En ole trolli vaan mietin ortodoksiseen kirkkoon liittymistä. En kuitenkaan kannata naisia alentavia rakenteita, enkä alentavaa suhtautumista naiseuteen ja naisten ongelmiin. Valitettava tosiasia on se, että naisia on sorrettu kautta vuosisatojen, myös seksuaalisuuden saralla. Kirkon pitäisi myös tämä sorto kyetä näkemään - ja tuomitsemaan.
1 tykkäys
Aika paljonkin, sillä prostituutio on naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Mietin, kuinka hyvin kirkot tämän tunnistavat.
Eikai sentään. Naisten sorto on arkipäivää vielä nykyäänkin. Ja se, että haavoittuvassa asemassa oleva prostituoitu, joka on saatettu ihmiskaupata tai joka henkensä pitimiksi harjoittaa prostituutiota tuomitaan, on mielestäni julmaa. Miksi ei tuomita hänen hyväksikäyttäjiään?
Maalitatko mitä nämä ongelmat ovat ortodoksi kirkossa, niin pääsemme puhumaan niistä.
3 tykkäystä
En toki ole ortodoksi, vaan katolilainen, mutta lausun silti sanaseni tähän. Vanhoissa kirkoissa ei maallikoiden ole hirveästi tapana tarkkailla toisten elämää, vaan paremminkin keskittyä omaan parannuksen tekoon. Ripittäytyminen on osa sitä, enkä nyt oikein osaa pitää vaatimusta ripittäytymisestä kenenkään tuomitsemisena, sillä kaikkien meidän on tehtävä katumusta jatkuvasti. Synti sanotaan synniksi, mikä antaa mahdollisuuden katumukseen ja parannukseen. Ripissä (ainakin meillä) pappi myös kyselee olosuhteita, jotka ovat syntiin johtaneet, joten erilaiset syyllisyyttä mahdollisesti vähentävät asianhaarat tulevat käsitellyiksi. Pappi nyt kuitenkaan ei voi antaa lupaa mennä takaisin ostamaan tai myymään seksiä.
10 tykkäystä
Todellisten ihmisten todelliiset ongelmat ovat harvoin sellaisia simppelin lineaarisia: “kun on noin niin sitten seuraa noin ja TUO ON SYYLLINEN.”
Otetaanpa esimerkki, jonka tiedän tosi ihmisten kertomuksista. Lapsena hyväksikäytetyistä tulee sangen usein seksuaalisesti hyvin aktiivisia, jopa seksiaddikteja. Onko se heidän syynsä? Olivatpa miehiä tai naisia, molempia tapauksia löytyy. Jos seksiaddikti aikuinen ostaa seksipalveluja myyvältä toiselta aikuiselta palveluita, se on toki syntiä, mutta missä on alistusmekanismi ja kuka alistaa.
Ainoa alistaja on tuo alkuperäinen lapsen hyväksikäyttäjä, jonka teon seuraukset vääristävät jonkun (ja perheensä ja yhteisönsä) harmonian.
Joku feminismin stereotyyppinen alkeellisin palikkaprosessiselitys on kaukana tosielämän tippaleivistä ja niistä rakennetuista elämäntilanteista.
2 tykkäystä
Jos esität yleisen tason kysymyksen, niin voit olettaa, että siihen vastataan yleisellä tasolla. Eihän toinen keskustelija voi tietää aloitusviestin perusteella, että et halunnut vastausta esittämiisi kysymyksiin, vaan ortodoksien kantaa sinua askarruttaviin joihinkin määrittelemättömiin “tasa-arvoon liittyviin rakenteellisiin ongelmiin”, jotka sitten joissain määrittelemättömissä tapauksissa voivat johtaa jossain määrittelemättömissä paikoissa johonkin tilanteeseen, jossa joku määrittelemätön äiti ei näe lapsensa ruokkimiseksi muuta keinoa kuin itsensä myymisen. Ensiksi alat puhut prostituutiosta ilman lisämääreitä, ja sitten heti seuraavaksi olet puhumassa prostituutiosta jossakin erityistapauksessa; ehkä jopa ihmiskaupasta eli orjuudesta? Ei prostituutio sinänsä ole naisiin kohdistuvaa väkivaltaa sen enempää kuin muukaan haureus, kuten yllä linkitetty (ja alhaalla toiseen kertaan toistettu) Pyhän Maria Egyptiläisen elämäkerta osoittaa.
