Paavali on minulle todella rakas keskustelunaihe, ja tällä foorumilla olen toistuvasti hämmästynyt siitä miten Paavali koetaan vaikeana ja vaativana kirjoittajana.
En tiedä miten yleistä tämä on suomalaisella kristillisellä kentällä.
Oma persoona näkyy selvästi siinä miten ihmiset arvailevat mikä Paavalia pistävä piikki oli. Itse olen aina veikannut sen olevan suru siitä että hän vainosi kirkkoa ja Kristusta niin kovasti ennen kääntymystään.
Itse taas löysin Paavalin aika puhtaalta pöydältä aikuisena, ilman minkään tahon opettamaa tulkintaa hänen teksteistään.
Olin katekumeenina katoliseen kirkkoon kun aloin lukemaan Paavalia ajatuksen kanssa. Ja silloin se aukesi äärimmäisen rakkaudellisena julistuksena. Rakkaudellisena yhtymyksenä ihmisen ja Jumalan välillä.
Löydän Paavalin teksteistä myös runsaasti huumoria, loistava kirjoittaja kaikenkaikkiaan.
Olen kylläkin lukenut Paavalia espanjankielisenä käännöksenä, ja suomenkielisestä puuttuu minusta usein jokin terä. Samoin suomenkielistä käännöstä tuntuu laimentavan melko selkeät protestanttiset käännösvivahteet. (En nyt halua mennä siihen riitaan onko tämä tarkoituksellista, ja että onko katolinen versio taas manipuloitu oman agendansa mukaisesti.) Millainenhan olisi fiilis jos opettelisi ymmärtämään kreikankielistä tekstiä.
Minulla onkin teoria että lukija joka ei koe (tai ainakin ole älyllisesti sisäistänyt tätä asiaa, varsinaista kokemusta ei tarvitse itseltään tai muilta vaatia) itseään todella ruumiineen, mielineen ja sieluineen osana Kristusruumista, lukee Paavalia helpommin ohi sen merkityksen, näkee vaatimukset ja on sokea rakkaudelle. Paavalihan suorastaan tarjoaa oman voimansa ja ruumiinsa toisten Kristuksen seuraajien voimaksi kilvoitella. Kaikki on kiedottu samaan syntiin jotta kaikki pelastuisivat. Se tarkoittaa sitä että kilvoittelu ja rukous: rakkaus peittää alleen paljotkin synnit. Että koska me olemme Kristuksessa tulleet yhdeksi, me rukoilemme Kristuksen johdolla Kristuksessa yhtenä ruumiina.
Paavalin elämä todella on Kristus.
En tiedä miksi itse sain siitä silloin niin vahvan viestin pyhien yhteydestä, jumalllistumisesta rakkaudessa ja ihmisen ja Jumalan ikuisesta liitosta, inkarnaation armosta. Ehkä niin oli tarkoitus käydä juuri siinä vaiheessa elämääni ja muut tunteet Paavalin tekstin edessä saavat tulla myöhemmin. Ensin maitoa, sitten kiinteää ravintoa.