Mikä siinä on parempaa? Ruokapaasto on meille se helpoin osa. Ortodoksin olisi hyvä luopua paastojen aikana kaikesta maallisesta, sikäli kuin se on mahdollista, puhumattakaan riippuvuutta aiheuttavista jutuista, mutta siitä ei ole sellaisia sääntöjä kuin ruokapaastosta. Paaston hengellinen puoli on tärkeämpi. Monet luopuvat paaston ajaksi kahvista ja kaikista huvituksista jne., käyvät suuren paaston aikana useammin kirkossa ym.
Athanasius ajoi kuuluisilla paastokirjeillään Egyptiin 40 päivän paaston. Aiemmin aleksandrialaisessa perinteessä oli ollut huomattavasti lyhyempi paasto, olisiko ollut viikon tai kaksi.
Mitens hyvin oltiin särpimessä kiinni vaikkapa 300 J.Kr. Egyptissä? Onko nälänhädät olleet lähinnä näiden pohjoisten maiden kaupunkikehityksestä seurannutta herkkua, vai oliko jossain Egyptissäkin ruokapulaa vaikka kasvukausia on neljä kertaa Suomea useammin?
Meinaan että siinä on sitten hartaalle uskovalle jäänyt luu käteen ja monttu auki, kun 40 päivän paaston jälkeen onkin valtakunnassa ilmoitettu, että meiltä muuten loppui sapuskat juuri kun paastosi loppui. Söisi hartaampaakin uskonmiestä tuollainen.
Kreikkalainen nimi, joten kirjoitetaan tietysti Athanasios, ‘kuolematon’.
Miten ihan käytännössä paastoava ihminen sopeutuu tähän "maalliseen " elämänmenoon? Jos tuttavapiri ja sukulaiset edustavat samaa vakaumusta ja noudattavat samaa tapaa paastota, ongelmia ja ristiriitoja lienee vähemmän, mutta entä jos näin ei ole?
Esimerkiksi joulun alla on monia pikkujouluja, joululounaita ja henkilöstöjuhlia esim. työpaikoilla, kylältäessä ihmiset tarjoavat jouluherkkuja viimeistään joulukuun alusta saakka. Joulusuklaat, torttuhillot ja kinkut näyttivät ilmestyneen isompiin kauppoihin jo.
Entä jos juhlia, esim. syntymäpäiviä osuu paastojaksolle? Pyritäänkö silloin huomiota herättämättä syömään mitä sääntö sallii, vai tehdäänkö poikkeus ja juhlitaan muiden mukana?
Ei noihin ole mitään valmiita patenttivastauksia olemassa, vaan jokainen joutuu etsimään yhdessä rippi-isänsä kanssa toimivia sovelluksia. Nyrkkisääntö on tietysti se, että oma paastoaminen ei saa häiritä muiden elämää tai pahoittaa heidän mieltään. Raamatussahan sanotaan mm., että “Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidän paastoavan. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet.” (Matt. 6:16)
Jos tekisi esim. ei-ortodoksisen läheisensä syntymäpäiväjuhlissa omasta paastoamisestaan numeron ja kieltäytyisi näyttävästi kaikesta, niin olisi parempi kuin ei olisi lainkaan tullut juhliin. Voi aivan hyvin maistaa vähän, ettei pahoittaisi toisten mieltä ja loisi kuvaa kristityistä joustamattomina ja ilottomina. Mutta voi myös valikoida juhlaruoista sellaisia, jotka ovat paastoon sopivia. Useinhan on tarjolla myös salaattia ja vegaaneille sopivia leivonnaisia jne. Jos otat kohteliaisuuden takia palan kermakakkua, niin ei se sinun paastoasi kertakaikkisesti tuhoa. Paasto ei ole sillä tavalla lakihenkinen. Pysyttele kohtuudessa, ja sitten jatkat taas paastoa niin kuin oikein on. Mutta kyllä monet myös ymmärtävät, jos sanoo ettei halua esim. syödä jouluruokia ennen kuin vasta jouluna.
Paljon riippuu siitä, että millä tavalla vakaumuksensa esittää. Jos on jyrkkä, niin sitten sinua pidetään ahdasmielisenä. Mutta asian voi esittää myös leikkisästi ja esim. sanoa, että "tänä vuonna olen päättänyt yrittää olla syömättä jouluherkkuja ennen joulua, sillä haluan nähdä, että tuntuuko joulu erilaiselta, jos siihen valmistautuu paastoten". Tämmöisen ihmiset ymmärtävät paljon paremmin kuin sen, että alkaa latelemaan paheksuvia kommentteja tai tarkkoja sääntöjä.