Ajatusten poukkoilu, jota harjoitat, tekee ymmärretyksi tulemisesta mahdotonta, etkä voi saada vastauksia kysymyksiisi. Kun et lisäksi sen koommin tuo ilmi, mistä sinua askarruttavissa “tasa-arvoon liittyvissä rakenteellisissa ongelmissa on kysymys”, on mikään mielekäs sananvaihto jokseenkin vaikeaa.
Lisäksi, jos vastaat alkuperäiseen yksinkertaiseen kysymykseen annettuun yksinkertaiseen vastaukseen ainoastaan siihen etäisesti liittyvällä kysymyksellä kärkkäällä kysymyksellä, annat itsestäsi helposti vain riitaa haastavan tai trollaavan vaikutelman.
Viimeisimpänä esimerkkinä: kirjoitat “Miksi ei tuomita hänen hyväksikäyttäjiään?” Kuka ja missä ei tuomitse? Kuka ja missä hyväksyy? Et ainakaan tästä keskustelusta moisia esimerkkejä löydä. Etkä löydä myöskään ortodoksisen kirkon eettisestä opetuksesta. Tuollainen viestintä ei anna yhtään hyvää kuvaa sinusta.
Jos ihmiskunta eläisi ortodoksisen opetuksen mukaisesti eli Jumalan tahdon mukaisesti uskoen ja rakkaudellisesti, ei prostituutiota tietenkään olisi. Kukaan ei ostaisi, eikä kukaan myisi. Feminismin ja muiden ideologioiden, “maallisten uskontojen”, ongelma on se, että ne luulevat, että ihmiskunnan tila voidaan parantaa, jollakin muulla kuin ihmisten yksilöllisellä sisäisellä uudistumisella. Olennaista, elämäntärkeää on, miten Kirkko voi auttaa, parantaa ja pelastaa ihmisiä.
Pyhä Paisios on kertonut seuraavan esimerkin:
Kerron sinulle [kysyvälle sisarelle] jotain itsestäni auttaakseni sinua. Kun olin Stomioksen pyhässä luostarissa, sain kuulla eräästä alakouluaikaisesta luokkatoveristani, joka oli poikennut harhateille ja sai aikaan vahinkoa Kontisasssa. Rukoilin, että Jumala valaisisi häntä tulemaan luostariin voidakseni puhua hänen kanssaan. Olin poiminut Raamatusta ja isien teoksista joitakin kappaleita katumuksesta. Eräänä päivänä hän sitten tulikin kahden muun naisen kanssa. Puhuimme ja hän vaikutti ymmärtäneen. jatkossa hän tuli usein käymään lapsensa kanssa ja toi kynttilöitä, öljyä ja suitsukkeita kirkkoa varten. Kerran jotkut tutut pyhiinvaeltajat Konitsasta sanoivat minulle: “Isä, tuo nainen elää tekopyhästi. Tänne hän tuo kynttilöitä ja suitsuketta ja alhaalla jatkaa irstasta elämäänsä upseerien kanssa.” Kun hän tuli uudelleen löysin hänet kirkosta ikoneja suutelemasta ja huusin hänelle: “Häivy täältä! Olet liannut koko seudun!” Naisparka lähti pois itkien. Ei kulunut kauankaan, kun aloin kärsiä kovista lihan kiusauksista. “Mitä tämä on?” sanoin. “Enhän minä koskaan ole kohdannut tällaisia kiusauksia. Mistä on kyse?” En voinut löytää syytä. Rukoilin, mutta sama jatkui. Niinpä lähdin kiipeämään ylös Gamilaa kohti. “Parempi, että karhut syövät minut”, sanoin. Etenin kauas vuoren rinteelle, mutta kiusaus ei väistynyt. Otin vyötäisilleni sitomani pikku kirveen ja iskin sillä kolme kertaa jalkaani. Jospa kiusaus lähtisi kivulla. Kenkä täyttyi verestä, mutta ei mitään vaikutusta. Jonakin hetkenä mieleeni tuli tuo nainen ja sanat, jotka olin hänelle sanonut. “Jumalani”, sanoin silloin, “minä olen elänyt tässä helvetissä vain vähän aikaa enkä voi kestää sitä, kun taas tuo onneton elää siinä jatkuvasti! Anna minulle anteeksi, että tuomitsin häntä!” Heti tunsin jumalallisen viileyden ja taistelu päättyi. Näetkö, mitä tuomitseminen saa aikaan?
