Paavi Franciscus haluaa muuttaa Isä meidän -rukousta

Katolisen kirkon johtaja puhui aiheesta Italian tv:ssä keskiviikkoiltana.

Paavi Franciscuksen mielestä Isä meidän -rukouksen nykyinen kohta ”äläkä saata meitä kiusaukseen”, ei ole hyvin muotoiltu, koska Jumala ei johdata ihmisiä syntiin.

Hänen mielestään parempi muotoilu kohtaan olisi ”äläkä anna meidän langeta kiusaukseen”.

Paavin mukaan Ranskan katolinen kirkko käyttää jo vastaavaa sanamuotoa vaihtoehtona ja hänen mielestään se voitaisiin ottaa käyttöön maailmanlaajuisesti.

– Älä anna minun langeta kiusaukseen, koska minä olen se, joka lankeaa. Ei Jumala heitä minua kiusaukseen ja sitten seuraa, miten lankean, paavi perusteli TV2000-kanavalla.

– Isä ei anna niin tapahtua, vaan isä auttaa sinut välittömästi ylös.

1 tykkäys

Mulle tulee tästä mieleen se käännös, jonka jotkin vapaiden suuntien edustajat tekivät joskus 2000-luvun alussa, en nyt muista nimeä. Mutta siinä oli Isä meidän -rukouksessa “älä anna meidän joutua kiusaukseen”. Muistan yhden ihmisen johtaneen Isä meidän -rukouksen tällä sanamuodolla ja esittäneen juuri vastaavanlaisen pointin kuin paavi nyt. Jumala ei saata kiusaukseen, koska Jumala ei tee pahaa, mutta Jumala voi antaa pahojen asioiden tapahtua. Eri asia. Mun mielestä ihan hyvä pointti.

Uutisankka tämäkin. Linkin takaa näette, miksi. http://katolinen.fi/?p=11237

Tässä on kyllä fake news ihan ilmiselvästi kirjoitettuna otsikkoon!

Ei tuo minusta ihan uutisankka ole. Toi Iltasanomien otsikko saattaa olla vähän liian pitkälle menevä, tai sitten ei, mutta keskeisin pointti kai joka tapauksessa on se, että paavi todellakin piti kohdan perinteistä tulkintaa huonona käännöksenä. Minusta kyllä Matteuksen ja Luukkaan kreikankielinen teksti (μη εισενεγκης ημας εις πειρασμον) on ihan selvä ja selvästi perinteisten käännösten mukainen. Iltasanomat ja katolinen.fi kertoo paavin viitanneen johonkin rukouksen ranskankieliseen versioon, kun taas Corrieren jutun mukaan paavi viittasi italiankielisen Bibbia CEI:n viimeisimpään versioon (vuodelta 2008). Lienee mahdollista, että hän on viitannut molempiin, mutta italiankielisessä haastattelussa viittaus Bibbia CEI:hin tuntuisi joka tapauksessa luontevalta. Mitä tulee Iltasanomien ja tämän ketjun otsikkoon, niin vaikka paavi kai ei sitä suoraan sanonut, niin kyllähän hän implisiittisesti antaa ymmärtää juuri noin pitäessään muutettua käännöstä parempana kuin perinteistä tulkintaa.

2 tykkäystä

Toi kanavan nimi on kyllä niin 90-lukua… :grinning:

1 tykkäys

[Paavi katolinen.fin mukaan:] Jumala ei johdata ihmisiä kiusaukseen, vaan Saatana

Hämärästi muistelen, että Luther kirjoitti jotain juuri tästä aiheesta. En muista mitä mieltä hän oli. Muistaako joku?

Minäkin muuten haluaisin muuttaa Isä meidän -rukousta, ja vieläpä tuota samaa virketta ja ihan samasta syystä kuin paavi eli huonon käännöksen takia, mutta eri sanan osalta. Nimittäin suomenkielisen version “kiusaus” pitäisi mielestäni muuttaa “koettelemukseksi” tai “koetukseksi”. En osaa sanoa, mikä tarkalleen on sävy muissa nykykielisissä versioissa tältä osin (tentazione, temptation, tentation, etc.).

Todennäköisimmin oikeana tulkintana tällä hetkellä pidän tuosta sellaista, että pyydän Jumalalta ettei hän johdattaisi minua esimerkiksi sellaiseen koetukseen, että minua kidutettaisiin uskoni tähden, koska luultavasti sortuisin heti ja kieltäisin Herrani. Tai jotenkin muuten joutuisin niin pahoihin vaikeuksiin elämässäni, että uskoni loppuisi ja katkeroituisin. Tai jotain vastaavaa.

2 tykkäystä

Luther ja Tuomas A. muuten sanovat identtisesti:

Lut: Meitä kiusaavat liha, maailma ja Perkele.
Tuomas: Sed tentatur homo a propria carne, a Diabolo, et a mundo.