3 tykkäystä
Paastosta ei tehdä numeroa, mutta voi yrittää noudattaa sitä aina, kun se on mahdollista. Kutsujen emännän ei pitäisi pahoittaa mieltään, jos joku paastoaa eikä syö kaikkea, mitä on tarjolla. Ei pidä pyytää, että saisi erikseen paastoruokaa, koska kutsujen järjestäjällä on jo muutenkin paljon puuhaa. Jos on “pakko” osallistua pikkujouluihin tms., niin täytyy sitten vain osallistua. Jos syntymäpäivä osuu pääsiäistä edeltävän suuren paaston ajalle ja sitä halutaan juhlia, sitä vietetään vasta pääsiäisen jälkeen. Ortodoksit viettävät pikemminkin nimipäiviä eikä syntymäpäiviä, mutta ehkä joidenkin täytyy juhlistaa vaikkapa pyöreitä syntymäpäiviä.
1 tykkäys
Meikäläisen paastoyrityksissä ajatukset ovat pyörineet lähinnä nälän ja ruoan ympärillä, vaikka paaston tarkoitus kai olisi irrottautua näistä lihallisista asioista ja keskittyä hengellisiin. Millä keinolla onnistuu tuo fokuksen muuttaminen ruumiillisesta nälästä hengellisiin asioihin?
Tämä on totta ainakin alkupäivinä ja kaikkien kieltäämysten kanssa. Asiaa, josta kieltäytyy, alkaa ajatella, olipa sitten ruoka, ruokalaji, kahvi, alkoholi tai vaikka kirjoittelu foorumeille.
1 tykkäys
Esimerkiksi näin: kun yksinkertaistat ruokavaliotasi siinä määrin, että aterian valmistukseenkaan ei mene kuin muutama minuutti, niin voit käyttää näin säästyneen ajan rukoukseen, Raamatun lukemiseen tms.
Jos nälkä on liian häiritsevää, olet todennäköisesti aloittanut paaston liian rajusti. “Paastoon laskeutuminen” asteittain, vaikkapa septuagesimasunnuntaista alkaen ei ole hassumpi ajatus. Kuten ylempänä totesin, ainakin itselläni mahalaukku sopeutuu pienentyneisiin annoksiin muutamassa päivässä. Toisaalta paastota voi muutenkin kuin ruoasta.
Toi rukouksen ja raamatunlukemisen lisääminen olisi ideaalitapaus, mutta kun ongelma on juuri se, ettei näihinkään oikein pysty keskittymään. Täytyypä seuraavaksi kokeilla vähän kevyempää paastoa (siis syödä enemmän).
On se yksioikoinen. Asiassa on oikeastaan kaksi puolta. Yksi on tietysti se, että liha oli aikoinaan ylellistä ruokaa, maitotuotteita ja munia arvostettiin. Kalakin oli parempaa kuin kasvit. Entisaikoina Välimerenmaailmassa, jossa paastosääntöjä on laadittu on ollut tietysti erilainen ruokavalio kuin täällä Pohjolassa. Ja myös vaikkapa rannikon ja sisämaan välillä.
Paaston yksi tarkoitus on pidättäytyminen ruoasta sekä laadun että määrän suhteen. Mutta aivan samoin kuin ruokailukertojen vähentäminen ei tarkoita sitä, että jäljellejäävillä mässättäisiin rajattomasti, ei tietyistä ruoka-aineista pidättäytyminen tarkoita, että muiden suhteen tulisi olla ylellinen. Kalliden ja eksoottisten erikoisherkkujen hankkiminen ja kaikki korvikkeet tuntuvat vähän erikoisilta. Ruoan yksinkertaisuus voisi olla tavoite sekä edullisuus. Ruoan ei tietysti tule olla pahaa, mutta sen ei tule olla sellaistakaan, jolla tavoitellaan erityistä nautintoa. Tämä selittää osaksi lihasta luopumisen perinteen.
Toisaalta lihasta luopumisen taustalla on myös teologisia asioita. On ajateltu, että lihapitoinen rauokavalio saa ihmisen lihallisemmaksi ja kyllä kai siinäkin on perää. Yleensäkin raskas ruokailu vaikuttaa aisteihin. Kyse ei siis ole vain siitä, että luovuttaisiin omista erikoisherkuista. Ja kyllähän arvo on myös kirkon perinteellä. Niissä on viisautta, joka on opittu vuosisatojen aikana ja niihin mukautuminen on osa nöyryyden ja vaatimattomuuden opiskelemista.