Lisäksi vielä toiseen kertaan Pyhittäjä-äiti Maria Egyptiläisen synaksarion
Pyhittäjä-äiti Maria syntyi Egyptissä 500-luvun alussa. 12-vuotiaana hän lähti kotikylästään Aleksandriaan, jossa hän eli ilotyttönä seuraavat 17 vuotta. Hän ansaitsi elantonsa kehräämällä ja kutomalla kangasta, joten köyhyys ei pakottanut häntä siveettömään elämään. Hän kertoi myöhemmin, että häntä poltti kyltymätön himo, joka sai hänet antautumaan kenelle tahansa miehelle. Eräänä päivänä hän näki joukon egyptiläisiä ja libyalaisia menossa satamaan. Hän nousi laivaan heidän kanssaan ja maksoi matkansa “palveluillaan”. Laiva oli menossa Pyhälle maalle. Matkan päänä oli Jerusalem ja Ristin ylentämisen juhla, jota vietetään syyskuun 14. päivänä.
Saavuttuaan Jerusalemiin Maria lähti muiden mukana Pyhän Haudan kirkkoon yöpalvelukseen. Hän oli laivassa tutustunut kymmeneen nuoreen mieheen ja meni kirkkoonkin vain saadakseen katsella heitä. Mutta kun hän saapui kirkon ovelle, näkymätön voima esti häntä pääsemästä sisään vaikka hän kuinka yritti. Muut kulkivat ovesta vapaasti, mutta Maria joutui jäämään oven suulle. Silloin hänelle alkoi vähitellen valjeta, että hänen siveetön elämänsä esti häntä lähestymästä pyhää ristinpuuta. Hän purskahti itkuun ja lyöden rintaansa kääntyi kirkon eteisaulassa olevan Jumalanäidin ikonin puoleen: “Pyhä Neitsyt Valtiatar, joka olet synnyttänyt Herramme Jeesuksen Kristuksen, tiedän, etten monien syntieni tähden ole arvollinen katsomaan Sinun pyhää ikoniasi. Mutta koska Sinusta syntynyt Jumala tuli maailmaan kutsumaan syntisiä katumukseen, auta minua ja päästä minut kirkkoon kumartamaan Hänen pyhää ristiään. Lupaan sinulle, että heti kun olen nähnyt sen, luovun maailmasta ja kaikista sen nautinnoista ja alan kulkea pelastuksen tietä, jonka Sinä minulle osoitat.”
Tämän jälkeen Maria tunsi vapautuvansa ja hän saattoi esteettä astua kirkkoon. Siellä hän kumarsi hartaasti pyhää ristiä ja palasi sitten kirkon eteiseen Jumalanäidin ikonin eteen valmiina seuraamaan sitä tietä, jonka Pyhä Neitsyt hänelle osoittaisi. Silloin hän kuuli äänen: “Jos ylität Jordanin, löydät levon.” Maria huudahti: “Oi Valtiatar, älä hylkää minua!” Heti hän poistui kirkosta ja lähti kulkemaan Jordanin suuntaan. Matkalla eräs kristitty antoi hänelle almuksi kolme kolikkoa, joilla hän osti kolme leipää. Illalla hän saapui Jordanvirran lähellä sijaitsevaan Johannes Kastajan kirkkoon. Siellä hän sai aamulla pyhän ehtoollisen, söi puolikkaan leipää ja joi Jordanin vettä. Samana päivänä hän pääsi veneellä Jordanin yli. Siitä alkoi hänen erakkoelämänsä, jota kesti 47 vuotta. Tuona aikana hän käytti ravintonaan Jordanin takaisen erämaan villiyrttejä ja kasvien juuria ja söi niiden kanssa kahden ja puolen kivikovaksi kovettuneen leipänsä muruja.
Ensimmäiset 17 vuotta olivat täynnä kiusauksia. Muisto Egyptin liha- ja kalaruoista kiusasi Mariaa. Vesikin oli erämaassa tiukalla; Egyptissä hän oli juonut helmeilevää viiniä. Marian vaatteet kuluivat riekaleiksi, eikä hänellä enää ollut mitään, millä suojata itseään sen enempää päivän hehkuvalta auringolta kuin erämaan kylmiltä öiltäkään. Välillä hänen mieleensä muistui kevytmielisiä lauluja, joita hän huomaamattaan vanhasta muistista hyräili, ja entiset synnit alkoivat houkutella. Silloin hän siirsi ajatuksensa Jumalanäitiin, jota hän piti takaajanaan ja turvanaan. Heti olo helpottui, valo ympäröi hänet ja sopimattomat ajatukset katosivat. Jos himon houkutukset kävivät kestämättömiksi, Maria heittäytyi itkien tuntikausiksi maahan kasvoilleen eikä noussut ennen kuin näki Jumalanäidin lähettämän valon ilmestyvän.
