Paasto kristillisessä elämässä

Nämä monet raamattusitaatit, joita toit esiin, liittyvät vanhan liiton paastoon, joka ei enää koske pakanakristittyjä.
Rukouspaastot olivat lyhyitä.

Paastota toki voi, jos siihen tuntee kuuliaisuuden, mutta ei se saisi viedä kristillistä vapautta, paastota tai olla paastoamatta.

Olen 3 kertaa paastonnut, mutta silloin ei todellakaan syöty mitään.
Vettä tai porkkanamehua toki juotiin.
Siinä menee sikäli heikkoon kuntoon, että kahden viikon vesipaasto voi viedä sairaalaan.

No, silloin emme voi vedota Jeesuksen antamaan esikuvaan.
Sitä tarkoitin.
Hyvää jatkoa paastoruokien valmistusvinkkien parissa, lopetan tähän.

Kun häävieraat paastoavat silloin kun ylkä on poissa, se tarkoittaa tätä
elämäämme nyt, sitä paastoa on kestänyt lähes 2000 vuotta, ja se päättyy vasta siihen kun Ylkä saapuu noutamaan morsiantaan, seurakuntaa.

Kiitos.

Laitoit tuonne jonkun Medical Journalin lääkärin arvioita.
Muistat varmaan uutisista, että tällaisen pitkän paaston suorittajat ovat yleensä olleet vankilassa ja makuuasennossa sairaalassa tms. ja kykenemättömiä enää liikkumaan.
Minusta tuntuu, että se kuitenkin meni vielä ihmeen puolelle.
Puhumme nyt vain Jeesuksesta.

Jos se tarkoittaa tuota, niin miksi et sitten paastoa yhdessä kirkon kanssa? Sinähän puhut itsesi pussiin.

Riippuu. Täydellä syömättömyydellä on perustelunsa (muuttaa elimistön aineenvaihduntaa, joka hyväksi monelle esimerkiksi rukoilussa). Sinänsä tuollainen syömättömyyspaasto on mielestäni uskonnollisessa mielessä älytön, jos juurikin ei samalla paastoa myös muusta TV:stä, jne.

Toki kirkkovuoteen kuuluvina paastojen ei kuulukkaan sisältää täyttä syömättömyyttä.

40 päivää voi perusterve ihminen olla syömättä.

Kiinnostava aihe sen puolesta, että miten kirkkojen paastoamiskäytännöt ovat muodostuneet. Tietääkö joku?

Mikään kirkkokunta ei ole koskaan vaatinut täydellistä syömättömyyttä 40 päivän ajan. Paasto auttaa valmistautumaan lähestyvään juhlaan, puhdistautumaan, luopumaan turhasta, auttamaan apua tarvitsevia ja keskittymään hengellisiin asioihin maallisten aistinautintojen sijasta.

Vaatimus 40 päivän täydellisestä syömättömyydestä on sama kuin kehottaisi ihmisiä ampumaan itseään päähän. Kristillinen paastoperinne on jotain aivan muuta. Näkyy selvästi, että protestantit ovat ns. kujalla kristillisen paastoperinteen ja -opetuksen suhteen ja heittävät sitten älyttömyyksiä.

Samaa mieltä minä tuosta olen. Ja myös siitä, että olisi miltään kirkkokunnalta aika älytöntä sisällyttää kirkkovuoteensa täyttä syömättömyyttä vaativia paastoja.

40 päivää voi kyllä paastota. Youtubesta löytyy pilvin pimein ihmisiä, jotka juuri niin ovat tehneet. Osa ihan vesipaastolla.

Tiedätkö tuosta krsitillisestä paastoperinteestä? Osaatko antaa jotain linkkejä? Epäilen kyllä että täyttä syömättömyyttä on käytetty ainakin luostareissa läpi aikojen.

Minulla on keittokirjoja. On vain kiva kuulla, mikä muista on hyvää.

Täydellistä paastoa kutsutaan “mustaksi paastoksi” - ja kyllä, sitä on harjoitettu luostareissa ja harjoitetaan yhä, mutta se liittyy yksittäisiin päiviin. Esimerkiksi on tavallista, että suurena perjantaina paastotaan tavallista ankarammin ja ollaan kokonaan syömättä. Sama juttu p. Johannes Edelläkävijän mestaamisen muistopäivänä.

