Eutykus,
Tarkoitatko sanaa puhuttuna tai kirjoitettuna sanana vai Sanana, joka tuli lihaksi?
Varmaankin kuten sanot. Jättänen tämän pää -ja sivu-armo -keskustelun maybe tähän.
Ihan varmasti pärjää ilman ikoneita, koska niitä ei ollut apostolien aikana, mutta ei ollut paljoa muutakaan apostolien aikana, joka on osa luterilaisuuttakin tänään. Ja onhan tuo kristikansan lukutaito tänään toista luokkaa: ei tarvi joistakin (käsin piirretyistä) kuvista pähkäillä silmillä Jumalan ihmetekoja kun voi lukea niistä (käsin kirjoitetuista) sanoista.
Sen, toki vielä sanon, että ev.lut.kirkon lähes monomaaninen tapa (jolle löytyy hyvät ja ymmärrettävät perustelut uskonpuhdistuksen alkuajoilta) keskittyä sananjulistukseen ja saarnaan. Ikäänkuin, osallisuus lihaksitulleesta Sanasta, Jeesus Kristuksta -josta evakelistat todistavat- olisi saavutettavissa vain kuulemisen ja lukemisen kautta, on mielestäni juurikin johtanut reformaation jälkeisten kirkkojen keskuudessa sittemmin matalakirkollisuuteen, Kirkon sakramentaalis-liturgisen ja askeettisen elämän -joka oli sangen tärkeä apostoleille, marttyyreille, kirkkoisille jne.- ja luterilaisuuden perinteisempiä kirkkoja näkyvämpään politisoitumiseen.
Tarkemmin, kun uskoa, “totuutta” tai asioiden tilaa koskevaa inhimillinen esitys rakentuu vain puheen varaan -muut ihmisen kokemusta tukevat aistit lähes unohtaen- paras puhuja voittaa korvat.
Raamatun tekstiä ja sen mukaista suullista julistustakin. Raamattu on mielestäni melkoisen hyvä ja tärkeä väline Jumalan käytössä. Ja kyllä kai kaikki ne, joissa Henki synnyttää uskon, kuulevat ensin evankeliumia.
Historiasta tiedämme, että Lutherilla ratkaistavissa suuri kysymys, mikä on aitoa ja mikä epäaitoa. Hänen näkemys vaihteli mikä kuului oikeaan uskoon ja mikä ei. Ulkopuoliselta se näyttää kompleksiselta. Hän ei osannut ratkaista kysymystä kuin vain osittain.
Ehkä kuitenkin hieman, onko (evakeliumiin ja apostolien käytäntöön pohjautuva) osallisuus Herran Pyhä Ehtoollisesta sinulle vähemmän tärkeämpi kuin puhe/saarna Herran Pyhästä Ehtoollisesta?
Pyhien Kirjoitusten ja niitä uskoville avaavien Kirkkoisien ja opettajien lukemisesta olen samaa mieltä, sillä edellytyksellä että ne viittaavat ja ohjaavaat sijunkin mukaan meitä suurempaan yhteyteen ja osallisuuteen Kirkon liturgisesta elämästä. Kirkon, Jeesuksen Kristuksen Ruumiin elämästä, joka ei redusoidu Hänestä puhumiseen ja kuulemiseen.
Joo, ymmärsin ettet tässä ryhtynyt sellaiseen. Itseäni vaan on usein vaivannut se, kun Jumalan kaikkivaltius näyttää monesti tarkoittavan sitä että ihmismielen spekulaatioiden täytyy saada määrittää, mitä kaikkea Jumala voi tehdä. Ja tässä on intuitiivisesti jotain pielessä, koska eihän kaikkivaltiuden pitäisi merkitä sitä, että Jumalan kyvyt ovat ihmismielelle alisteisia, vaan päin vastoin sitä, että Jumala on kaiken yläpuolella. En vain aikaisemmin ollut osannut edes tämän vertaa jäsennellä tätä asiaa.
