Ortodoksisuus ja pelastuminen yksin uskosta

Luterilaisten Tunnustuskirjojen näkökulmasta ei loista suuri evankeliumin valo ortodoksisessa opissa. Luterilaisuus lähtee liikkeelle siitä, että saa heti uskoa synnit anteeksi ja olla varma pelastuksestaan kun asettaa uskon Jeesuksen ristintyön päälle. Ortodoksisessa opissa tällaista varmuutta ei tunnusteta. Ortodoksit eivät myöskään evankelioi Suomessa eli evankeliumin valo ei loista silläkään tavalla. Tuhlaajapoikavertaus opettaa, että Jumala on pelastusvarmuus ja hänen syliinsä voi juosta milloin tahansa.

Jaa, minä kun luulin laittavani viime sunnuntainakin kolehtiin roposen nimenomaan ortodoksisen lähetystyön hyväksi. Mutta eihän se tietystikään luterilaisten käännyttämiseen mene, vaan Afrikassa tehtävään työhön.

2 tykkäystä

Mutta eikö tuo ole minimaalista lähetystyötä ortodokseilla? Isä Zakaria on asia erikseen. Ortodoksipappi joka on suuri evankelista tv kanavalla.

Kun ortodoksit eivät Suomessa evankelioi, niin ei siis ole heillä kovin suurta intoa tehdä jotakin kadotetun maailman hyväksi? Mikä on se voima, joka evankeliumia jarruttelee? Jos ortodoksilta kysyy uskonasioista, niin hän vastaa eli siinä hänen evankeliointinsa. Ainoastaan vastataan kun kysytään.

Toki tällaistakin on silti tapahtunut: http://www.ortodoksi.net/index.php/Ortodoksinen_kirkko_ja_lähetystyö

Joku ortodoksi ehkä taas sanoo, että evlut. kirkossa ei loista parannuksen valo tarpeeksi. Ei loistakaan ja sen takia tarvitaan paluuta Jumalan sanaan opissa ja elämässä.

Kyllä ortodoksit julistavat evankeliumia ihan jokaisessa jumalanpalveluksessa. Luterilaisesta kirkosta sen sijaan on nykyään vaikea löytää evankeliumia. Se puuhaa vain maallisia asioita. Ainakin mediasta saa sen käsityksen. En ole käynyt luterilaisessa kirkossa 30 vuoteen. Tuskin sinäkään olet koskaan käynyt ortodoksisessa jumalanpalveluksessa. Niin asiantuntemattomia kirjoittelet.

1 tykkäys

Kyse on siitä, että Jeesus sanoi: “Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä.” (Joh. 6:44). Ihmiset tulevat uskoon siksi, että kokevat Jumalan toiminnan. Eivät siksi, että joku paasaa televisiossa tai jakelee flaijereita kadulla. Kaikki sellainen on vain inhimillistä puuhastelua. Ortodoksinen kirkko kasvaa hitaasti, sillä se ei tavoittele nopeita ja helppoja “pikavoittoja”, kun taas tv-seiskalla näytetään sellaista, että joku ruotsalainen karismaatikkoheppu matkustaa Afrikkaan, järjestää ison festarin, jakaa lahjoja ja sitten houkuttelee yleisön huutamaan yhteen ääneen jotain kristilliseltä kuulostavia sloganeita. Tämä sitten videoidaan ja esitetään todisteena siitä, miten henki puhaltaa ja herätyksen aalto etenee.

Ei kirkon toiminta ole tuollaista. Se on aina ollut pienimuotoista ruohonjuuritason toimintaa. Pyrkimyksenä ei ole saada aikaan mitä tahansa toimintaa, vaan juurruttaa oikeauskoista kirkon elämää, joka on apostolista ja katolista ja yhteydessä maailmanlaajuiseen ortodoksiseen kirkkoon. Kirkon elämässä on kyse ikuisista asioista. Siksi pitää rakentaa sitä, mikä on vakaata ja kestävää, ei lietsoa mitään hurmosta ja innostusta. “Autuaita ovat kärsivälliset, he perivät maan”, sanotaan vuorisaarnassa.

Ne jotka kritisoivat ortodoksista kirkkoa lähetystyön tai evankelioinnin puutteesta, arvioivat väärin perustein. Sen saa selville kyselemällä heiltä siitä, millaista kirkon toiminnan sitten pitäisi olla. Esimerkiksi apostoli Paavali meni monille paikkakunnille siksi, että häntä pyydettiin sinne. Hänelle oli kirjoitettu ja pyydetty tulemaan, tai Pyhä Henki kehotti häntä matkustamaan tai kielsi häntä. Hänen toimintansa ei siis ollut sellaista, että hän olisi vain sattumanvaraisesti mennyt joka paikkaan julistamaan satunnaisille vastaantulijoille evankeliumia. Paavalin ja muidenkin apostolien toiminta tähtäsi aina siihen, että tuloksena olisi seurakunta, joka on täydessä yhteydessä koko kirkon kanssa. Hän ei siis luonut mitään individualistisia “henkilöseurakuntia”, joiden yhteys kirkkoon olisi jäänyt abstraktien “näkymättömien” yhteyksien varaan. Tämä on syytä muistaa.

Ortodoksinen kirkko pyrkii aina siihen, että lähetystyön hedelmänä olisi toimiva ortodoksinen seurakunta, joka on täydessä yhteydessä koko ortodoksisen maailman kanssa. Protestanttiset evankelioijat sen sijaan tyytyvät siihen, että syntyy jotain epämääräisiä porukoita, jotka eivät ole yhteydessä oikein mihinkään, eivät ole kenenkään piispan alaisuudessa ja jotka noudattavat omaa järjestystään ja oppiaan maailmanlaajan, yleisen opin ja käytäntöjen sijaan.

