Diakoni, voisitko valaista minulle näkemystäsi ortodoksisesta sosiaalietiikasta? Käyttämäsi sanapari tarttui mieleeni ja mielelläni kuulisin siitä lisää.
Anteeksi viivästynyt vastaus. Olen sairaana. Pitäisi ehkä enemmän puhua ortodoksisen sosiaalietiikan puutteesta, sillä ortodoksinen kirkko ei ilmeisesti oman teologiansa puitteissa ole kovinkaan kiinnostunut sosiaaliettisestä vaikuttamisesta, ainakaan julkisesti tai yhteiskunnallisesti.
Kommentoin tätä joskus aika kärkkäästikin, kunnes jotenkin onnistuin sisäistämään ja hyväksymään sen, että kyse ei ole piittaamattomuudesta, vaan erilaisesta lähestymistavasta.
Lyhyesti: protestanttinen sosiaalietiikka unohtaa monesti olevansa protestanttista ja ortodoksinen sosiaalietiikka unohtaa toisinaan olevansa sosiaalietiikkaa.
D
1 tykkäys
Ei tuo mielestäni pidä paikkaansa. Tai ehkä Suomessa pitää, mutta ei siellä, missä ortodoksit ovat enemmistönä - tai edes huomattavana vähemmistönä. Suomessa ortodokseja on kuitenkin vain 1-2 % väestöstä, ja sellaisessa asemassa ei ehkä kannata alkaa kovin suureen ääneen sanelemaan, miten maamme sosiaaliasioita pitäisi hoitaa. Sen sijaan Venäjällä, Kreikassa ym. ort. kirkon edustajat ottavat tiukastikin kantaa sosiaalieettisiin kysymyksiin. (Se on sitten asia erikseen, että onko niillä tiukoilla ulostuloilla mitään vaikutusta.)
Enemmistötilanne on helppo uskoa ilman erityisiä todisteitakin. Mutta silloin yleiseen moraaliin puuttumisessa on mitä todennäköisimmin kyse muustakin kuin teologian vaikutuksesta. Eli kiinnostavin tapaus olisi “huomattavana vähemmistönä” oleva paikalliskirkko, jolla ei ole hyvää asemaa pönkitettävänä mutta joka ei myöskään ole häviävän piskuinen lauma, jonka ääni ei edes voisi kuulua.
Venäjän tai oikeastaan Neuvostoliiton kirkon sosiaalietiikasta muistan asioihin oikeasti perehtyneen dosentin melkein suutahtaneen aikoinaan kun kysyin tästä: “Siellä ei tehty mitään”. Kirkoillakin on varmaan eroja.
Nykyisin tilanne on varmasti toisenlainen. Tämä pitäisi varmaan lukea paremmalla ajalla:
https://mospat.ru/en/documents/social-concepts/
Diakonina tekeminen kiinnostaa myös. Sanominenkin on tietysti tärkeää. Osallistuminenkin on tärkeää jne.
Olen vähän huonossa paikassa sanomaan asiasta enempää. Tiedän, että väitteeni kestää tarkastelun ainakin Suomen osalta ja tilastollisesti ehkä muuallakin, mutta timo_k tietää varmaan omalt aosaltaan aihhesta enemmän kuin minä, ja voisi varmaan mielellään valaista mitä ortodoksisen kirkon sosiaalietiikka käytännössä tarkoittaa.
Minä tiedän, että ev.lut kirkossa se tarkoitti ainakin omalla osallani diakonina sitä, että mene ja tee jotakin ja pidä melua siitä mitä teet ja miksi.
D
Ortodoksisessa kirkossa ei kuulu pitää melua siitä hyvästä, mitä tekee.
1 tykkäys
Pointti oli siinä, että jos yhteiskunnassa on mätää, niin sanotaan se ääneen. Kyse ei ollut omien tekojen korostamisesta. Siihen en katso syyllistyneeni, eikä se ole luterilaisen sosiaalietiikankaan pointti. Mutta voihan sanomiseni tulkita noinkin.
Pitää kysyä tästä asiasta ortodoksipapeilta tai diakoneilta, kun tavataan seuraavan kerran yhteiskunnallisen auttamisen areenoilla tai konkreetissa auttamis- tai vapaaehtoistyössä.
D
Vanhan kirkon aikana kristityt olivat tunnettuja hyväntekemisestään.