Paaston ydin on tietysti hengellisessä puolessa. Ajatuksena on se, että käännytään rukoukseen ja katumukseen (näin pääsiäispaastossa) ja askeesi on sen apuna. Osana on myös se, että muistetaan hyväntekeväisyyttä paastosta säästyvin varoin. Askeesin osana on hyvä pidättäytyä myös huvituksista ja turhista tavoista, jotka sitovat väärällä tavalla maallisiin ja vievät aikaa hengellisitä. Koska ihmisellä on sekä ruumis että sielu, on hyvä muistaa sekä ruumista ruokapaastolla että sielua huvipaastolla. Jumalaahan me palvelemme kokonaisuutena, emme ainoastaan henkisinä olentoina, kuten valitettavasti usein etenkin protestantit voivat ajatella.
Nykyään tuollainen erikoisruoan pyytäminen on varmasti helpompaa ja vaivattomampaa. Jokaiseen vähänkään suurempaan tilaisuuteen joudutaan kuitenkin varaamaan kasvissyöjien/vegaanien tarjoiluja erikseen.
Tämä tulee vähän viiveellä, mutta vastaanpa kuitenkin. Itse asiassa lihattomuus ei sinänsä olekaan paastoa vaan abstinenssia, vaikka vähän huolimattomassa arkipuheessa sitä saatetaan paastoksi sanoakin - niinhän tein itseksin. Paasto sanan varsinaisessa merkityksessä tarkoittaa juuri ruoan määrän vähentämistä, vaikka (liha-)abstinenssi toki käytännössä sisältyykin kaikkiin hengellisiin paastosääntöihin. Jos ei lihasta pidä, mikä on kasvava trendi länsimaissa (ja ihan hyvä että on), niin silloin paastoon tietysti kannattaa yhdistää pidättäytyminen jostain sellaisesta, josta muuten pitää.
Vain katolisessa kirkossa erotetaan paasto ja abstinenssi. Muut puhuvat vain eri asteisista paastoista. Ortodoksien mukaan on ensinnäkin täyspaasto (ennen ehtoollista) ja ns askeettinen paasto. Askeettista paastoa voi ola eri asteista. Esim lihapaastoviikolla ( siis laskiaisviikolla) ei syödä lihaa, mutta saa vielä syödä kaikkea muuta. Suuressa paastossa syödään vain kasviksia, mutta joulupaaston alkupuoli ja apostolein paasto ovat kevyempiä paastoja. Silloin voi syödä kalaa muina päivinä paitsi keskiviikkona ja perjantaina.
Kummallista on, että nykyisten katolisten paastosääntöjen mukaan pääsiäispaaston aikanakin (sic!) saa useimpina viikonpäivinä syödä lihaa pääaterialla. Monet vakavamieliset kristityt kokevat, ettei katolisessa kirkossa paastota enää ollenkaan. Tietysti on mahdollista, että esim katolisissa luostareissa noudatetaan yleisiä katolisia sääntöjä ankarampia paastosääntöjä.
Monet vakavamieliset kristityt viisveisaavat mauriinoiden marinoista.
Onko asiattomasti vastaaminen jokin sinun erikoiskutsumuksesi täällä? Modet hoi! Poistoon tuollaiset viestit!
Joo. Modet poistakoot jos tahtovat.
Mutta vastataanpa sitten asiallisemmin. Monet vakavamieliset kristityt ovat sitä mieltä, että ortodoksien tiukat paastosäännöt ovat huono vitsi, koska niitä käytännössä varsin harva oikeasti noudattaa.
Uskovaiset ortodoksit noudattavat paastosäädöksiä. Ortodoksisissa perheissä ruokavalio tosiaan muuttuu paastojen ajaksi. Miksi paastosäädökset pitäisi uudistaa sellaisena aikana, jolloin kasvisruuan saaminen on helppoa talvellakin, kun nälkää näkevät esi-isämme ja -äitimmekin paastosivat? Pyhä ja suuri synodi päätti säilyttää paastosäädökset nykyisellään.
Ne eivät ole mikään vitsi. Vaikka kaikki eivät paastoaisikaan tunnollisesti, on kuitenkin hyvä tietää, miten pitäisi paastota. Muutenhan ei voi edes yrittää. Me lankeamme ja nousemme, lankeamme ja nousemme, mutta täytyy kuitenkin nousta joka kerran, kun on langennut.
1 tykkäys