Kun 17 vuotta oli kulunut taistelussa entisen elämän muistojen kanssa, kiusaukset lakkasivat. Maria sai viettää elämänsä 30 viimeistä vuotta syvässä rauhassa Jumalan armon ympäröimänä. Marian viimeisen elinvuoden alussa abba Zosimas (4.4.) lähti Palestiinan luostareissa noudatetun tavan mukaan suuren paaston ajaksi kilvoittelemaan yksin erämaahan. Paaston ollessa jo lopuillaan hän näki erämaassa auringon polttaman ihmisolennon, jonka olkapäille laskeutui vitivalkoinen tukka. Olento pakeni häntä, mutta Zosimas juoksi hänen peräänsä pyytäen saada häneltä siunauksen. Kun Zosimas pääsi kuulomatkan päähän, Maria kutsui häntä nimeltä, vaikka ei ollut koskaan tavannut häntä. Maria ilmoitti olevansa nainen ja pyysi häntä heittämään viittansa maahan, niin että hän voisi verhota itsensä sillä.
Isä Zosimas oli iloissaan tavattuaan vihdoinkin todellisen jumalankantaja-askeetin, joka oli kohonnut munkkielämän täydellisyyteen. Hänen pyynnöstään Maria kertoi hänelle siihenastiset elämänvaiheensa. Lopuksi Maria pyysi Zosimasta, joka oli pappismunkki, tulemaan seuraavana vuonna suurena torstaina pyhä ehtoollinen mukanaan Jordanin rannalle. “Sen jälkeen kun tulin erämaahan, en ole saanut pyhää ehtoollista”, hän sanoi. Lopuksi hän pyysi abba Zosimasta välittämään igumeni Johannekselle terveiset, että tämän pitäisi kiinnittää huomiota erinäisiin epäkohtiin luostarissa. Isä Zosimas ihmetteli, kuinka Maria saattoi olla perillä hänen luostarinsa asioista. Hän lankesi maahan Marian edessä ja palasi Jumalaa kiittäen luostariinsa.
Seuraavana vuonna myöhään suuren torstain iltana isä Zosimas tuli sovitulle paikalle ja näki kuun valossa Marian Jordanin toisella rannalla. Huomattuaan Zosimaksen Maria teki ristinmerkin ja ylitti joen kulkien veden päällä. Isä Zosimas hämmästyi niin, että valmistautui kumartumaan hänen eteensä. Maria sanoi moittivasti: “Mitä aiot tehdä, abba Zosimas? Sinä pidät käsissäsi pyhää ehtoollista ja tahdot kumartua maahan!” Nautittuaan kyynelsilmin pyhän ehtoollisen Maria sanoi: “Herra, nyt Sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet Sinun pelastuksesi.” (Luuk. 2:29) Sitten hän hyvästeli Zosimaksen ja esitti tälle pyynnön, että tämä tulisi myös seuraavana vuonna suuren paaston aikana sille paikalle, missä he olivat ensimmäisen kerran tavanneet. Isä Zosimas oli tuonut mukanaan vähän viikunoita, taateleita ja vedessä kostutettuja linssejä ja tarjosi niitä Marialle. Tämä otti sormenpäillään vain kolme linssiä, teki ristinmerkin ja käveli Jordanin yli. Isä Zosimasta jäi harmittamaan kovasti se, että hän ei ollut muistanut kysyä Marian nimeä, mutta hän päätti ottaa siitä selvän, kun he seuraavana vuonna kohtaisivat uudestaan.
