Olen törmännyt esim Facebookissa joihinkin hyvin erikoisiin kommentteihin viimeaikaisista tapahtumista. Sekä Houstonista että Turusta jotkut ovat kaivaneet yhteyksiä Pride-tapahtuman ja kuolemiin johtaneiden tapahtumien välille. Ja kirjoittelevat, miten Jumala rankaisee näitä paikkakuntia. Kyse on suomalaisista kristityistä.
Itse olen tottunut pitämään tuollaista ajattelua vanhatestamentillisena ja epäkristillisenä, mutta ajattelin kysyä täällä, mitä mieltä olette. Rankaiseeko Jumala kansaa/kaupunkia, jos toimitaan Jumalan tahtoa vastaan (uuden liiton aikana)?
Sopinee että minäkin asiaa pohdin…
Jos kyseisen kaltaiset asiat ajattelee Jumalan rangaistukseksi ja nimenomaan jostakin tietystä syystä johtuvaksi, niin tuntuisi loogiselta, että Jumala silloin käyttäisi uhreina juuri niitä jotka ovat rikkomuksiin eniten syyllistyneet. Sehän silloin toimisi oikeanlaisena viestinä muille hairahtaneille ja tukena niille jotka tätä hairahtumista vastaan saarnaavat.
Onko siis mitään näyttöä siitä, että juuri prideaktiivit olivat uhreina? Ei. Aivan samoinhan vaahdottiin vaikkapa tsunamin jälkeen kuinka riettailijat, jotka matkustivat seksin takia Thaimaahan, saivat Jumalan tuomion. Osuiko tuokaan kohdalleen. No ei. Varmasti ketään kuollutta missään onnettomuudessa ei voi sanoa kristinuskon mukaisesti synnittömäksi ja siksi väärin kuolleeksi. Mutta vaikkapa tsunamissa lukuisat kuolleet olivat kuitenkin aivan tavallisia matkalaisia ja vielä lukuisammat tavallisia köyhiä alueella asuvia ihmisiä.
Samoin Houstonissa. Kaikkien uhrien päälle ei mitenkään voi sälyttää suurinta syntisyyttä ja syyllisyyttä joka siten vetäisi päälleen Jumalan tuomion. Kohteet ovat sattuman valitsemia tavallisia keskivertoihmisiä. Siksi tuollainen kommentointi on omahyväistä ja suorastaan loukkaavaa. Näin ainakin minun silmissäni näyttää.
Minusta tähän ajatteluun liittyy olennaisesti se, että puhutaan kansoista ja kaupungeista ryhminä, eikä erotella yksilöitä. Puhutaan siunauksesta, joka tällä paikalla on tai ei ole, ja sen voi menettää myös esim väärällä suhtautumisella Israeliin.
Kyllä se on ongelmallista jos Israelin kansan vaiheita ja heidän profeettojensa tuomioita aletaan suinpäin soveltaa nykyajan tapahtumiin.
Sen sijaan lienee kristinuskon mukaista nähdä synnin seurauksia yksilöiden, perheiden jne. historiassa. Jumala haluaisi katkaista sukupolvilta toisille siirtyviä kierteitä ja vapauttaa ihmisiä kahleistaan. Parannussaarna on paikallaan jos se saa aikaan itsekkyyden ja Jumalan vastaisuuden paljastumista ja anteeksiannon ja rakkauden voittoa. Vaikka ei aina voitaisi osoittaa selviä syy-seuraus -suhteita, on Jumalan tahdon tietoinen vastustaminen vakava ja varoituksen arvoinen asia.
Luonnonkatastrofien näkeminen langenneen maailman ominaisuutena on tietysti myös mahdollista, vaikka vähän erikoista…
Joskus kyllä voi miettiä miten ihmisten itsekkyys ja välinpitämättömyys pahentaa tuhoja… Ja paljonko esim. luonnon tasapainon järkkyminen on ihmisen syytä? Pääasiallinen tehtävä kristityillä lienee kuitenkin pyrkiä auttamaan uhreja ja vähentämään tuhovaikutuksia jos suinkin se on mahdollista.
