Ei ole vähemmän tärkeä. Ei näitä pidä laittaa tärkeysjärjestykseen. (Muuten, kovin paljon ei kuule “saarnaa ehtoollisesta”.) Kaikkia armonvälineitä tulee käyttää ahkerasti.
On osittain ajan hukkaa kinata siitä, mitä Luther sanoi tai kirjoitti tai sitten ei. Ei Luther ole luterilaisillekaan mikään profeetta, jonka sana olisi ratkaiseva.
Joku on sanonut, ainakin paavi. Se, että Luther omaksui “paavin” kasteen on jonkinasteinen todistus, että Luther näin on sanonut.
Olet todella oikeassa. Olen toistuvasti sanonut, että ei ole mitään ‘jatkumoa’. Jokainen yksilö alottaa puhtaalta pöydältä, alusta. Alku on uskoontulo, Pelastajamme meihin sisäisesti muuttaminen. Sen jälkeen kirjoitettukin Sana sulautuu uskossa uskovaan.
Sen mukaan, kuin itsekukin sijaa Jeesukselle itsessään antaa Sana sulautuu uskovaan. Lutherin arvostelu ja arviointi ‘onnistuu’ vain Jeesuksen Hengessä, jonka kautta hän meissä asuu ja vaikuttaa.
Itse asiassa, se mikä oletetaan tai tiedetään Lutherin lausumaksi, arvioidaan ‘testityökalun’, Raamatun kautta, niinkuin sinunkin ilmaisut.
Uskoisin, että tästä ei ole epäilyksiä.
Kaikella on oma korvaamaton paikkansa, eli Jeesuksen opettamassa yhteydessä ne ovat tärkein asia, mutta toimivat yhdessä ja yhteydessä toisiinsa.
Ennen vanhaan ihmiset eivät tulleet uskoon. Ihmiset kastettiin ja he elivät kristittyinä, kuka hurskaammin kuka vähemmän hurskaasti ja päin vastoin. Toki ihmisillä oli hurskaita kokemuksia.
Uskoontulo uudestisyntymisen merkkinä on reformoitua, ei luterilaista perintöä. Sillä oli tarkoitus rauhoitella pelastumistaan pähkäileviä ja niitä joita ei sakramentitkaan vakuuttaneet.
Yhteistä kaikille on tietenkin tuo hurskaasti ja vähemmän hurskaasti eläminen. Olipa uudestisyntynyt kasteessa tai ennen sitä.
D
2 tykkäystä
Tunnen monta luterilaista uskovaa, jotka ovat varttuneet uskovassa kodissa ja uskoneet pienestä pitäen. He eivät ole koskaan aikuisena tehneet mitään uskonratkaisua ja heidän kohdallaan sellaisen tekeminen olisikin vähän pöhköä.
Uskoisin, että helluntailaisissakin perheissä on tällaisia uskoon pienestä alkaen kasvaneita henkilöitä, ja helluntailaiset uskaltavat jopa kastaa joitakin näistä jo alle kouluikäisinä.
4 tykkäystä
Tässähän käännät asian nurin kurin, väärinpäin. Itse ensin siteeraat jotkakin kohtaa jota et osoita, syytät sillä luterilasita kasteoppia. Kysymys taitaa olla sinun omasta mielikuvasta, jolla ei ole historiallista pohjaa.
Lutherilla uskonpuhdistuksessa ja sen jälkeisessä ajassa oli johtava rooli henkisesti ja hengellisesti. Jos luther olisi sanonut, että ikonit ovat hyvä juttu ja vanhan kirkon isät ovat ok.Uskonpuhdistus olisi saanut toisenlaiset käytännöt. Luther piti itse itseään lopunajan profeettana, jonka päävastustaja oli tässä lopunajan taistelussa antikristus Paavi.
Lutherin merkitys uskonpuhdistukselle oli suurempi kuin lähetyshiippakunnan, Pohjolan, Väisäsen, Simojoen, Kivirannan ja Soramiehen yhteensä.
1 tykkäys
Kaste, jossa usko annetaan on täydelleen Jumalan teko, riippumaton ihmisen antropologisista edellytyksistä. Näin se osaltaan kuvaa hyvin sitä, ettei pelastusta saavuteta ihmisen omilla edellytyksillä, ratkaisuilla, teoilla jne.
2 tykkäystä
Tässä sinulla on sellainen mielenkiintoinen näkökulma, että astut uskonpuhdistuksen jatkumoon tällä lauseella. Tätä samaa periaatetta Luther kohdisti Paaviin, kirkon isiin, konsiileihin, Sveitsin reformaattoreihin ja koko kristikuntaan. Raamattu ratkaisee kaiken.
Ei se ihan näin mene. Lutherin rooli perustuu siihen, miten hän perustelee näkemyksensä – siis Raamatulla. Jos Luther sanoi jotakin, mitä hän ei perustellut, osaavat useimmat luterilaiset muitta mutkitta suhtautua sellaiseen kriittisesti.