En jaksaisi alkaa kirjoittamaan aiheesta, josta on pitkästi keskusteltu jo edellisellä foorumilla. Muistaakseni ainakin Paastosäännöt-ketjussa oli melko tarkkaankin kerrottu eri kirkkokuntien paastokäytännöistä. Ortodoksisen kirkon paastopäivät ja niihin liittyvät mahdolliset lievennykset (esim. viini, kala, juustot, mäti tmv. sallittu) saa selville hankkimalla Ortodoksisen kalenterin. Se maksaa n. 12 euroa.

[quote=“Katmaar,
post:6, topic:567, full:true”]

Oisko teillä muuten ideoita kalaruokiin? Oon huono syömään
kalaa, ja osaan just paistaa uunissa seitiä ja lohta ja tehdä kalakeittoa.

[/quote]

Kun minä olen laiska ruoanlaittaja, joka ei ole valmis tuhlaamaan siihen aikaa, niin minä paistan uunissa esim. S-ryhmän pakastettuja ohuesti leivitettyjä ahvenfileitä neljä kahden kalan pakkausta (pellillisen) kerralla, syön yhden kalan vihannesten ym. kanssa ja pakastan loput yhden annoksen rasioissa. Niistä saa kalaruokaa kahdeksaksi kalapäiväksi.

Tai sitten paistan lohimedaljonkeja. Se vie vain hetken. Tai lisään katkarapuja johonkin keittoon.

Paaston hengellisestä puolesta pyhä Gregorios Nyssalainen (k. 394) opettaa:

“Paasto on pidättäytymistä pahasta. Sen vuoksi sanon teille: paastotkaa pahan tekemisestä, olkaa kurinalaisia himojen suhteen, pidättäytykää epäoikeudenmukaisesta voitonpyynnöstä ja mammonan ahneudesta. Sillä mitä hyötyä on siitä, ettet koske ruokaan, mutta kuitenkin haavoitat lähimmäistäsi pahan tekemisellä? Minkälaista hurskautta on, että juot vettä ja samalla janoat verta, punomalla petoksia sydämessäsi. Juudas Iskariot paastosi yhdentoista muun opetuslapsen kanssa, mutta hän ei kyennyt hillitsemään itseään rahanrakastamiselta ja niin paastoaminen ei auttanut häntä yhtään.”

1 tykkäys

Paastosääntöjen historiasta ei ole säilynyt kovin tarkkoja tietoja, mutta toisen vuosisadan puolivälissä paasto kesti vain muutamia päiviä. 200-luvulla se alkoi pääsiäistä edeltävänä maanantaina, mutta oli hyvin rankka: maanantaista torstaihin syötiin pelkästään leipää, suolaa ja vettä ja perjantaina ja lauantaina ei syöty yhtään mitään. Paaston venymisestä nelikymmenpäiväiseksi (itse asiassa seitsemänviikkoiseksi: suuri paasto kuusi viikkoa + suuri viikko) on sellainenkin teoria, että siinä yhdistettiin Kristuksen erämaapaaston muistoksi vietetty paasto pääsiäistä edeltävään paastoon.

300- ja 400-luvulla paasto kesti joka tapauksessa 40 päivää, mutta paikallisissa käytännöissä oli eroja. Jotkut paastosivat jo silloin seitsemän viikkoa. Jossakin paastottiin jopa kahdeksan viikkoa, kun lauantait ja sunnuntait oltiin paastoamatta. Ja kestäähän meidänkin pääsiäistä edeltävä paastomme tavallaan kahdeksan viikkoa, koska viimeisellä valmistusviikolla ei enää syödä lihaa eikä kalaa, mutta maitotuotteita saa vielä syödä (“juustoviikko”).

600-luvulla lisättiin vielä juustoviikon lisäksi kaksi valmistusviikkoa, joiden aikana ei paastota, mutta valmistaudutaan suureen paastoon. 900-luvulle mennessä suuri paasto oli vähäisiä yksityiskohtia lukuun ottamatta saavuttanut nykyisen muotonsa.

