Usko ylläpitää hyviä tekoja, eivät hyvät teot uskoa!
Mutta ehkäpä sanot: Kuinka sitten on selitettävissä se, että Raamatussa niin usein mainitaan hyvää tekevien tulevan autuaiksi? Kristus esimerkiksi sanoo Johanneksen Evankeliumin 5. luvussa (Joh. 5:29): »Tulevat esiin ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen»- ja Paavali Roomalaiskirjeen 2. luvussa (Room. 2:9 ja ss. jakeissa): »Kirkkaus ja kunnia jokaiselle, joka tekee sitä mikä hyvä on, tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee»; on monen monta muutakin samanlaista kohtaa. Siihen on vastattava: Kuinkako tämä tapahtuu? Aivan niinkuin sanat kuuluvat, enemmittä selittelemisittä: se ken tekee hyvää, tulee autuaaksi, ken tekee pahaa, tuomitaan kadotukseen. Epäselvyyttä syntyy vain siitä, että hyviä tekoja arvostellaan ulkonaisen muodon mukaan. Raamattu ei menettele niin: se opettaa, että kukaan ei kykene tekemään hyvää, ellei ensin itse ole hyvä; hän ei siis tule hyväksi hyviä tekoja tekemällä, vaan teot tulevat hänen tekeminään hyviksi. Hyväksi hän taas tulee uudestisyntymisen peson kautta, muulla tavoin ei ensinkään. Tätä Kristus tarkoittaa Matteuksen Evankeliumin 7. luvussa (Matt. 7:18): »Ei saata huono puu kasvaa hyviä hedelmiä, eikä hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä»; tehkää siis puu joko hyväksi tahi huonoksi; hedelmät tulevat sen mukaisiksi (Matt. 12:33)!
Tuo lutherin teksti vahvistaa, että hyvät teot ylläpitävät uskoa, kuten Jaakob sanoo, usko ilman tekoja on kuollut. Teot ovat myös kristityssä ulkonaisiakin, me rakastamme esim lähimmäistä. Ilmeisesti olet väärin informoitu lain ja evankeliumin merkityksestä ja pelkäät, että kristityn kilvoittelu on aina lain alle joutumista.
Olisi kyllä hyvä, kuten Diakoni on sinulle huomauttanutkin, että esiintyisit tällä jonkin kirkkokunnan nimissä, jolloin tietäisimme kenelle vastaamme? Aluksihan sinulla olikin profiilissasi maininta tästä, mutta olet sen poistanut?
No sitten asiaan. Olet näköjään joutunut mannermaalaisittain käsitetyn union pauloihin, mutta se ei ole luterilaisen tunnustuksen mukainen.
Samojen tutkijoiden mukaan luterilaisen ortodoksian vanhurskauttamiskäsitys poikkeaa tältä osin Lutherista. Puhdasoppisuuden ajan teologia nimittäin opettaa, että syntinen julistetaan vanhurskaaksi ilman minkään hänessä itsessään, hänen ominaisuuksissaan tapahtuneen positiivisen muutoksen myötävaikutusta. Syntisen vanhurskauttaminen ja hänen todellinen, alkava muuttumisensa pyhäksi tosin kuuluvat välttämättä yhteen ja ovat ajallisesti samanaikaisia ilmiöitä, mutta asiallisesti ortodoksia kuitenkin erottaa ne toisistaan, ja erottaa ne jyrkästi. Reaalinen pyhitys on forenssisen vanhurskauttamisen looginen seuraus. Myös Kristuksen ja koko Pyhän Kolminaisuuden asuminen kristityssä liitetään luterilaisessa ortodoksiassa pyhityksen, eli vanhurskaaksi tekemisen, eikä vanhurskauttamisen eli ihmisen kannalta tarkastellen edellytyksettömän vanhurskaaksi julistamisen yhteyteen…
… Myöskään tällä tavoin määriteltynä itse usko, Kristuksen ansion pukeminen eli hengellinen, salattu yhdistyminen(unio spiritualis, unio mystica)ei ole jumalattoman vanhurskaaksi julistamisen syy eikä perusta, vaan sentoteutumispaikka siinätodellisuudessa, jossa syntinen elää liassaan ja kurjuudessaan. Siitä hän ei nimittäin itse edes Jumalan vaikuttamien hyvien ominaisuuksien avulla pysty itseään nostamaan taivaallisen aarrekammion ovelle. Hänen ainoa mahdollisuutensa on, että Kristus, Ristin Herra, tulee sieltä Sanassaan ja sakramenteissaan läsnäolevana syntisen luokse lokaan ja peittää Hänet armollisesti omalla vaatteellaan. Se on syntisen autuuden perusta, Kristuksen vieras vanhurskaus.
Martti Vaahtoranta, Turhentuuko uskonpuhdistus, s. 162-165.