Kumpikin sälyttää ainakin osan kiusauksesta/koettelemuksesta muualle kuin Jumalan harteille, mutta kumpikaan ei halua paavi Fracescon tavoin muuttaa itse käännöstä/tekstiä. Ja Tuomas kyllä osittain selittää tässä nimenomaan Jumalan koettelevan ihmistä. Alla lyhyt näyte Tuomaalta, ilman käännöstä sori.

[Tuomas:] … “et ne nos inducas in tentationem”. Circa quod tria quaeruntur. Primo quid sit tentatio; secundo qualiter homo tentatur, et a quo; tertio vero quomodo liberatur in tentatione. Circa primum sciendum est, quod tentare nihil aliud est quam experiri seu probare: unde tentare hominem est probare virtutem eius. … Et hoc modo Deus probat aliquando hominem; non quod lateat eum virtus hominis, sed ut eam omnes cognoscant, et detur omnibus in exemplum. Sic tentavit Deus Abraham, Gen. XXII, et Iob. Et ideo Deus saepe immittit tribulationes iustis, ut dum patienter sustinent, appareat virtus eorum, et in virtute proficiant. …

http://www.corpusthomisticum.org/csu02.html

1 tykkäys

Cyprianus kommentoi kohtaa 250-luvun vainojen keskellä näin:

Cypr.domin.orat. 25. Ehdottoman tarpeellista on sekin, että Herra kehottaa meitä rukouksessa sanomaan: »Äläkä salli meidän joutua koetukseen.» (Et ne patiaris nos induci in temptationem.) Tässä osoitetaan, ettei vastustaja pysty tekemään mitään meitä vastaan, ellei Jumala ole ensin antanut siihen lupaa. Näin koko meidän pelkomme, uskollisuutemme ja huomiomme suunnataan Jumalaan, kun pahalle ei koetuksissa sallita mitään muuta kuin mihin se saa Jumalalta vallan. Raamattu vahvistaa tämän sanoessaan: »Babylonian kuningas Nebukadnessar tuli Jerusalemin edustalle ja piiritti sitä. Ja Herra antoi sen hänen käsiinsä.» Pahalle annetaan meitä vastaan valtaa meidän syntiemme mukaisesti, niin kuin on kirjoitettu: »Kuka luovutti Jaakobin ryöstettäväksi ja Israelin niille, jotka sitä hävittivät? Eikö se ollutkin Jumala, jota vastaan he tekivät syntiä ja jonka teitä he eivät halunneet vaeltaa eivätkä noudattaa hänen lakiaan? Ja niin hän vuodatti kiivaan vihansa heidän päälleen.» Ja toisen kerran, kun Salomo teki syntiä ja luopui Herran käskyistä ja hänen teistään, Raamatussa kerrotaan: »Ja Herra nostatti Saatanan Salomoa vastaan.»
26. Valtaa kuitenkin annetaan meitä vastaan kahdella eri tavalla: joko rangaistukseksi kun teemme syntiä, tai kunniaksi kun meitä koetellaan, niin kuin näemme tapahtuneen Jobin tapauksessa, josta Jumala selvästi kertoo sanoen: »Katso, minä annan sinun käsiisi kaiken, mitä hänellä on. Mutta varo koskemasta häneen itseensä.» Ja evankeliumissa Herra kärsimyksensä aikana sanoi: »Sinulla ei olisi mitään valtaa minua vastaan, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä.» Kun me rukoilemme, ettemme joutuisi koetukseen, meitä siten samalla muistutetaan heikkoudestamme ja voimattomuudestamme, ettei kukaan julkenisi korottaa itseään eikä kukaan ylimielisesti ja röyhkeästi väittäisi jotakin omaksi ansiokseen, tai ettei kukaan pitäisi tunnustamisensa tai siitä seuranneen kärsimyksensä kunniaa omanaan, vaikka Herra itse opetti nöyryyttä sanoen: »Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Henki on kyllä päättäväinen, mutta liha on heikko.» Kun vaatimaton ja nöyrä tunnustaminen käy edellä ja kaikki kunnia annetaan Jumalalle, niin mitä tahansa hartailla rukouksilla pyydetään peläten ja kunnioittaen Jumalaa, hän antaa sen uskollisessa rakkaudessaan.

3 tykkäystä

Tuo Cyprianuksen käyttämä versio, kaiketi joku vanhalatinalainen evankeliumikäännös, on muuten aika mielenkiintoinen siinä mielessä, että se on juuri nykyisen paavin kannattaman tulkinnan mukainen. Joku toisen tai kolmannen vuosisadan kääntäjä on siis paavin tavoin opillisesti (ei kielellisesti) pähkäillyt, ettei Jumala ketään saata tai johda kiusaukseen tai koettelemukseen, ja on sitten muokannut ajatuksen tuollaiseen passiiviseen muotoon. Omasta mielestäni tällaiset opilliset tulkinnat kuuluisivat selitys- ja opetuspuheenvuoroihin, eivät käännöksiin.

