Ortodoksisen läntisen riituksen menestymisen mahdollisuus

Varmaan tällaisissa tapauksissa riittää kirje piispalta, jos kyseessä on pappi ja tämä pukeutuu jotenkin muuten kuin viittaan. Mutta varmaan ihan itäinenkin papisto kyselee piispalta matkustuslupia. Maallikot taas näyttävät maallikoilta. Ei riitus näy naamasta.

Ei varmaankaan, mutta aihe saattaisi tulla hyvinkin keskustelun piiriin. Ja veikkaisin länsiriituslaisen saavan tutaa. Ja jos kyse olisi ylempään kleerukseen kuuluvasta, tilanne saattaisi muuttua paikoin vielä haasteellisemmaksi länsiriituslaiselle.

Pointti, se mitä tässä suhteessa tapahtuu antiokialaisissa ja venäläisissä seurakunnissa ei mielestäni ole täysin heidän oma asiansa. Tietoa ja keskustelua on lisättävä.

Siihen varmaan riittää ihan vaan suomalaisuus. Väärä kalenteri, väärä patriarkaatti, väärä sitä sun tätä.

1 tykkäys

Mieleen muistuu lyhyt vierailu eräässä moskovalaisessa kirkossa parikymmentä vuotta sitten. Tein ikonin edessä ristinmerkin itselleni ominaisella, läntisellä tavalla, ja välittömästi seinustalla seissyt pappi jyrähti närkästyneenä: “Как вы креститесь?” (Miten te teette ristinmerkin?). Rauhoittui kyllä, kun vastasin, että samoin kuin muutkin katolilaiset :slight_smile:

3 tykkäystä

Niin… ehkäpä mije vain puran hienoista pettymystäni, siihen että patriarkaattiemme ja paikalliskirkkojemme välit ovat niin hauraat ja riitaisatkin, että uskomme universaali luonne (ja sen läntisetkin juuret) eivät ehkä avaudu ei-ortodoksisille kristityille niin hyvin kuin toivon. Niin hyvin kuin se olisi teologisesti perusteltua mijun mielestä tänään.

3 tykkäystä

En nyt sanoisi, että läntiset vanhat riitukset olisivat jotenkin huonoja. Pikemminkin kyse on siitä, että onko niille tarvetta. Toisaalta ikävää, jos liturgiset perinteet häviävät.

2 tykkäystä

Minulle ei sanottu mitään, vaikka pappi kyllä näki. En tiedä ortodoksien käytännöistä paljoakaan, mutta ajattelin että jos kirkkoon tullessa genuflektoin ja teen ristinmerkin mantilla päässä, niin en ainakaan voi sillä tavalla tehdä mitään epäkunnioittavaksi tulkittavaa vaikkei homma ihan oikeaoppisesti menisikään. Silloin luulin pään peittämisen olevan pakollinen naisille ortodoksisessa kirkossa, mutta eipä se mitään haitannut koska käytän mantillaa joka tapauksessa.

Kenellekään ryhmästämme ei mitään sanottu, mutta huomasin kyllä että meitä katsottiin aika pitkään. Varsinkin muita ryhmämme jäseniä, jotka jäivät ovensuuhun seisomaan tekemättä kumarruksia tai ristinmerkkejä. Ehkä pappi tunnisti minut mantillasta katolilaiseksi eikä siksi sanonut mitään. Tai sitten oli vain kohtelias. Sinänsä harmillista, että muilla oli niin kiire jatkaa matkaa. Minä olisin halunnut jäädä pitemmäksi aikaa.

Tämä on kyllä totta. Omasta mielestäni on tärkeämpää vaalia elävää liturgiaperinnettä, kuin yrittää puhaltaa uutta henkeä kuolleeseen perinteeseen. Tridentiinisen messun hengissä pitäminen on monella tapaa keinotekoisen perinteen pakkohoitoa ilman toivoa elämän henkäyksen palaamisesta eikä paluu latinaan olisi kristillisen liturgian kehityksen tavoitteiden mukaista. Vanhat läntiset liturgiaperinteet ovat säilyneet elävinä ainoastaan tietyissä sääntökunnissa.

2 tykkäystä

Avaatko, esitteletkö niitä hiukan?

Eli ne eivät ole kuolleet missään vaiheessa.

Ortodoksisesta perspektiivistä tridentiinisen messun uudelleen herättely on ihan positiivinen ilmiö. Moskovan patriarkka taisi lähettää onnittelukirjeen Vatikaaniin, kun emerituspaavi julkaisi motu proprion asiasta.

2 tykkäystä

En ole mikään spesialisti niiden suhteen, mutta benediktiinit käyttävät omaa jakamattoman kirkon ajalta peräisin olevaa hetkipalvelussysteemiä. Heidän ja heistä muodostuneiden uusien ryhmien (esim. sisterssiläiset) messuissa on myös yksityiskohtia ja tapoja jotka poikkeavat seurakuntien tämänhetkistä käytännöistä.

Onko sijulla tai kellään muulla antaa tästä aihelmatiikasta jotain kirjasuositusta!?

Ihan kiva että muutkin tykkää ja yhteisymmärrys lisääntyy.
Tiettyä ongelmallisuutta silti näen siinä sillä tridentiinisen messun hypettäminen aiheuttaa myös kielteisiä ääri-ilmiöitä.

Latinaan palaaminen ei kyllä auta mitään. Eihän ortodokseillakaan hyljeksitä puhuttuja kieliä.

Miten messun viettäminen aiheuttaa kielteisiä ääri-ilmilöitä? Messussa kävijät voivat toki olla erikoista porukkaa, mutta eihän messussa voi olla vikaa, jos se on Kirkon tradition mukainen.

1 tykkäys

Jospa jollain muulla olisi. Palaan asiaan jos löytyy joku hyvä suositeltava.
Benediktiinien hetkipalveluksen tunteminen perustuu minulla lähinnä luostareissa oleskeluun ja hetkipalveluksen rukoilemiseen.

Kävin eilen Valamossa ja siellä näytti olevan hyviä kirjoja myös läntisestä luostarilaitoksesta.

Messussa ei itsessään ole vikaa, mutta moni traditionalisti lähenee mielipiteissään sedevakantismia, eikä siinä mitään, voihan sekin olla hyödyllinen ilmiö jollain tavalla.

Sedevakantismi on kyllä erikoinen ilmiö, mutta sedevakantismi on messussa kävijän eikä messun ominaisuus. En tosin sinänsä ihmettele, jos joku menee hieman tolaltaan, kun näkee kirkkonsa muuttuvan ympärillään radikaalistikin.

Tarkoitat varmaankin Valamon luostarin kirjastoa. Myymälästä ei mielestäni taida löytyä mitään läntisestä luostarilaitoksesta.

Joo, kirjastossa oli hyviä kirjoja.

Henkilökohtainen mielipiteeni ja kokemukseni on että Novus ordon (messu, sekä myös hetkipalvelus) rukoileminen, tutkiminen ja ymmärtäminen lisää traditionaalisen liturgian ymmärrystä.
Trindentiinisen yli-ihailijat taas tuntuvat jäävän johonkin muotomeno-kuplaan josta ei synny syvällistä kirkon rukouksen kokemista, vaan ulkoisen ihannointia, mutta toki jokainen messukävijä tietää parhaiten oman sydämen rukouksensa tilan.