Siitä onkin aikaa, kun istuin Martin kotona ja muistaakseni puhuttiin elämästä, uskosta ja teologiasta. Vanhan liiton miehiä. Tuossa lainauksessa ei nyt mitään uutta ollut.
Taidatkin olla varsinainen tekijämies. Välillä puhut Anssi Simojoen kanssa puhelimessa, välillä istut samassa hallituksessa Jukka Norvannon kanssa, nyt Martti Vaahtorannan kotona. Tai sitten satuilut ovat vallanneet kirjoituksesi.
Kyrillos Jerusalemilainen (piispana 350- )sanoi oppilailleen, että jos hän (piispa) opettaa jotain jota ei voi Raamatulla varmistaa, niin se on hylättävä. Gregorius Nyssalainen, Johannes Krysostomos ja Augustinus sanoivat samankaltaista. Ei sola scriptura ollut mikään novum. Uutuutta oli ehkä se, että Lutherin aikaan kirkkoisien kirjoituksia alkoi olla vasta saatavilla kunnolla. Kaikilla ei ollut edes omaa Raamattua saatikka kirkkoisien kirjoituksia.
Luther oli lukenut kirkkoisiä paljon. Wittenbergissä oli vuonna1536, 1600 nidettä isien kirjoituksia osin latinankielisinä editioina ja osin kreikkalaisina teksteinä. Lutherilla oli pääsy isoon osaan kirkkoisien teksteistä ja hän sanoi lukeneensa niitä enemmän kuin vastustajansa.
Typistäminen oli tuossa harkittua, pyrin näet lyhyeen ilmaisuun. En suinkaan jättänyt pois mitään erimielisyytemme kannalta olennaista, koska sinulla ja minulla ei ole mitään erimielisyyttä siitä, että Johannes saarnasi parannuksen kastetta. Erimielisyys koskee sitä, mikä on kasteen tarkoitus. Sinä väität, että se on tunnustaminen tai tunnustautuminen. Minä taas en löydä tällaista asiaa Raamatusta, vaan siellä kasteen tarkoitukseksi sanotaan ihan muita asioita, kuten “Kristuksen päälle pukeminen” (Gal.3:27) ja muutakin (viittaan edellä luettelemiini raamatunkohtiin).
Tässä on jokin väärinkäsitys.
Voihan kasteelle meno olla tapa, jolla saa tunnustetuksi olevansa Jeesuksen seuraaja. Mutta Raamatun teksti ei tällaista tarkoitusta mainitse, vaikka se opettaa kasteen merkityksestä kaikenlaista.
En sinuna väheksyisi omaa ymmärtämistäsi. Olen tähän ennenkin kiinnittänyt huomiota.
Silti selitän ja voit kuitata ymmärtämisesi.
Olen 74 vuotias, mutta säilyttänyt toistaiseksi kykyni rekisteröidä ja muistaa asioita.
En viittaa nyt kommenttisi numeoorn, mutta löydät ne kyllä:
Kun lupasin palata “tähänkin asiaan”, muunmuassa, niin kehoitit olla palaamatta. Myös katsoit asiaksesi mainita, etten ymmärtäisi tämän palstan ‘puitteita’. Lue kaikki kommenttisi minulle tässä ketjussa ja tarkista pyysitkö parilla kolmella tavalla minun lopettaa, olla kommentoimatta sinulle?
Tietysti voin sinulle vastineen kommenttisi numero 73 kirjoittaa, mutta ajattelin tehdä sen yhteisymmärryksessä, että kommentoida saa.
Kirjoitat epäselvästi, en oikeasti ymmärtänyt mitä tarkoitit. Säännöissä sanotaan:“Klassisen kristinuskon ja ekumenian hengessä toimimisella viitataan siihen, että ns. jakamattoman kirkon aikana syntyneet opit, tavat ja instituutiot, sellaisina kuin ne ilmenevät eri kirkkojen elämässä tänä päivänä, nauttivat foorumilla suojelua.”
Opetus lapsikasteesta kuuluu klassisena opetuksena foorumin suojelun piiriin. Siitä ei jankata, sitä et tunnu itse ymmärtävän. Sitä ei tarvitse perustella.
“Klassisen kristinuskon ja ekumenian hengessä toimimisella viitataan siihen, että ns. jakamattoman kirkon aikana syntyneet opit, tavat ja instituutiot, sellaisina kuin ne ilmenevät eri kirkkojen elämässä tänä päivänä, nauttivat foorumilla suojelua.”
