellä Suomen käytännöstä saako täällä poiketa näistä ohjeista, tarvitaanko siihen lupa.

Ortodoksisessa kirkossa jokainen hiippakuntapiispa on periaatteessa itsenäinen päättämään tällaisista asioista. Sitäpaitsi me olemme autonominen kirkko. Ei patriarkkamme mikään paavi ole. Patriarkka on antanut ohjeet omalle (Turkissa sijaitsevalle) hiippakunnalleen.

Ohjeet koski siis vain Turkkia. Ok ei tarvitse välittää. Tämä selvä. Turkissa onkin enemmän ortodokseja kuin täällä.

Patriarkka on kehottanut noudattamaan myös esivallan ohjeita koronan torjunnassa. Hänen opetuksensa ehkä suuntautuu tässä jo kauas koronan jälkeiseen aikaan, eli viesti on, että esivallan kanssa tehdään yhteistyötä viruksen torjunnassa, mutta poikkeustilan olot eivät ole syy muuttaa käytäntöjä pysyvästi. Kun tilanne helpottaa, palataan täysimääräisesti pyhään traditioon eli käytetään jälleen yhteistä lusikkaa ja pussaillaan ikoneja, kalkkia, siunaavaa kättä ja toisiamme.

1 tykkäys

Uudessa Aamun Koitto -lehdessä 4/2020 on sivuilla 8 - 9 rovasti Stefan Holmin kirjoitus “Miten ihminen löytää tien kirkkoon? Kirkon jäsenyys on elämää sen sisällä kirkon ohjauksen mukaisesti.”

Se soveltuu hyvin myös katekumeeneille tai muille ortodoksisuudesta kiinnostuneille. Ainakin Helsingin seurakunta järjestää syksyllä alkavan katekumeenikurssin, mutta kaikki seurakunnat eivät ehkä ole vielä päättäneet niiden järjestämisestä. Tavallisesti kurssit alkavat syys-lokakuussa ja jatkuvat pääsiäiseen asti, ja pääsiäisen edellä ne, jotka ovat valmiita liittymään ortodoksiseen kirkkoon, mirhavoidellaan sen jäseniksi.

Aamun Koitto 4/2020

2 tykkäystä

Onko ortodoksinen ehtoollisopetus sellaista, että jokainen saa vain palan Kristuksen lihaa, ei kokonaan Kristuksen ruumista? Tämä kuulostaa aika kapernaumilaiselta.

Ei ole. …

1 tykkäys

Pappismunkki, professori Serafim Seppälän luento “Risti ortodoksisissa kulttuureissa: Syyria, Armenia, Georgia, Kreikka, Etiopia” lähetetään YouTubessa sunnuntaina 13.9. kello 16. Hän pitää 11.-14.9. Valamon opistossa seminaarin “Eläväksitekevä ristinpuu”, johon tämä luento kuuluu, ja häneltä ilmestyy vielä tänä vuonna kirja samasta aiheesta.

4 tykkäystä

Onko tästä jo keskusteltu täällä? Mitä mieltä olette aiheesta?

Arvostan kirjoittajaa siinä, että hän näin pohtii elämänsä “ykkös- ja kakkoskotejaan”, mutta en mitenkään voi omalla kohdallani (ex-lut) yhtyä hänen kokemukseensa ortodoksisen Kirkon asettamista vaatimuksista kristittyä kohtaan. Päinvastoin, uusi Kotini edustaa nimenomaan ymmärrystä ja viisautta heikkoa ihmismieltä kohtaan.

Ehkä seilaaminen kahden “asunnon” välillä osoittaa, ettei kirjoittaja pohjimmiltaan ollut varma, mikä oma hengellinen koti alun alkaenkaan oli.

Olisiko kirjoituksen viesti otettava seurakunnissamme vakavasti, että kirkkoon liitetyt otetaan ja pidetään hellän kiinteästi mukana kaikessa seurakunnan toiminnassa? Että kummit saisivat enemmän ohjausta ja tukea tärkeään työhönsä?

3 tykkäystä

Saako luterilainen kommentoida?

