“Kyse on siitä, että Jeesus sanoi: “Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä.” (Joh. 6:44). Ihmiset tulevat uskoon siksi, että kokevat Jumalan toiminnan. Eivät siksi, että joku paasaa televisiossa tai jakelee flaijereita kadulla. Kaikki sellainen on vain inhimillistä puuhastelua.”
On paljon muita raamatunkohtia, joissa kehotetaan lähtemään liikkeelle ja olemaan aktiivinen ihmisten kalastaja. Isä Zakarian tv kanavalla julistaminen on kultaakin kalliimpaa työtä. Ei olisi mitään järkeä hänen ruveta passiiviseksi.
Toki joskus on tarpeen olla myös vain puolustuskannalla. Toista ei voi painostaa uskoon. Joku on sanonut, että Jeesus on voittanut minut kohteliaisuudellaan.
“En ole käynyt luterilaisessa kirkossa 30 vuoteen.”
Evlutissa on myös herätysliikkeitä, joissa paljon elävää ja rakentavaa kristillisyyttä. Aina sitä toisissa kirkoissa käydä voi vierailemassa. Sillä tavalla voi joskus empatiaa osoittaa.
En oikein ymmärrä tämän ketjun tarkoitusta. Ort. kirkko noudattaa omia käytäntöjään, eikä sillä ole merkitystä, mitä jokin yksittäinen ulkopuolinen henkilö niistä ajattelee. Ort. kirkko ei toimi samalla tavalla kuin luterilaiset yhteisöt, mutta eikö tämän toteaminen ole triviaalia?
Aloittajan mainitsemasta isä Zakariasta en ole koskaan kuullut, joten häntä en voi kommentoida. Televisiossa hillumista tekisi tietysti mieli paheksua. Julkisuus ei ole kenellekään hyväksi.
Toisten puljujen tilaisuuksiin ei ainakaan itselläni ole mitään kiinnostusta osallistua. Sitäpaitsi kanonit kieltävät toisuskoisten kanssa rukoilemisen.
Isä Zakaria on tosiaan koptikirkon pappi, joka on erikoistunut muslimien evankeliointiin. Rohkea mies, mutta hänen esiinnostamisensa oli sikäli erikoista, että hän tosiaan on kopti, ei ortodoksi. Kökkö vertaus, mutta vähän sama jos kirjoittaisi helluntailaisista ottaisi esimerkiksi jonkun baptistipastorin.
Miksi ortodoksi kävisi muiden kirkkojen tilaisuuksissa? Nyt on ensimmäinen paastoviikko ja omassa kirkossa joka päivä jumalanpalveluksia. En tiedä yhtäkään uskovaa ortodoksia, joka kävisi muissa kirkoissa kuin omassaan.
Vapaa maa, vapaa valinta käydä missä kirkoissa tykkää. Joskus tosin Pyhä Henki puuttuu siihen missä seurakunnan kokouksissa käymme. Ei parane häntä vastustaa.
Jos nyt puolueettomasti ajattelen asiaa, niin ehkä ketjun otsikon voisin muuttaa kivemmaksi.
Muutin sen juuri.
Jokaisessa kirkkokunnassa voi olla sekä ristin vihollisia että sen ystäviä. Jokaisessa kirkkokunnassa on monenlaisia kristittyjä ja saarnamiehiä. Kaikkia ei voi niputtaa yhteen ja sanoa, että se on yhtä ja samaa.
Luterilaisuus ei ole pelkkä oppi, vaan Martti Luther löysi Jumalan sydämen pelastuksen asiassa. Samoin löysi esim. Fredrik Gabriel Hedberg. On minulla sentyyppinen evankeliumin kokemus, että Hedbergin opetus “heti uskosta” pitää paikkansa. Eli saa heti uskoa synnit anteeksi. Saa heti uskoa olevansa Jumalan lapsi Jeesuksen ristinkuoleman perusteella. Voi olla että luterilaiset korostavat liikaa Jeesuksen ristinkuolemaa, mutta silti se on kaiken keskus. Mieluummin sitä korostaa liikaa kuin jotain muuta korostaa liikaa.
Pääkallo muistuttaa kuolemasta - siitä, että jokin kaunis päivä joudun Kristuksen peljättävän tuomioistuimen eteen. On vain tämä yksi mahdollisuus kilvoitella, yksi mahdollisuus viedä katumuksensa loppuun ennen sitä. On muistettava kuolevansa, jotta fokus pysyisi sen jälkeisessä ajassa. Niin kuin Athoksen munkki sanoi kirjailija Nikos Kazantzakisille: “Wake up! Wake up before death wakes you up!”
Suhtautuminen on äärimmäisen positiivinen. Enemmän koptien kanssa on yhteistä kuin esim. luterilaisen kirkon kanssa. Erot opissa, käytännöissä ja kirkollisessa elämässä eivät ole suuria. Täyttä yhteyttä orientaaliortodoksien kanssa ei vielä valitettavasti ole.