Sitä mahdollisuutta, että Jumala lähettää ajallisia rangaistuksia herättelemään ihmisiä, ei tietenkään voi hylätä “epäkristillisenä”. Selkein ongelma minusta noissa jutuissa on se, että tulkinnoissa ei ole mitään suhteellisuudentajua: Lähes millaiset tahansa muut vääryydet ovat näemmä Jumalalle ok, mutta kun mennään seksuaalisuuden vinoutumiin niin sitten tulee rangaistuksia. Luulisi, että niin Turusta kuin Houstonistakin löytyy paljon pahempia syntejä.
Rankaisee luonnollisesti. Eikä mekanismin ymmärtämiseen tarvita edes uskoa Jumalaan. Kyse on siitä, että jos ajat hallitsijana maasi vaikkapa sisällissotaan hölmöilyilläsi (eli krstinuskon terminologialla synneilläsi kansaa kohtaan), niin ruumiita tulee.
Ainoa mistä voidaan edes keskustella on se, että mistä tapahtumista seuraa mitäkin. Yleisesti ottaen on kuitenkin täysin itsestään selvää, että vaikkapa moraalin löystymisestä päättäjien tasolla seuraa melko nopeasti moraalin löystyminen kansan parissa noin esimerkkinä. Ja tietenkin on niin, että kansan parissa tapahtumat ovat aina hallinnan ulkopuolella sekä hyvässä, että pahassa.
Seksuaalisuuden alueellahan väki niin Turussa kuin muuallakin on suureksi osaksi elänyt vastoin kristillistä opetusta. Seksiä ei ole pidetty avioliiton sisäisenä juttuna vaan sitä on harjoitettu satunnaisesti tai muuten lyhyissä suhteissa. Ja tämä ei ole salaista yksilöiden puuhaa vaan yleinen mielipide hyväksyy sen, moni jopa kannustaa. Tämäkö on pienempi juttu kuin se, että jokin fanaatikkojoukko tekee tuon idioottitempauksen?
Ymmärrän kyllä, että toinen näkyvänä ja yllättävänä tempauksena suututtaa ihmistä enemmän. Mutta Jumala ei varmaan katso asioita ihan samalla tavalla kuin uutisia seuraava ja kauhisteleva keskivertokristitty.
Nuo ihmiset kärsivät noista tempauksistaan jo koko ajan. Parisuhteidensa ongelmina, sukupuolitauteina, jännityksinä onko kuitenkin raskaana jollekkin baaritutulle jne.
Sitävastoin kirkon pitäisi olla se Jumalan edustaja maan päällä. Jolloin ei juuri suurempaa ja avoimempaa pilkkaa ole, kuin laittaa Tuomiokirkon alttarille omat poliittiset tunnukset (eli Pride, eli ylpeys, eli saatana). Symbolinen teko, jolla on tarkoitus osoittaa symbolisena eleenä myös sinne ylöspäin mitä täällä ajatellaan ja ketä täällä palvotaan.
Järkyttävin juttu mihin olen tämän teeman parissa törmännyt tapahtui 90-luvulla erään vapaan suunnan BBS-purkissa. Porukka riemuitsi Estonian uppoamisesta, koska ihmiset siellä “tanssivat ja joivat viinaa”. Huhhuh…
Ainahan synnistä seuraa kärsimystä. Jos se on esteenä ajalliselle rangaistukselle/muistutukselle, sitten sellaista ei koskaan tulekaan. Myös sateenkaaripelleily (tai oikeastaan ne uskomukset, jotka siihen ovat johtaneen) luultavasti tekee nyt tai myöhemmin hallaa pelleilijöille itselleen. Huomaavat he sitä tai eivät.
Minun mainitsemani juttu on lisäksi paljon, paljon kollektiivisempi. Vai tiedätkö ehkä, että enemmistö turkulaisista osallistui tuohon sateenkaaripelleilyyn?
Monien Vanhan testamentin profeettakirjojen mukaan israelilaiset kärsivät, koska he ovat rikkoneet Jumalan tahtoa vastaan. Jumala rankaisee heitä heidän synneistään tässä ajassa. Kärsimysten tarkoitus on saattaa heitä myös parannukseen, vaikka se ei siinä tehtävässään onnistu aina (esim. Aam. 4:6-12).