4 tykkäystä

Eipähän ortodoksien (sen paremmin kuin katolilaistenkaan) tarvitse noista kirjoista välittää hölkäsen pölähtävää. Kuten ei myöskään luterilaisesta opista ylipäätänsäkään.

4 tykkäystä

Aloituksessa on pöljä asetelma. Otetaan ympyrä ja neliö ja sitten julistetaan, että voi voi kun neliö on niin kulmikas. Yllätys - se on neliö eikä ympyrä.

3 tykkäystä

Kyllä loistaa. Jopa enemmän kuin 20 merkin verran.

4 tykkäystä

Eikös isä Zakaria ole kopti?

1 tykkäys

Tämä kommentti kielii täydellisestä tietämättömyydestä sen suhteen, minkälaista on luterilainen lähetystyö.

3 tykkäystä

Joo, ihan veikeä ketju tämä: tehdään yhdessä karikatyyreja toisten kirkkojen lähetystyöstä. Kuka kirjoittaa katolisista?

6 tykkäystä

Olen käynyt varmaan muutama kymmen kertaa ortodoksisessa tilaisuudessa elämäni aikana. Minusta se ei ole suuri evankeliumin valo, että kirkossa lauletaan sanoja, joista edes kaikki ei saa selvää. Viekää rauhan jalkinein se evankeliumi toiselle ihmiselle suoraan, älkääkä odottako, että hän kirkkoon tulee. Uudessa Testamentissa ei mainita, että kukaan olisi tullut uskoon seurakunnan tilaisuudessa.

Onko tuo sitten älyllistä rehellisyyttä siinä, että perehdytään toisen argumentteihin? Ortodoksit kirkon virallisella opilla tekevät evankeliumista sillä tavallan hämärän, että omatunto ei saa väkevää lohdutusta heti, vaan joutuu viimeiselle tuomiolle asti odottamaan, että saako sen omatunnon rauhan evankeliumista vai ei. Minun mielestäni asia on näin, koska pelastusvarmuus tässä ja nyt tallataan maan tomuun.

Aivan samalla tavalla luterilaiset joutuvat viimeiselle tuomiolle kuin kaikki muutkin. Siellä tuomitaan kukin hänen tekojensa ja rakkautensa mukaan. Eivät luterilaiset vältä viimeistä tuomiota vaikka kuinka omavanhurskaasti pitäisivätkin itseään varmuudella paratiisin ansaitsevina.

1 tykkäys

Monenlaista selittelyn makua kun päättää olla passiivinen evankelista ja odottaa että kysytään. Ei suomalaiset juuri kysele uskonasioista paljoa. Ottakaa mallia ortodoksipappi Isä Zakariasta. En ole kertaakaan nähnyt ortodoksin Suomessa tekevän jotakin kadotetun maailman hyväksi muuta kuin kirkon seinien sisällä ja ei siellä kukaan tuntemani ihminen käy. Ehkä en näe argumenttiesi syvyyttä? :slight_smile:

Koptikristitty muistaakseni.

En minä kuitenkaan niin erinomaisesti ole ortodoksien evankeliointiin perehtynyt, että viitsisin hyökyaaltoa asiasta nostaa. Kirjoitin kuitenkin siitä kokemuksesta, joka minulla on. Se ei ole kaiken kattava kokemus. Siksi kaivataan muidenkin kommentteja kuin minun.

“Kyse on siitä, että Jeesus sanoi: “Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä.” (Joh. 6:44). Ihmiset tulevat uskoon siksi, että kokevat Jumalan toiminnan. Eivät siksi, että joku paasaa televisiossa tai jakelee flaijereita kadulla. Kaikki sellainen on vain inhimillistä puuhastelua.”

On paljon muita raamatunkohtia, joissa kehotetaan lähtemään liikkeelle ja olemaan aktiivinen ihmisten kalastaja. Isä Zakarian tv kanavalla julistaminen on kultaakin kalliimpaa työtä. Ei olisi mitään järkeä hänen ruveta passiiviseksi.

Toki joskus on tarpeen olla myös vain puolustuskannalla. Toista ei voi painostaa uskoon. Joku on sanonut, että Jeesus on voittanut minut kohteliaisuudellaan.

Täällä voi tehdä jotakin kadotetun maailman hyväksi, jos muuhun ei pysty:
http://chat.suomi24.fi/login.cgi?cid=704

“En ole käynyt luterilaisessa kirkossa 30 vuoteen.”

Evlutissa on myös herätysliikkeitä, joissa paljon elävää ja rakentavaa kristillisyyttä. Aina sitä toisissa kirkoissa käydä voi vierailemassa. Sillä tavalla voi joskus empatiaa osoittaa.

En oikein ymmärrä tämän ketjun tarkoitusta. Ort. kirkko noudattaa omia käytäntöjään, eikä sillä ole merkitystä, mitä jokin yksittäinen ulkopuolinen henkilö niistä ajattelee. Ort. kirkko ei toimi samalla tavalla kuin luterilaiset yhteisöt, mutta eikö tämän toteaminen ole triviaalia?

Aloittajan mainitsemasta isä Zakariasta en ole koskaan kuullut, joten häntä en voi kommentoida. Televisiossa hillumista tekisi tietysti mieli paheksua. Julkisuus ei ole kenellekään hyväksi.

Toisten puljujen tilaisuuksiin ei ainakaan itselläni ole mitään kiinnostusta osallistua. Sitäpaitsi kanonit kieltävät toisuskoisten kanssa rukoilemisen.