Vertaat tässä messua ja messun kävijöitä. On varmaan ihan totta, että messussa kävijät ovat huonompia kuin messu. 
Kyllä, mutta pidän myös itse tridentiinistä messua ja siihen liittyviä aikaan sidottuja
kirkkokulttuurisia ilmiöitä (mm. ylenmääräistä klerikalismia, kansan osallistumattomuutta, kansan etääntymistä alttarista, kun ei ole edes saattoja ja rakennuksissa alttari nostetaan korkealle ja kauas ihmisistä) ongelmallisempana kuin edeltäjiään.
Optimaalisena tilanteensa pitäisin sitä että jokainen kristitty pystyy tunnistamaan missä tahansa liturgiassa kirkon yhteisen rukouksen ja osallistumaan siihen. Käytännössä tämän toteutuminen on hankalaa, ja siksi meillä on riituksien omat alueet.
Ajattelen, että hedelmistään puu tunnetaan.
Eikä ole. Tridentiinisellä messulla on yllättävänkin suuri kannattajamäärä. Ei se todellakaan ole mitään pienen porukan epätoivoista puuhastelua. Tridentiinistä toivotaan myös tänne periferiaan aikas isollakin joukolla. Tällä hetkellä se on kiinni siitä, ettei meillä ole piispaa. Ei tridentiininen todellakaan ole mitään kuolevaa perinnettä, vaikka osa porukasta sitä toivoisikin.
Tuskin näitä nyt kuitenkaan enemmistöksi asti on. Ja kun katselee Fransun touhuja, niin väkisinkin alkaa sedevakantistisia ajatuksia käymään mielessä 
Asiahan on juuri päinvastoin. Syvällisen rukouksen pääsee kokemaan juuri siinä tridentiinisessä. Novus Ordo on niin nopeatempoinen että siinä jos missä ollaan niissä ulkoisissa seikoissa kiinni. Siinä pitää koko ajan olla skarppina, että pysyy mukana vuoropuhelussa. Tridentiinisessä ei tarvitse keskittyä siihen, mitä seuraavaksi sanotaan ja koska istutaan/polvistutaan/noustaan seisomaan.
Mutta ketjun aiheeseen palatakseni. En oikeastaan ymmärrä miksi pitäisi olla vain yksi ainoa oikea liturgia. Niin kauan kuin pysytään kirkon opissa, niin mielestäni ihan hyvin voisi olla useampikin käytössä. Kyse varmaan on enemmänkin pappien osaamisesta niin ortodoksisella kuin katolisellakin puolella.
2 tykkäystä
Et ilmeisesti ole tutustunut ortodoksiseen jumalanpalvelukseen Venäjällä ja Kreikassa? Molemmissa käytetään jotain ihan muuta kuin ”puhuttua kieltä”.
1 tykkäys
Ortodoksisissa jumalanpalveluksissa kanttorilla on vaikeampi työ kuin papilla.
Totta kyllä tuokin. Yhteispeliähän se on. Jos jompikumpi on kuutamolla, niin eihän siitä mitään tule.
Olisiko niin, että joskus 1800-luvulla erityisten läntisten ortodoksisten liturgioiden tarve olisi tuntunut selvemmältä kuin nykyään? Tuohon aikaan nykyistä paljon useammilla ihmisillä oli lapsuudesta asti juurrutettu selvä käsitys “oikeasta” kristillisestä muotokulttuurista, jolloin harppaus läntisestä itäiseen liturgiaan olisi tuntunut vaikeammalta?
En itse tunne näitä riituksia, enkä halua väheksyä asiaan ehkä liittyviä kipeitä kirkkopoliittisia kiistoja tai henkilökohtaisia kokemuksia. Mutta jotenkin olen taipuvainen näkemään näissä unohdettujen keskiaikaisten läntisten paikallisliturgioiden uudelleenherättelyissä ja ortodoksisen kirkon kylkeen ymppäämisessä jonkinlaista kunnianhimoisten liturgiaentusiastien henkilökohtaista intressiä, halua saada ikioma pieni autonominen kirkko ikioman liturgian ympärille, ja sille mahdollisimman jykevät piispalliset suksessiot.
Osin on kyllä varmaan kyse tästäkin. Selittäisi miksi osa porukasta tuppaa irtautumaan melko pian kirkkoon liittämisestä, kun mitään jykevää kirkollista asemaa ei sitten tulekaan, vaan joutuu “tyytymään” ihan normaalin seurakuntapapin hommiin ihan normaalissa hiippakunnassa. Tai vaihtoehtoisesti siirtymään ihan vain maallikoksi.
Toinen historiallinen juonne on varmaan ylipäätään korkeakirkollisten anglikaanien yhteyspyrkimykset ilman erityistä kunnianhimoa. Mutta nämä taisivat kuolla viimeistään anglikaanien naispappeuteen.
Tämä @SanGennaro n lainaama osa @Optatus in kirjoituksesta on se miksi en pidä trindentiinisen messun hypetyksestä. Tridentiininen uudistus kuoletti läntiset jakamattoman kirkon ajalta periytyvät liturgiat. Itsessään en trindentiinisen messun viettoa vastusta, mutta se on kuitenkin ensimmäinen messu-uudistus joka irtaannutti lännen jakamattoman kirkon perinteestä.
Minusta ortodoksisen kirkon olisi hyvä vaalia läntisiä vanhoja liturgioita ainakin niillä alueilla missä se on historiallinen jatkumo (enemmän tai vähemmän katkennut).
Tietääkseni ortodoksinen kirkko esim. Intiassa, Afrikassa ja Lähi-idässä vaalii paikallisia liturgiaperinteitä.
Voi tietty olla, että Trentossa lähti mopo keilumaan liturgisen elämän yhtenäistämisessä. Näin ymmärtääkseni kävi orientaalisten riitusten lakkauttamisessa meikäläisten kirkosta ja vieläpä muistaakseni aika pitkälle Khalkedonin jälkeen. Siitä en sitten tiedä, miten paljon Katolisessa kirkon liturgioissa oli variaatiota ennen Trentoa.
En ole spesialisti mutta variaatioita oli aika paljon. Nykyäänhän niitä taas elvytetään. Ja se on mielestäni osittain Novus Ordon luomisen ansiota, koska sitä varten palattiin tutkimaan vanhoja liturgioita.
Laitetaanpa tämä nyt tänne, kun tuli vastaan.