Kärsimys rangaistuksena synnistä on läsnä VT:ssa jo alusta alkaen. Otsansa hiessä ihmisen on syötävä leipänsä, maa on kirottu ihmisen synnin tähden, suuret raskauden vaivat… (1 Moos. 3:16-19). Vedenpaisumus oli rangaistus ihmisten synneistä. Kaikki ihmiset Nooan perhettä lukuun ottamatta menehtyivät tuskallisella tavalla, koska olivat pahoja ihmisiä (1 Moos. 6:5-7).
Monet Raamatun kirjoittajat ovat tosin tajunneet, että asia (ihminen kärsii syntiensä tähden) ei ole kovin vakuuttava tai kaiken kattava selitys, koska myös vanhurskaat kärsivät, kun taas jumalattomat näyttävät vain menestyvän ja olevan vaivoista vapaita kuolemaan asti (esim. Psalmi 73; Saarn. 7:15; Job. 21:7).
Kärsimyksellä on Raamatun mukaan myös hyvät puolensa. Kärsimys voi olla instrumentti ihmisen pyhityksessä; kärsiessään ihminen lakkaa synnistä (esim. 1 Piet. 4:1-2; 2 Kor. 12:7; Room. 5:3-5; 2 Kor. 1:8,9). Kärsimys suorastaan tuottaa pelastuksen (2 Kor. 4:17). Uskovan ihmisen kärsimys on osoitus Jumalan armosta (Fil. 1:29). Jeesuksen piinassa ja hirvittävissä kärsimyksissä on uskovien ihmisten pelastus. Joosefiin kohdistuneella pahalla oli hyvät seuraukset (1 Moos. 50:20).
No joo tietenkin on niin, että syrjähypyt ja vaikkapa hyvin runsas alkoholinkäyttö aiheuttaa ongelmia myös muille. Joka on ainoa asia, jota pidän ikävänä. Jos joku omasta vapaasta tahdostaan juo itsensä tärviölle, eikä kuuntele ketään niin juokoon.
Pride sekoiluissa suurempana ongelmakohtana on sen poliittisuus, joka tuo sitä kautta meille kaikille suuria ongelmia, vaikka emme sellaisia olisi mistään pyytäneet. Erotuksena noihin syrjähyppyihin ja alokoholiin, joiden vaikutus on paikallinen sisältäen lähinnä vain tekijöiden lähipiirit.
Jumala sallii onnettomuuksia monista syistä. Usein ne ovat luonnollisia seurauksia synnistä. Jumala voi sallia ne kasvatukseksi tai rangaistuksesi tai varoitukseksi. Aina on syytä kääntyä Jumalan puoleen ja kiittää siitä armon ajasta, mitä vielä on saanut ja tehdä parannusta.
[quote=“Uskonsoturi, post:17, topic:1900, full:true”]Pride sekoiluissa suurempana ongelmakohtana on sen poliittisuus, joka tuo sitä kautta meille kaikille suuria ongelmia, vaikka emme sellaisia olisi mistään pyytäneet. Erotuksena noihin syrjähyppyihin ja alokoholiin, joiden vaikutus on paikallinen sisältäen lähinnä vain tekijöiden lähipiirit.
[/quote]
Tämän ketjun aiheena siis on se, ovatko onnettomuudet synnin seurausta. Minä kyllä ymmärrän, että pridehölmöily on huono juttu ja että siitä tulee ongelmia niillekin, jotka eivät niitä pyydä. En tuota erotteluasi allekirjoita, mutta en väitä ettei asiaa mitenkään voisi myös sillä tavalla tarkastella. Mutta minä en ymmärrä, kuinka se tekee tuosta synnistä kollektiivisemman synnin. Ei noissa Raamatun esimerkeissä käsittääkseni ole mitenkään säännöllisesti sellaista taustaa, että jokin porukka tekee yhdessä jonkin poliittisen päätöksen/toimen, ja siitä sitten seuraa rangaistus. Sodomassa ja Gomorrassakin synnin kollektiivisuus oli nimenomaan sitä, että syntiä harrastettiin yleisesti ja myös yleisellä hyväksynnällä. Ja tämä sopii hyvin esimerkkiini.