Sinänsä yleisesti paastossa on vaikeampaa syödä hyvin vähän kuin olla syömättä mitään. Tämä koska nälän tunne pitkälti loppuu kolmannen päivän jälkeen (toki välillä voi olla senkin jälkeen), jos ei syö mitään. Jos taas syö vähän joka päivä, niin nälän tunne ei häviä minnekkään.

Kyllä ainakin minulla häviää. Mahalaukkuni tottuu muutamassa päivässä pienentyneisiin annoskokoihin ja lihan katoamiseen ruokavaliosta. Tämän huomaa tietysti vain pidemmissä paastoissa, käytännössä quadragesima-paastossa (siis pääsiäistä edeltävässä) ja sitä hieman lyhyemmässä adventtipaastossa.

Joo tuo on aivan totta mitä kerrot vatstalaukusta. Mun käsitykseni mukaan se jopa pienenee, jos jonkin aikaa on pienemmällä ruokamäärällä. Ja vastaavasti venyy ihmisllä jotka ylensyövät jatkuvasti. Eräs tuttuni kärsii ahmimishäiriöstä. Hän siis on reilusti ylipainoinen. Kertoi, että se mahalaukku on niin venyt, että jotta on kylläinen olo, pitää valehtelematta syödä ihan hirveitä määriä kerrallaan.

Minä en paastoa hengellisessä merkityksessä ollenkaan. Kärsin ajoittain ruokahaluttomuudesta. Voi mennä esimerkiksi viikkokin, että syön vain niukasti. Korvaan vaikkapa leipäpalasella aterian. Tai syön tomaatin. Joo, en ole anorektikko. On muut syyt. Ja aina sitten kun vihdoin tavallaan pääsen valmiiseen pöytään tuollaisen “paastoni” jälkeen, mahalaukku on niin pieni, ettei sinne mahdu juuri mitään.

Tuo ajatus lihattomuudesta paastona on vähän yksioikoinen. Moni ihminen, minä mukaanlukien, pitää kasvis- ja kalaruokia maukkaampina ja mieluisampina kuin liharuokia. Eihän se silloin ole mikään paasto nautinnosta, vaan nimenomaan mahdollisuus nauttia niistä ruuista, mistä yleensäkin nauttii. Eli siinä mielessä minusta luterilainen ajattelutapa, missä paastotaan itselle riippuvuutta aiheuttavista jutuista, on se sitten makeat herkut, tv, nettiriippuvuus jne, on paljon relevantimpi paasto, koska se oikeasti vaatii jotain. Toki lihastakin voi paastota ne, jotka lihasta tykkäävät, ja sitä muutenkin syövät. Ennen vanhaan eläinkunnan tuotteet olivat tietenkin olennaisempi osa ruokavaliota, kun esim pähkinöitä kylmään Suomeen ei varmasti riittävästi saatu. Nyt kourallinen pähkinöitä pesee pihvin minun mielestäni ihan mennen tullen.

2 tykkäystä

Idea ei ole kuitenkaan se, että jokainen paastoaa oman mielensä mukaan, vaan että kirkko yhdessä valmistautuu pyhään juhlaan. Ei kukaan estä paastoamasta tiukemmin kuin mitä kirkko opettaa, mutta sellaiseen liittyy enemmän hengellisiä uhkia kuin mahdollisuuksia. Paaston tarkoitus on auttaa ihmistä paremmin jaksamaan osallistumaan kirkon elämään. Täydellinen syömättömyys sen sijaan toimii tässäkin juuri päinvastoin ja heikentää ihmistä niin, että hän ei jaksa lähteä jumalanpalvelukseen tai seistä rukouksessa. Paaston ei ole tarkoitus olla helppo, mutta ei sen ole tarkoitus tehdä ihmistä täysin toimintakyvyttömäksi, vaan vahvistaa karaisemalla ja auttaa keskittymään olennaiseen.