Tarkoittaako tämä sitä, että me luterilaiset emme saa suojelusta. Luterilaisuus syntyi jakamattoman kirkon jälkeen. Meidän tavat ovat myös uusia, joita ei ole jakamattomassa kirkossa. Meillä on myös sakramentti lukumäärä jakamattomasta kirkosta poikkeava, emme myöskään noudata kuin vain osittain konsiilien päätöksiä. Lapsi kaste käytäntö meillä on yhtäpitävä jakamattoman kirkon kanssa, siten, että kastamme lapset. Tosin pappeus ei ole meillä jakamattoman kirkon mukaan pappeutta, joten sakramenttien kanssa on vähän niin ja näin. Kaikki vanhat kirkot eivät siksi hyväksykään kastettamme.
Jos vaadimme, että kaste, sakramentti käytäntömme nauttii suojelua, näyttäisi enemmänkin siltä sääntöjen puitteissa jos niihin vedotaan tilanne on vähintäänkin kyseenalainen. Käsittääkseni olemme samassa tilanteessa kuin helluntailaiset. Tässä suhteessa säännöt tältä osin eivät suojele meitä luterilaisia. Tässä tulisi enemmänkin soveltaa ekumenian henkeä. Tämä taas johtaa siihen, että jos voimme puhua luterilaisesta kasteestamme, voimme puhua myös helluntailaisten kasteesta, näillä ei tässä suhteessa ole eroa.
Onko sinulla jokin epäselvyys siitä, onko luterilainen kastekäsitys ja miten se tänä päivänä ilmenee, jatkoa jakamattoman kirkon käsitykselle kasteesta, vai pitääkö tässäkin alkaa kylvää epäilyksen siementä? Uskonpuhdistuksen aikaankaan kasteesta ei ollut erimielisyyttä. Nytkö sinä aletaan kylvää? Onneksi Lutherkin, kirkkoisien hengessä sola scripturoi tämän ekumeenisesti.
Nämä ovat tietysti laajempia kysymyksiä, joita kohtaamme tänään, tulevaisuudessa ja menneisyydessä. Nyt emme tietysti puhu pelkästään kasteesta vaan laajemmasta teologisesta ymmärryksestä. Kuten sanoin, liitymme kasteeseen siltä osin, että kastamme lapset, muualta osin emme, kuten kysyi ja esitin. Se on se todellisuus jossa elämme, jossa uskonpuhdistus eli, hehän eivät käyneet tietenkään depanttia kuin lännen kanssa. Siksi mistään kylvöhommista ei ole kysymys, se on nähdäkseni väärä tulokulma, helpon leimallinen. Jos aihe on teologisesti arka, voi itse pohtia sitä ja kun on valmis astua vasta sitten esiin.
Yhdeksäs uskonkohta on hyväksytty. Siinä me tunnustamme, että kaste on välttämätön pelastukseen, että lapset tulee kastaa ja ettei lapsikaste ole pätemätön, vaan välttämätön ja tehokas pelastuksen saavuttamiseksi."
Kastetta koskeva yksimielisyys on suurempi kuin vain se että hyväksytään lapsikaste. Hyväksymme toistemme kasteen, emme uusi sitä.
Tässä puhuttiin nimenomaan kasteesta. Sitten sinä ilmestyt paikalle luettelemaan mistä ollaan eri mieltä.
Sola Scriptura ei muuten ollut Lutherin keksintö. Sanonpa aiheen ulkopuolelta sen, koska siitäkin opetat väärin.
Toki kasteen merkityksestä saa puhua. Lapsikastetta, siis lapsikastetta, ei kuitenkaan tarvitse lähtökohtaisesti puolustella täällä. Eikä sen mitätöimistä tarvitse sietää.
Apologia on luterilaisten tunnustus. Tässä ei ole kysymys mitä me luterilaiset sanomme, sehän asia on selvä. Oli kysymys yhtenäiskirkon tilanteesta, jolloin luterilaisuutta ei ollut. Ehkä ei nyt ymmärretä mitä tarkoitetaan. En jatka tästä enempää, vain ääneen pohdin. Aihe on liian vaikea.
Tämä foorumi on edeltäjiensä tapaan olemassa siksi, että ortodoksit, katolilaiset ja luterilaiset voivat keskustella keskenään rauhassa ilman niitä uudempien puljujen edustajien kanssa käytäviä väittelyitä.
Muitakin kuin näihin kolmeen kirkkokuntaan kuuluvia keskusteluissa on voinut olla mukana. (Hellarit, ateistit, agnostikot jne.) Jos osaavat käyttäytyä. (Okan laita on vähän niin ja näin.)
Pohdintasi sääntöjen tulkinnoista ovat turhia ja ilmeisesti jälleen kerran haluat aiheuttaa niillä vain sekaannusta ja hämmennystä.
Valitettavasti foorumin alkuperäisestä tarkoituksesta on pahasti lipsuttu ja täällä saavat nykyään kaikki erilaiset mikä mitäkin edustavat tyypit surutta haukkua ennen kaikkea meitä luterilaisia.