Mielestäni juttu osoittaa ennen kaikkea sen, että jo varhain omaksuttu henkilökohtainen ja elämässä keskeisessä asemassa oleva uskon harjoittaminen mahdollistaa paluun siten että ovet eivät pauku. Keskiaho koki voivansa elää Kristuksen kirkossa kummassa paikassa tahansa mutta paremmin evlut -kirkossa.
Ei hän varmaan ajattele nytkään etteikö moni muu voi vapaasti hengittäen olla Kristuksen kanssa ja ortodoksi. Hänellä itsellä oli vahva tausta muualla. Siionin virret on tuossa eräs avainasia.

On varmasti hyvin eri tilanne, mikäli esimerkiksi luterilaisen kirkon jäsen on vailla mitään kokemusta oman uskon merkityksestä meikäläisissä piireissä löytänyt ns uuden elämän ortodoksina. Sillon ei luultavasti jokin sääntöjen runsaus tms paina kovin paljon.Tai jos takana olisikin joku traumaattinen kokemus ylipäänsä toisessa kirkossa.

En siis usko että teidän tarvitsee kovin paljon huolestua. :grin:

Sitä näkee jonkun verran nettikeskusteluissa että ortodoksiseen kirkkoon on liitytty kauneuden ja muun vanhalle kirkolle ominaisen. viehätyksen vuoksi. Nuo liittyjät saattavat olla täysin yleisen suvaitsevaisuusaatteen puolella ja löytävät helposti yhteisen sävelen liberaalien luterilaisten kanssa vaikka heidän oma uusi kirkkonsa olisi aivan eri tavalla opettava. Se on hämmentävää luettavaa…

Minusta näyttää, ettei hän koskaan luopunut luterilaisesta kirkosta vaan piti koko ajan toista jalkaa oven välissä. Pitää valita jompi kumpi eikä horjua puolelta toiselle. Eikä vigiliassa tehdä maahankumarruksia, niin kuin väittää tehdyn.

2 tykkäystä

Joku on sanonut, että on vaikea olla ortodoksi. Tässäkin haastattelussa viitataan siihen näillä sanoilla ja kokemuksella:

" Vaatimukset paastosta, rukouksesta, liturgisesta tarkkuudesta ja hyvään elämään pyrkimisestä löivät välillä korville niin lujaa, ettei puhe armosta niitä peittänyt. Jos kerran Jumala on armollinen, miksi hänen lähellään elämisestä täytyy tehdä tällainen esterata, huusin pahimpina päivinä."

Ortodoksi kirkkossa paastopäiviä on runsaasti ehkä noin puolet vuodesta. Lisäksi ehtoollispaasto, seksuaalinen pidättäytyminen ennen ehtoollista. Luterilaisilla ei juurikaan paastoa nykyään ole. Ripittäytyminen papille jossa saadaan synnit anteeksi - luterilaisuudessa taas kaikki voivat julistaa absoluution. Jo pelkästään näissä asioissa on valtavan suuria ja voimakkaita eroja.

Toisaalta ikonien pitäminen kotona viittaa siihen, että halutaan liittyä kirkon tradition ketjuun. Sitä ei tosin mainittu miten hän ikoneita käyttää ja mikä teologinen merkitys niillä on. Ehkä jokin.

“Pian myös tajusin, miten kirkossa esitetty traditio on osittain kuviteltu menneisyys, valikoivan muistin tuote, niin kuin kenen tahansa elämäntarina. Silti terävimpien teologien oivallukset avasivat niin huikeita näköaloja, ettei niiden ääreltä malttanut siirtyä pois.” ( kirrko ja kaupunki, Saila Keskiaho)

Ortodoksisessa kirjallisuudessa on juuri havaittavissa tämä huikeat näköalat, ja se räjayttää ajattelutavan. Apofaattinen teologia heijastuu hienosti juuri ortodoksisessa teologiassa.

1 tykkäys

“Kunnian kruunua laiska ei voita…”

1 tykkäys

Onko tosiaan näin?

Näin tosiaan on luterilaisuudessa.

1 tykkäys