En tiedä, mitä sinä haluat ortodoksisen kirkon tekevän, mutta arkkipiispa Leo on esittänyt julkisuudessa ortodoksisen käsityksen esim. “tasa-arvoisesta” avioliitosta ja muista kysymyksistä ja suuremmissa seurakunnissa on diakoniatyöntekijä, en kyllä yhtään tiedä, mitä hän tekee. Pienissä seurakunnissa ei ehkä ole muita työntekijöitä kuin pappi ja kanttori ja ehkä osa-aikainen toimistotyöntekijä, joten siellä ei taida olla paljon resursseja diakoniatyöhön rahasta puhumattakaan.
En minä odota ortodoksisen kirkon tekevän mitään. Tai tarkemmin, ei minulla ole mitään sen kummempia odotuksia ortodoksisen kirkon suhteen. Tiedän mitä ort kirkko sanoo muutetusta avioliittokäsityksestä. Tiedän myös että kyse on varmasti myös resursseista. Kuten aiemmassa kommentissa sanoin, en enää näe aiheelliseksi nillittää mistään muiden kirkkokuntien osallisuudesta tai osallistumattomuudesta mihinkään.
D
Minun on hieman vaikea hahmottaa, mitä @Diakoni edes tarkoittaa sosiaalietiikalla tai sen puutteella. Tarkoitatko sosiaalityötä, jossa on jonkinlainen valistus- tai evankeliointipyrkimys mukana - esim. yritystä saada ihmiset muuttamaan epäeettiset elämäntapansa? Vai sosiaalityön teoreettista eettistä tarkastelua?
Totta on, että ei tuollaista termiä ortodoksisuudessa käytetä. Yleensä meillä puhutaan filantropiasta. (Kun googlaa sanoilla orthodox philantropy, löytää paljon linkkejä ortodoksisuuden suhteesta diakoniaan ja sosiaalityöhön.) Se on käytännöllistä ihmisten auttamista moninaisin tavoin: vaatteita ja ruokaa tarvitseville, kaivoja ja kouluja Afrikkaan yms. Kirkolla ei ole mitään kiveen hakattuja filantropian harjoittamisen muotoja, vaan toimintatavat kumpuavat ihmisten omista lähtökohdista, kiinnostuksen kohteista ja lähimmäisten tarpeista käsin.
1 tykkäys
Myös ortodoksinen diakonia- ja lähetysjärjestö Filantropia ry ja Ortodoksinen diakonia ry tekevät, minkä voivat resurssiensa puitteissa.
1 tykkäys
En minä tiedä mistään mitään. Viittasit avioliittoon. Sen tiedän, että Kreikassa ort. kirkko yrittää auttaa heteroja löytämään kumppanin mm. järjestämällä retkiä sinkuille. Käytännössä ne ovat esim. päivä- tai viikonloppureissuja bussilla tai laivalla johonkin kirkolliseen kohteeseen, esim. johonkin luostariin. Ideana on lähinnä tehdä jotain, jossa (uskovat) sinkut voivat kohdata ja viettää aikaa muualla kuin baareissa ja yökerhoissa - ja samalla ehkä tutustua johonkin nähtävyyteen, syödä yhdessä jne. Varmaan aika samanlaista toimintaa kuin mitä ev.-lut. kirkko Suomessa järjestää seurakuntalaisilleen.
Jyväskylässä ort. seurakunta on viritellyt hieman samanlaista nuorille aikuisille kohdennettua toimintaa esim. järjestämällä viikonloppuleirin nuorille mutta täysikäisille aikuisille. Useinhan käy niin, että kripari-iän ylittäneet nuoret aikuiset jäävät väliinputoajiksi, kun toiminta on kohdistettu lapsille, nuorille ja eläkeikäisille. Mutta mahtaako tämäkään olla sitä “sosiaalietiikkaa”, jota peräänkuulutit? Maahanmuuttajanuoria yritetään myös integroida järjestämällä heille toimintaa: ruuanlaittoiltoja, elokuvakerhoja yms. Aika pienimuotoistahan kaikki tällainen on eikä välttämättä tavoita sitä kohderyhmää, joka oikeasti tarvitsisi apua. Diakoniatyötä tehdään mm. vanhusten parissa, jotka eivät pääse kirkkoon.
Sosiaalietiikan minimimääritelmä lienee “yhteisön etiikka”. Luterilaisuudessa on ehkä liikaa korostunut (implisiittisesti) ajatus siitä, että ei ole oikeastaan erityistä kristillistä (sosiaali)etiikkaa. Osin tämä menee termin public theology alle.
D