Muistelen joskus nähneeni sellaisenkin tulkinnan, jossa tuo “koetus”, jolta välttymistä rukoiltaisiin, olisi vieläpä ymmärretty painotetun eskatologisesti, lopun aikojen suurena viimeisenä koetuksena. En vain muista kuka ja missä sen olisi esittänyt.

1 tykkäys

Pannaan tähän vielä Tertullianuksenkin selitys kyseisestä kohdasta (noin vuoden 200 vaiheilta). Tertullianus siis pitää kiinni aktiviisesta tekstimuodosta mutta selittää sen tarkoittavan passiivista ajatusta, ettei Jumala sallisi meidän joutua koettelemukseen.

Tert.orat. 7 [1] Adjecit ad plenitudinem tam expeditae orationis, ut non
de remittendis tantum, sed etiam de auertendis in totum delictis
supplicaremus, NE NOS INDVCAS IN TEMPATIONEM,
id est, ne nos patiaris induci, ab eo utique qui temptat. [2] Ceterum
absit ut Dominus temptare uideatur, quasi aut ignoret fidem
cuiusque aut deicere sit gestiens. [3] Diaboli est et infirmitas et
malitia. Nam et Abraham non temptandae fidei gratia sacrificare
de filio iusserat, sed probandae, ut per eum faceret exemplum
praecepto suo quo mox praecepturus erat ne qui pignora Deo
cariora haberet. [4] Ipse a diabolo temptatus praesidem et artificem
temptationis demonstrauit. [5] Hunc locum posterioribus
confirmat Orate, dicens, ne temptemini. Adeo temptati sunt Dominum
deserendo, qui somno potius indulserant quam orationi.
[6] Eo respondet clausula interpretans quid sit ‘ne nos deducas in
temptationem’; hoc est enim: SED DEVEHE NOS A MALO.

Ei mikään ihme, koska tuohan on lainaus Johannekselta.

1 tykkäys

Onko? Mistä kohdasta?

Oho, olisin voinut panna vetoa, että tuo formeli on Johanneksen tai Pietarin kirjeissä, mutta eipä se nyt sieltä tunnu tuollaisena löytyvän. Asia toki löytyy.

Pitäisi katsoa, kuka sen on noin alunalkaen muotoillut, en usko, että on Tuomaan keksimä.

2 tykkäystä

Tuo otsikko näyttää aika harhaanjohtavalta. En tunne alkutekstejä arameaa, kreikkaa tai latinaa, niin paavin ehdotus muutokseen vaikuttaa ihan järkevältä. Mitä tuo sana “eisphero” sitten oikeasti tarkoittaa???

Juuri sitä, mitä perinteiset käännökset sanovat: viedä, saattaa tai johdattaa johonkin.

Konkreettisessa merkityksessä sitä käytetään esim. siitä, kun jotkut halusivat kantaa sairaan vuoteella Jeesuksen luo (Luuk. 5,18-19); ja siitä, että kristittyjä vietäisiin [vainoissa syytettäviksi] synagoogiin (Luuk. 12,11).

1 Tim. 6,7: “Emme [syntyessämme] tuoneet (εἰσηνέγκαμεν) mitään maailmaan, emmekä myöskään pysty viemään mitään pois (ἐξενεγκεῖν).”

Septuaginta Lev. 6,23 (= BH Lev 6,30) käyttää sanaa syntiuhrin veren viemisestä pyhäkköön, samoin UT:ssa Hepr. 13,11.

Siitä, että Herran rukouksen pyynnössä kyseinen verbi on aoristimuodossa, voitanee päätellä, ettei kyse ole jatkuvasta jokapäiväisestä taistelusta “omaa lihaa, maailmaa ja perkelettä” vastaan vaan jostain enemmän kertaluonteisesta asiasta (mutta ehkä ei välttämättä vain yhden kerran tapahtuvasta).

1 tykkäys

Toisaalta, tarkemmin ajatellen, UT:n kielioppi ei kyllä ole ihan näin yksioikoista. Kaikki muutkin pyynnöt näyttää tuossa olevan aoristissa, sekin joka koskee jokapäiväistä leipää.

1 tykkäys

Muistelisin että mainitsemassani eskatologisesti ylipainottuneessa, aoristin kuvaaman toiminnan kertaluontoisuutta korostavassa tulkinnassa myös tämä leivän pyytäminen ymmärrettiin eskatologisesti, tyyliin ‘anna meille tulevana päivänä meidän ravintomme’. Eli koko rukouksen loppuosa olisi täsmennystä pyynnölle 'Tulkoon sinun valtakuntasi", jolloin pyydettäisiin tuon tulevan valtakunnan leipää. Näin yksipuolinen tulkinta ei toki ole se, mitä kirkko on opettanut, mutta akateemisena harjoituksena sen voisi tehdä.