Jostain syystä paastoamattomat protestantit tuovat keskusteluun aina tuon täydellisen syömättömyyden, vaikka vanhoissa kirkkokunnissa paasto ei tarkoita sitä. Minusta se johtuu heidän lakihenkisyydestään ja mustavalkoisesta “joko-olet-täysin-syömättä-tai-se-ei-ole-paastoamista-lainkaan” -ajattelusta. Samat tyypit, joiden mielestä ihminen on joko täysin vanhurskautettu tai täysin kelvoton, puhuvat noin ymmärtämättä kilvoittelun dynaamista luonnetta, jossa on hyväksyttävä asioiden ja ihmisten inhimillisyys ja monitahoisuus.

Paaston tarkoitus on auttaa ihmistä muodostamaan oikea suhde asioihin: Jumalaan, luomakuntaan, ruokaan, nautintoihin, itseen, omaan ruumiiseen jne. Ideana ei ole missään tapauksessa täydellinen syömättömyys, vaan oikea suhde ruokaan, jossa liiallinen mässääminen, lohtusyöminen, erikoisuuksien tavoittelu eksoottisia ruoka-aineita kahmimalla, useiden ruokalajien mittaiset ateriat jne. on karsittu pois, ja tilalle on tullut yksinkertainen ja vähään tyytyvä ravinnontarpeen tyydyttäminen kristillisellä tavalla Jumalan antimista kiittäen.

Kristitty myös saa nauttia ruuasta ja laittaa juhla-aterioita lihasta, kalasta, juustoista, viinistä, hedelmistä ym. Mutta se tehdään kirkollisina juhlapäivinä. Silloin leipomukset ja ruuat viedään koreissa kirkkoon siunattavaksi ja pappi vihmoo ne pyhitetyllä vedellä. Näin Suomessakin tapahtuu. Tosin suomalaiset ovat tässä aina laiskimmasta päästä, sillä täällä syödään niin paljon eineksiä, eikä kukaan kehtaa viedä Saarioisten roiskeläppää siunattavaksi. Maahanmuuttajataustaiset muorit kuitenkin tuovat leipiään ja kakkujaan siunattavaksi juhlien edellä - ja myös vievät vedenpyhityksen jälkeen pyhitettyä vettä pullossa kotiin, jotta voivat siitä aina lorauttaa taikinan tai keiton sekaan pyhitettyä vettä. Tämänkaltaisissa jutuissa suomalainen kirkollinen kulttuuri on valitettavan ohutta, ja vain muutamat aktiivit osallistuvat säännöllisesti kirkon elämään tältä osin.

1 tykkäys

Timo k:n viesti oli vastauksena minulle, mutta en hahmota lainkaan, miten se viestiini liittyy. En kirjoittanut syömättömyydestä enkä ollut paastoa vastaan. Omista paastoistani tai niiden puutteesta en myöskään maininnut mitään.

Kirjoitin vain, että minusta luterilaisille yleinen tapa paastota jostain muustakin kuin lihasta on minusta hyvä, koska kaikille lihasta luopuminen ei ole paasto lainkaan. Monelle se on ihan tavallista arkea. Ja vaikka paastonaika ilman älypuhelinta ja vastaavia toisi paljon suuremman hengellisen hyödyn.

Ensimmäinen kappale oli suora vastaus sinun viestiisi, jossa puhuit siitä, miten lihattomuus ei tuntuisi sinusta paastoamiselta, kun pidät kasvisruokïa muutenkin “maukkaampina ja mieluisempina” kuin liharuokia. Mutta entä sitten, sehän on vain hyvä juttu, jos paastoruuat tuntuvat mieluisilta ja maukkailta. Eihän paaston idea ole se, että ruokien pitäisi tuntua pahoilta ja vastenmielisen makuisilta! Jos tykkää paastoruuista, niin sehän on vaan mahtava juttu.

Toisesta kappaleesta alkaen kommentoin yleisellä tasolla, jonkin verran tässä ketjussa aiemmin esitettyihin väitteisiin dialogia käyden. Ei näitä kommentteja pidä aina ottaa niin henkilökohtaisesti. Itse jutustelen nimenomaan useimmiten juuri yleisellä tasolla. Ei minua kiinnosta se, mitä muut ajattelevat tai tekevät. Jokainen eläköön ja uskokoon miten tykkää, siihenhän on kaikilla vapaus.