Seuraavana vuonna suuren paaston alkaessa isä Zosimas meni taas erämaahan ja kierteli siellä etsien Mariaa. Lopulta hän löysi tämän kuolleen ruumiin makaamassa maassa kädet rinnalla ristissä ja kasvot itään päin lähellä heidän ensimmäistä kohtaamispaikkaansa. Hän suri kovasti löydettyään Marian kuolleena, syleili hänen jalkojaan ja luki itkien psalttaria hänen ruumiinsa ääressä. Vähän rauhoituttuaan hän alkoi miettiä, mitä hänen pitäisi tehdä, ja huomasi maahan piirretyn kirjoituksen: “Isä Zosimas, hautaa nöyrän Marian ruumis tähän, mistä sen löysit, ja rukoile Jumalaa puolestani. Loppuni koitti huhtikuun 1. päivänä sinä samana yönä, jolloin sain pyhää ehtoollista.”
Zosimasta lohdutti, että hän oli saanut tietoonsa suuren kilvoittelijan nimen. Paikka oli noin 20 päivämatkan päässä sieltä, missä hän oli antanut Marialle pyhän ehtoollisen. Zosimas hämmästeli, kuinka Maria oli voinut siirtyä sinne vain muutamassa tunnissa. Hän yritti turhaan kaivaa kepillä kovettunutta maata haudatakseen Marian. Yhtäkkiä hän näki leijonan tulevan paikalle. Se nuoli Marian jalkoja ja alkoi sitten isä Zosiman ohjeiden mukaan kaivaa käpälillään kuoppaa, johon tämä laski Marian ruumiin.
Palattuaan luostariinsa Zosimas kertoi muillekin Jumalan ihmeistä niitä kohtaan, jotka kääntyvät pois synneistään ja tulevat Hänen luokseen. Mariasta, joka oli ollut häikäilemätön ja paatunut syntinen, on tullut toivon lähde ja kääntymyksen esikuva kaikille syntitaakkansa alle musertuville. Siksi hänen muistoaan vietetään hänen kuolinpäivänsä lisäksi myös suuren paaston viidentenä sunnuntaina, jota kutsutaan Maria Egyptiläisen sunnuntaiksi. Suuri paasto on katumuksen aikaa, ja Maria on paras esimerkki siitä, että katumus voi kohottaa suurimmankin syntisen pyhyyden korkeuksiin.
10 tykkäystä
Pitää huomata myös se, että prostituoitu viettelee toisen ihmisen syntiin ja aiheuttaa myös mahdolliselle puolisolle ja perheelle suurta surua. Ihan oikein on sanoa, että hänen asiakkaansa tekee synnin eikä ole siitä vähemmän vastuussa, mutta se ei tarkoita, että tässä on itse teon synnillisyyden lisäksi myös kysymys vieraasta synnistä. Syntiin vietteleminen on vakava asia.
Se, että prostituution taustalla on usein pakottamista tms. on tietysti myös syntiä ja ihminen joka pakottaa tai painostaa jotakuta prostituutioon on myös tässä synnintekijä. Kuten ymmärrämme, ihmisen toimiin vaikuttaa aina monenlaiset asiat, jotka eivät kuitenkaan poista vastuuta.
Kyllä se on. Prostituutiossa nimenomaan alistetaan myyjän (usein nainen) seksuaalisuus ostajan (usein mies) vallan alle. Miehen seksuaalisuuden ensisijaisuus näkyy tässä. Prostituutio on selvästi sukupuolittunutta toimintaa. Prostituutio eroaa muusta irtoseksistä siinä, että prostituoidulla ei useinkaan ole primaarina syynä seksuaalista motiivia, sillä jos olisi, ei rahalla olisi niin väliä. Prostituutio on siis pahempaa kuin muu irtoseksi, se on väkivaltaa, jossa usein sivuutetaan naisen seksuaalinen halu ja alistetaan se miehen käyttöön.
1 tykkäys
Vastuun näkökulma on vaikea ja se on jokaisessa tapauksessa yksilöllinen. Kuitenkin jos joku on pakotettu prostituutioon niin ei hän ole itse syypää siihen, että “viettelee” muita syntiin. Hän ei itse tee syntiä, vaan häntä kohtaan tehdään syntiä.
Mitä tulee ylipäätään avioliittoon, niin se joka pettää puolisoaan on mielestäni suuremmassa vastuussa kuin viettelijä. Viettelijöitähän on aina, niin naisia kuin miehiäkin. Hehän eivät ole luvanneet uskollisuutta kenellekään. Sen sijaan aviossa oleva on luvannut.
Jos ostajat (pääasiassa miehet) lopettaisivat seksin ostamisen ja vieraissa käymisen moni nainen kärsisi vähemmän.