4 tykkäystä
Luterilaisilla ei oikeastaan ole mitään pääarmonvälinettä. Armonvälineet ovat sana ja sakramentit ja siinä kaikki. Sana pitää käsittää laajimmassa merkityksessä. Sana on evankeliumi, Jumalan Sana, joka antaa meille Kristuksen. Luterilaisuus ei ole koskaan oikeastaan hyväksynyt inkarnoitumatonta sanaa. Luterilainen saarnan ja sanan korostus ei ole koskaan ollut itsetarkoituksellista jaarittelua sakramenttien kustannuksella. Nykykäytäntö jossa liki jokainen jumalanpalvelus on messu on hyvä. Sana ei ole koskaan tarkoittanut samaa kuin jumalanpalveluksessa höpöttäminen vaikkapa oikeasta perunan kylvöajankohdasta.
Korona-aikaan en seurannut kirkonmenoja netissä enkä telkkarissa, koska sana ei mielestäni inkarnoidu telkkarissa eikä netissä. Enkä tarkoita etteikö sana voi koskettaa etänäkin, mutta sanaan, sikäli kuin se tarkoittaa armonvälinettä kuuluu ääneen lukeminen, sanan eläväksi tekeminen ja vielä siihen kuuluu vuorovaikutteisuus. Sana sanotaan jollekin jossakin, ei kenelle vain missä vain. Sana osoitetaan kuulijalle, se puhuu minulle henkilökohtaisesti.
Luterilaisuus on aina toiminut sakramentaalisuuden suhteen puolivälin kulkijana suhteessa kat ja ort traditioon. Reformoidut kirkot ja niistä syntyneet lukuisat pienemmät kirkot (edelleenkin, luterilaisuus ei ole hirveästi hajonnut vuosisatojen saatossa) minivoivat sakramentteja osin predestinaation tähden: jos olen pelastuva, niin mitteepä tuota sakramenteilla juhlimaan. Ja jos en pelastu, niin sakramentitkaan eivät minua pelasta. Luterilaisuus ei lähtenyt tähän mukaan.
D
2 tykkäystä
MInä ajattelen kaikkivaltiutta simppelisti ehtymättömyytenä: Jumalalta ei ikinä lopu konstit eikä aika. Mikään mitä ihminen keksii, ei ole este Jumalalle. Jumala johtaa kaiken lopulta omaan päämääräänsä.
D
5 tykkäystä
Tätä tuskin Luther opetti. Mitä sitten tarkoitatkin kaste veden pelastavalla voimalla. Kastetta Luther perusteli kristikunnan traditiolla. Hän turvautui sakramentti kysymyksessä isiin ja vuosituhantiseen käytäntöön. Tämä oli yksi hänen pääargumentaatio.
Onko Sanaa olemassa ilman saarnaa ja Häneen (evankeliumiin) perustuvaa ääneen, eksplisiittisesti esitettyä julistusta? Onko Sana sidottu Hänestä kirjoitettuun kirjaimeen? Onko Sana Kirkko?
En haasta tai väitä, vaan yritän ymmärtää miksi -mielestäni- kaikki tuntuu supistuvan reformaation jälkeisten kirkkojen piirissä siihen saarnaan ja evankeliumiin. Ikäänkuin Kirkon liturginen ja askeettinen elämä. Ikonit, pyhiinvaellus jne. eivät liittyisi mitenkään evankeliumiin ja Sanan elämään keskuudessamme.
Tuloo hieman myös sellainen fiilis, että Jumala voi lähestyä meitä vain silmien ja korvien kautta.
Kyllä kasteella ja ehtoollisella on luterilaisuudessa hyvin tärkeä asema.
En minä ole kiistänyt etteikö Jumala voi lähestyä monella tapaa. Ikonit yms on ihan ok. Kaikessa vain on se sana joka tulee lihaksi. Eikä saarna itsessään ole automaattisesti armonväline. Huonon saarnankin sietää jos ehtoollinen seuraa sitä.
