Olen kyllä samaa mieltä erään aiemman kommentoijan kanssa: mikä järki on otsikossa “Ortodoksisuus ja prostituutio”, varsinkin kun ortodoksisuudelle näyttäisi olevan oman keskustelualueensa, jossa voi ruotia heikäläisten erityisiä haasteita.
Onko prostituutio jotenkin erityisesti ortodoksinen ongelma? Kun en tunne ko. kirkkokuntaa juurikaan, en osaa sanoa.
Mitä tulee prostituutioon itseensa, niin vaikka se on väitetysti maailman vanhin ammatti, niin lienen vähemmistössä, kun ei tulisi mielenkään ostaa seksiä, läheisyyttä ja intiimiyttä rahalla joltakin toiselta, todennaköisti vieraalta ihmiseltä. Mielestäni se on nihilismiä käytännössä, sekä oman että toisen ihmisen arvon nihilointia, tunnearvojen mittaamista rahassa.
Jos tämä kuulostaa pyhimysmäiseltä asenteelta, niin ei hätää, olen monessa muussa asiassa kaikkea muuta kuin pyhimys. Mutta tässä prostituutioasiassa minä en vain kykene innostumaan, jos toisen katse ei kohdistu minuun ihmisenä vaan ainoastaan rahapussiini.
Varmaan kysyjä kysyy sen tähden, että tänne Suomeen tulee prostituoituja Venäjältä. Venäläinen ei kuitenkaan ole yhtä kuin ortodoksi. Valtaosa venäläisistä elää kirkon ulkopuolella.
Tunnen jokusen venäläisen, ja tietämättä tarkemmin heidän uskonnollisista katsomuksistaan, he ovat niin kaukana kuin olla saattaa siitä negatiivisesta mielikuvasta, mitä venäläisistä usein heistä viljellään.
(Venäjän hallinto on yksi asia ja tavalliset täällä toimivat venäläiset kokemusteni mukaan toinen juttu. En ole Venäjällä koskaan käynyt, joten tunne ilmapiiriä siellä, en normivenäläisten enkä ortodoksien osalta.)
Periaatteessa minkä tahansa synnin kohdalle voi keksiä tuollaisen pakotustilanteen, ja sellaisia voi pohtia ihan yleisellä tasolla. Onko väärin tehdä väärä teko, jos siihen pakotetaan kuoleman uhalla? Läheisten vahingoittamisen uhalla? Työpaikan menettämisen uhalla? Ja miten asiaan vaikuttaa se, millaisesta väärästä teosta on kysymys? Ihan relevantteja ja mielenkiintoisia eettisiä kysymyksiä. Joissain synneissä pakottamisen mahdollisuus on kuitenkin realistisempi kuin toisissa. Pakottaminen seksin ostamiseen on, vaikkakaan ei mahdoton asia, kuitenkin lähinnä ajatusleikki. Sen sijaan seksin myymiseen pakotettuja ihmisiä on oikeasti olemassa. Myös niitä on, joille se on ainoa keino elättää itsensä ja mahdolliset lapsensa, mutta tämä skenaario ei ole nyky-Suomessa kovin hyvin mahdollinen, koska täällä on kuitenkin sosiaaliturva. Suomessa merkittävä osa prostituoiduista on sellaisia, jotka itse omasta tahdostaan haluavat hankkia lisätienestiä tällä tavalla. Sitä voi mielestäni ihan vapaasti paheksua
Otsikon ei ollut tarkoitus olla provo vaikka aihe lähtikin eri suunnille.
Minua kiinnostaa nimenomaan ortodoksien näkemys prostituutiosta sen vuoksi, että
ortodoksinen kirkko kiinnostaa minua, mutta toisaalta tuntuu, että ortodokseilla on sukupuolittuneita lausahduksia, joille ei ole pohjaa ja minua on myös mietityttänyt, että onko ortodoksien keskuudessa syvään juurtunutta ■■■■■/madonna-ajattelua. Tältä pohjalta lähdin miettimään, että miten ortodoksit asian mieltävät.
Tarkoitukseni ei myöskään ollut yhdistä prostituutiota ja venäläisyyttä.
Ok, silloin @Karpalo n kommentit kuuluvat edelleen moraalin, ei ortodoksisuuden alueelle. Tosin @Karpalo ei ole tehnyt selväksi omaa uskonnollista kantaansa, muutoin kuin olevansa erityisesti kiinnostunut ortodoksisuudesta.
Tämä menee hiukan vaikeaksi, koska en itse ole ortodoksi. Parasta kai olisi, että jättäyttäydyn enemmistä kommenteista.
Onko ortodoksisuuden suhde prostituutioon todellakin keskeisin pohdiskeltava asia, mikäli ortodoksisuus sinansä kiinnostaa sinua? Eli jos tässä kohdin Kirkon kanta mätsää omaasi, Kirkko olisi mahdollisesti myös oma kirkkosi?
Sekä prostituoidun että hänen asiakkaidensa pitää tunnustaa syntinsä Jumalalle rippi-isän edessä katumuksen sakramentissa keksimättä mitään verukkeita ja yrittää olla vastedes tekemättä syntiä.
Minkä synnin prostituoitu on tehnyt jos hänellä ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin prostituutio? Entä ihmiskauppa? Eihän ihmiskaupattu ihminen ole syyllinen omaan uhriuteensa? Entä jos vaihtoehto on nälkäkuolema?
Ihmettelen sitä, että suhtautuvatko ortodoksit tosiaan näin kovalla tavalla vaikeissa oloissa eläviin, maahan poljettuihin ihmisiin? Että tekevät heistä vastuullisia heidän omaan sortoonsa?
Miten tämä keskustelu liittyy “sukupuolten tasa-arvoon ja naisia halventaviin rakenteisiin ja niiden tunnistamiseen”? Voisit lukea esimerkiksi Serafin Seppälän erinomaisen teoksen Naiseus, missä hän käsittelee feminiinisyyttä sen kristillisistä alkulähteistä käsin.
Toivon, että vetäisit hieman happea ulostulojesi kanssa. Mitä ajat takaa näillä provakatiivisilla kommentoinneillasi? “Naisia halventavien rakenteiden tunnistaminen” Kirkossa tuntuu itsestäni, ortodoksisena naisena äärimmäisen kaukaa haetulta modernilta hölönpölöltä, minkä vakavasti otettuna lienee tarkoitus vain alkaa murentaa Kirkon kivijalkaa (mistä ev-lut kirkko Suomessa ja laajemminkin on saanut viime aikoina tuta). Herra armahtakoon, ettei oma Kirkkoni ikinä joudu noihin kahinoihin, vaan pitäytyy Sanomassaan.
Oheisen linkin takana kuvaus Pyhittäjä-äiti Maria Egyptiläisen elämästä. Se sisältää samalla kuvauksen ortodoksisen kirkon suhtautumisesta keskustelun aiheeseen. Sanoma on selkeä, jos lukee ajatuksella.