1 tykkäys
Kyllä synnin tekee myös viettelijä. Vaikka toimisi pakottamisen alaisena. Hän tekee väärin asiakaastaan kohtaan. Se, että häntä kohtaan on tehty syntiä, ei tätä poista ja joka tapauksessa asiakas tekee syntiä häntä kohtaan toiminnallaan, vaikka ammatinharjoittaja olisi toimessaan aivan vapaahetoisestikin.
Tilanteet voivat olla surullisia vähän kaikkien kannalta ja prostituutio on vakava asia, jossa syntiä on monella tasolla.
1 tykkäys
Millä perusteella pakotettu tekee syntiä? Eihän hän ole missään vastuussa teostaan, koska hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa. Siis raiskauksen uhri tekee itse syntiä joutuessaan raiskatuksi? Sitähän se seksiorjuus on.
2 tykkäystä
Paha asia se on, mutta ei väkivaltaa minkään normaalin merkityksen puitteissa. Eikä mikään listaamistasi asioista tee siitä väkivaltaa. Sanoilla on merkitys, sillä viitataan tiettyyn seikkaan. Selkeän kielenkäytön vastustaminen ja selkeiden sanojen merkitysten sotkeminen ei auta mitään asiaa, vaan tyhmistää.
2 tykkäystä
Ei tämä niin yksiselitteinen asia ole. Myös seksityötä harjoittavat yrittäjät voivat alistaa ja käyttää hyväksi asiakkaitaan. Heille ihmisen seksuaalisuus on rahanteon väline. Heille mies asikas on tarkoitaa ensisijaisesti bisnestä.
2 tykkäystä
Pakotettu se voi tarkoittaa puhdasta pakottamista. Pakottaminen voi johtua myös köyhyydestä jolloin on pakotettu myymään seksiä selvitäkseen. On monia syitä, eikä pakotettua aina voi syyttää, syyllistää. Tämä ei poista kuitenkaan syyllisyyttä Jumalan lain edessä, onneksi hän sitten tuomitsee oikein ja näkee kokonaisuuden.
1 tykkäys
Ortodoksiseen kirkkoon ei voi liittyä, vaan siihen liitetään, jos henkilö on ilmaissut tahtonsa siihen, saanut tarvittavan katekumeeniopetuksen ja vakuuttanut tahtovansa sitoutuvansa kaikkeen, mitä kirkko opettaa.
3 tykkäystä
Näin juuri. Aika paljon pitäisi Karpalolla ajatustapojen uudistua, ennen kuin liittäminen vanhoihin kirkkokuntiin olisi mahdollista. Tuntuu kuin hän oikein miettimällä miettisi muiden pahuutta ja vääriä toiminta- ja ajattelumalleja ja vieläpä lietsoisi itseään kiihkoon heitä paheksuvaan tilaan kuvitteellisten tilanteiden avulla: entä jos henkilöllä ei ole muuta mahdollisuutta, entä jos on näin-ja-noin…
Todella vierasta ortodoksiselle eetokselle tuollainen tyhjänpäiväinen spekulointi. Maailma parannetaan sielu kerrallaan - ja jokainen aloittakoon omastaan.
6 tykkäystä
Katolisella puolella kyllä nimenomaan erotellaan synti ja syyllisyys siinä mielessä, että vaikka synti on aina synti, ihmisen syyllisyys tekemäänsä syntiin voi olla jopa olemattoman pieni, esimerkiksi vaikka uhkauksin pakotettuna itseään myyvän naisen tapauksessa. Siinä mielessä seksin ostajalla on yleensä paljon suurempi vapaus jättää seksi ostamatta, joten hänen syyllisyytensä Jumalan edessä on sellaisessa tapauksessa todennäköisesti paljon suurempi.
1 tykkäys
Tätä juuri tarkoitin, toisaalta on vaikea tietää kumpi on enemmän syyllinen ja kumpi on syvemmällä synnissä. Asia jää lopuilta Jumalan oikeuden mukaisen tuomarin käsiin.
1 tykkäys
Rippi-isä ei ole tuomari vaan lääkäri.
5 tykkäystä
Lisättäköön, että ehkä sitäkin voi kutsua väkivallaksi ainakin metaforisessa mielessä, samaan tapaan mitä tahansa huorintekoa voidaan nimittä väkivallaksi, sikäli kuin kyseessä on silloin aina toisen ihmisen “pahoinpitely”, kaltoinkohtelu, väärinkäyttö. Tämä on osaltani tarpeeksi sanottu tästä aiheesta.