D
3 tykkäystä
Henrikki,
Tunen hyvin Raamatun kohdat, joissa kerrotaan mitä tapahtuu tai on tapahduttava ennen vesikastetta. Kaikissa näissä kohdissa kaste vedessä otetaan vastaan, pyydetään tulla kastetuksi, koska Jeesus näin opetti, käski, mutta ensin on tultava uskoon.
Jumala nimenomaan puhdistaa tahroistamme, kun me tunnistamme ja myönnämme ne. Ei ole siitä kysymys mistä Jaak. 5:15 kirjoittaa “… ja jos hän on syntejä (kr. hamartia) tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi”.
Samassa Jaakobin kirjeen 5. luvussa, lukee: "Tunnustakaa toisillenne erehdyksenne, vikanne, puutteenne eng. faults kr. paraptoma.
Näyttää siltä, että viittaamasi kohdat sisältälukien, millä kielellä tahansa, jokainen kertoo uskoontulleitten kasteesta, ei uskoviksi kastamisesta. Se, että kirkot vastoin selvää kirjoitusta opettavat, on heidän asiansa ja se täytyy tehdä nk. tunnustuskirjojen kautta. Sinä voit tietysti niihin uskoa, mutta ei ole mitään mieltä viitata Raamattuun.
“…tuskin opetti” ei kanna väitteenä mihinkään. Se on ensimmäisiä asioita, joka oli uskoontulon tiellä ja on vieläkin.
Sen sijaan Luther myöhemmin sanoi, että vanhurskautusopin hän on saanut Jumalalta mutta kasteen paavilta, eli traditioista, jotka eivät edusta Alkuperäistä Jumalan Sanaa.
Jumalan tahto on ilmoitettu Raamatussa. Jumalan tahdossa voi ihminen pyrkiä vaeltamaan ja pyrkimys on kylliksi.Kaikella asialla on oma aikansa. - Ihmisenä olemisen tarkoitus ja päämäärä on etsiä ja löytää pelastus Jeesuksessa ja se löytyy vaikka hapuilemalla, niinkuin Paavali Areiopagilla ilmoitti.
Jumala kutsuu kahdesti jopa kolmasti. Nuo kutsuajat ovat niitä ‘herätyksen aikoja’, joihin voi vastata myöntyvästi tai kieltävästi. Ihmisellä on täysi ratkaisuvalta omaan iankaikkisuusosaansa.
Jumalan päämäärä jokaisen ihmisen kohdalla on hänen ajattomuutensa pelastus. Tämä on selvä ilmoitus Raamatussa, mysteerejä ei ole.
Olet tässä pohdinnassa oikeassa. Leipzigin väittelyn jälkeen isät alkoivat väistyä taka-alalle Lutherin ajattelussa. 1523 lutherin radikaalit ajatukset tulevat ilmi, Leisnigin seurakunnalle osoitetussa kirjeessä historian näkökulmalla ei näytä olevan merkitystä. Isillä ei näytä olevan mitään arvoa. ( ks. esim Kaarlo Arffman, Sanan jäljet, kirkon historian merkitys Martti Lutherin teologiassa).
Luther ei ole missään sanonut näin.
2 tykkäystä
Kerro mistä olet tämän tiedon saanut. Ilmeisesti et tunne kovin hyvin teologian historiaa. Mutta kerropa nyt mistä tämän voi varmistaa, vai puhutko omiasi.
1 tykkäys
Ehkä yhden kirjeen perusteella ei kannata määritellä Lutherin saatikka luterilaisuuden suhdetta kirkon historiaan. Tunnustuskirjoissamme kuitenkin kirkon historia ja kirkkoisät ovat laajastikin esillä. Ne on kaikki kirjoitettu vuoden 1523 jälkeen.
D
1 tykkäys
Minä taas seuraan joka pyhä jumalanpalveluksen radiosta, televisiosta tai netistä, ellen mene kirkkoon. Korona-aikana en ole käynyt kirkossa ja netistä olen löytänyt tähän mennessä parhaat meiningit ja televisiosta huonoimmat.
1 tykkäys