Ei Paavali ilmoita, että pelastuksen voisi löytää hapuilemalla (Apt.17:22-31). Paavali sanoo miltei päinvastoin: nämä hapuilijat elävät tietämättömyydessä (jae 30), ja siksi heidän on nyt uskottava apostolin julistama evankeliumi.
1 tykkäys
Voisihan siitäkin keskustella, missä määrin kastetaan “uskoontulleita” ja missä määrin “uskoviksi”. Mutta sehän ei ollut tässä alkuperäinen puheenaihe. Vaan sinä väitit – vai ymmärsinkö väärin? – että Jumala ei käytä välineitä, kun taas minä yritin Raamatulla todistaa, että Jumala nimenomaan käyttää kastetta välineenä.
Ensinnäkin Luther ei perustellut kaikkea Raamatulla, hänen perustelunsa olivat laajemmat. Lutherin mukaan kirkossa oli myös sellaisia tapoja joita ei voitu perustella suoraan Jumalan sanalla, mutta jotka olivat Jumalan sanan vaikuttamia ja niitä voitiiin rinnastaa Jumalan sanaan. Näitä tapoja oli pidettävä voimassa.
Toiseksi Luther oli aina mielestään oikeassa kun hän tulkitsi traditiota ja isiä, muut olivat väärässä. Homoousis sanan käytön Luther torjui aluksi mutta muutti kantaansa myöhemmin. Uskonpuhdistuksen sisäiset jännitteet olivat myös tosia Luther ja Melacton tulkitsivat ehtooliskiistaa eri tavalla. Melacton oli valmis lähtemään Wittenbergistä tämän kiistan takia. Tässä näkyy kuinka henkisesti Luther dominoi jo pelkällä läsnäolollaan. Luther perusteli myös Raamatulla uudestikastajien rankaisemista ja karkottamista. Lutherin kohdalla joudumme kysymään saman kysymyksen mitä hän itse kysyi onko tämä Raamatullista.
Luther jätti paljon avoimia kysymyksiä joihin ei saatu vastauksia, tai hän ei halunnut vastata. Sen sijaan hän vastasi, se ei ole Raamatullista perustelematta kuitenkaan kantaansa sen enempää. Vaikka kaikki kirkkoisät olisivat erehtyneet Luther näki itse olevan oikeassa lähes kaikessa. Vain hän osasi tulkita isiä oikein. Lutherin myötä hänen radikaali yksin Raamattu periaate oli vallankumouksellinen, hän asetti koko kanonisen järjestelmän Paavin kirkossa kyseenalaiseksi. Idän kirkkoa hän ei arvostellut, vaan esimerkiksi torjui Paaviuden varhaiskirkon traditiolla. Luther myös poisti sellaisia kristikunnan vanhoja käytäntöjä tai ei tukenut niitä, joita edelleenkin vanhoissa kirkoissa pidetään luovuttamattomina. Konsiilit olivat hänelle yhden tekeviä, tosin hän tutki vain 4 ensimmäistä, asenne niitä kohtaan oli kuitenkin kauttaaltaan vähättelevä. Luterilaisena on tärkeä tuntea omaa historiaa, niin ei synny liian romattista kuvaa tai jopa väärää kuvaa, esim yksin Raamattu perusteista, joka sinänsä ei siis pidä paikkaansa. ( ks. esim Kaarlo Arffman, Sanan jäljet, kirkon historian merkitys Martti Lutherin teologiassa).
Olisikin melko erikoista jos joku olisi sitä mieltä, että on tulkinnassaan väärässä ja muut oikeassa, mutta kuitenkin pitäisi kiinni omasta tulkinnastaan.
3 tykkäystä
Olen samaa mieltä, mutta varmasti näitäkin löytyy, tässä ymmärrys ei ole aina se määräävä aspekti, vaan syitä voi olla lukematon joukko.
Tosiaankin joudumme niin kysymään.
Aivan ‘ennen-vanhaan’ alkoi uskoon tulo, jota uudestisyntymäksikin kutsutaan. On kysymys tapahtumasta, voimavaikutuksesta, mikä on mahdollista kun ihminen suostuu kohteeksi, jotta “metanoia” voi tapahtua.
Vt. Apt. 19: 2 Ja hän sanoi heille: “Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?” Niin he sanoivat hänelle: “Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan”.
Eli kertomuksessa esiintyvät ihmiset olivat kokeneet Pyhän Hengen uudestisynnyttävän työn, tulleet uskoon.
Evlut tarjoaa sakramentteja rauhoitukseksi. Toisaalta kaste rauhottaa oikeassa yhteydessä, siinä yhteydessä mihin Jeesus sen tarkoitti, määräsi. Kaikki kuuliaisuus, tottelevaisuus Jeesuksen käskyille rauhoittaa ja on todistus siitä, että Hänen/Jumalan agape-rakkaus on asuu uskovassa, eli Jeesus sisäisesti meissä, uskovassa.
Oletko, Diakoni, kokenut uskoontulon? Vai pitäisikö tässä yhteydessä osuutesi kertoa se?
Kyllä, monesti. Kiitos kasteeni.
D