Ajankohtaista-alueen aloitusviestit ovat wiki-viestejä, joita kuka tahansa voi muokata. Aloitusviestiin lisätään olennaiset uutislinkit ja muut, joiden perusteella ketjussa käydään keskustelua. Aloitusviestin kirjoittaja tai joku ylläpidosta muuttaa ensimmäisen viestin wiki-viestiksi.
Ainakin minussa herättää ensin vähän ihmetystä tuo, että kuinka katoliset ja luterilaiset yhdessä viettävät reformaation 500-vuotisjuhlaa, kun reformaation näkyvin tulos oli luterilaisten ja katolisten eroaminen omiksi kirkkokunnikseen. La Stampan artikkelissa (julkaistu 1.6.2016) avataan vähän tätä.
Luterilaisen maailmanliiton (LML) ja roomalaiskatolisen kirkon yhteisen tapahtuman tarkoituksena on tuoda esiin katolilaisten ja luterilaisten 50 vuotta jatkuneen dialogin antia. Tarkoitus on myös esitellä reformaation lahjoja ja anoa anteeksiantoa näiden kahden kristillisen tradition välisen pitkällisen eron takia.
Kardinaali Kurt Koch, joka myös osallistuu tapahtumaan, selittää että keskittymällä yhdessä Kristus-keskeiseen lähestymistapaan ja siihen, kuinka keskeinen on kysymys Jumalasta, katoliset ja luterilaiset voivat ekumeenisesti viettää reformaation muistoa myös syvällisessä Kristuksen ristiinnaulitsemiseen ja ylösnousemukseen perustuvassa mielessä.
Lundin katedraalissa pidetään katolilaisten ja luterilaisten yhteinen rukoustilaisuus, johon paavi ja muut huomattavat vieraat osallistuvat.
L’evento congiunto della Federazione Luterana Mondiale (LWF) e della Chiesa Cattolica Romana, prosegue la nota, intende mettere in evidenza i 50 anni di continuo dialogo ecumenico fra cattolici e luterani e i doni derivanti da tale collaborazione. La commemorazione cattolico-luterana dei 500 anni della Riforma si impernia sui temi del rendimento di grazie, del pentimento e dell’impegno nella testimonianza comune. L’obiettivo è di esprimere i doni della Riforma e chiedere perdono per la divisione perpetuata dai cristiani delle due tradizioni.
---
Il Cardinale Kurt Koch, Presidente del Pontificio Consiglio per la Promozione dell’Unità dei Cristiani spiega: «Concentrandosi insieme sulla centralità del problema di Dio e su un approccio cristocentrico, Luterani e Cattolici potranno commemorare ecumenicamente la Riforma, non in un modo meramente pragmatico, ma nel senso profondo della fede in Cristo crocifisso e risorto».
---
Il Vescovo Anders Arborelius della Diocesi cattolica di Stoccolma, aggiunge: «Verrà scritta una pagina di storia quando Papa Francesco e i leader della Federazione Luterana Mondiale visiteranno Lund e Malmo per incoraggiare tutti noi a proseguire nel cammino verso l’unità dei cristiani».
---
La cattedrale di Lund sarà il luogo dove si svolgerà la cerimonia di preghiera comune, basata sulla guida liturgica cattolico-luterana di recente pubblicazione intitolata «Preghiera Comune», che a sua volta si fonda sul documento: «Dal conflitto alla comunione».
Sehän ei taida enää olla juhla, vaan “reformaation merkkivuosi”.
Niiden juttujen perusteella mitä olen nähnyt, minua ärsyttää se halvan kompromissin maku joka tuosta on jäänyt suuhun.
Joko juhlittaisiin kunnolla ja rehellisesti kuinka mätä paavin porttikirkko sai pataansa rohkean Martin taistellessa sortoa vastaan, tai sitten se olisi aidosti ekumeeninen ja luterilainen ja katolinen kirkko olisivat tasavertaisesti suunnittelemassa merkkivuotta.
Nyt se vain tuntuu reformaation juhlinnalta sammutetuin lyhdyin.
Tuohon ilmaukseen on muuten tosi hankala suomen kielessä liittää se ajatus, että juttua vietetään juuri nyt siitä syystä, että alkuperäisestä häppeningistä on kulunut 500 vuotta.
Vai mitä mieltä olette tästä katolinen.fi-sivuston alkuperäisen uutisen muotoilusta: “… johtajat yhdessä muistavat reformaation 500-merkkivuotta.”
Uudemmassa uutisessa tuosta kummallisesta ilmauksesta onkin luovuttu ja sanotaan vain: “Reformaation merkkivuoden päätapahtuman …”
Ei ole vielä selvinnyt, että ketä, ketkä ja mitä ja mistä “puhdistettiin”.
Lutherin 95 teesissä punaisena lankana oli rahan merkityksetömyys kuolemanjälkeisten olojen järjestelyssä. Aneitten voimavaikutus ei kuitenkaan ole poistunut.
Pidän tätä erinomaisen käsittämättömänä “syvällisyytenä”, jos viitataan Lutherin irtiottoon Armon alle, raamatulliseen vanhurskauttamisoppiin. Käännät suomeksi asian ‘parhain’ päin. Yhteys uskovien välillä on aina hengellistä. Jos sitä, Pyhän Hengen yhteyttä ei ole, ei ole mitään. Eli jää vain se pragmaattinen juhla.
Oliko tuolloin, n. 500 vuotta sitten yhteyttä Hengessä Lutherin ja RKK:n/paavin, kanssa. Lutherin mielestä sitä ei ollut, koska se yhteys jätettiin, eli puhdistauduttiin väärästä.
Pidän tätä erinomaisen käsittämättömänä “syvällisyytenä”, jos viitataan Lutherin irtiottoon Armon alle, raamatulliseen vanhurskauttamisoppiin. Käännät suomeksi asian ‘parhain’ päin.[/quote]
Joo, olen kyllä itsekin sitä mieltä, että katolilaiset juhlimassa reformaatiota on melko erikoinen asia. Eivätkä nuo Kochin ja muiden selitykset kovin hyvin onnistu asiaa selventämään. Tai siis nuo juhlimisen selitykset sinänsä vaikuttavat ihan hyviltä, mutta että miten se jollain positiivisella tavalla liittyy reformaatioon, jää epäselväksi.
Alla on uudestaan suomennokseni yllä siteeraamastasi pätkästä. Mikä siinä on mielestäsi vääristelyä eli asian parhain päin kääntämistä?
Kardinaali Kurt Koch … selittää että keskittymällä yhdessä Kristus-keskeiseen lähestymistapaan ja siihen, kuinka keskeinen on kysymys Jumalasta, katoliset ja luterilaiset voivat ekumeenisesti viettää reformaation muistoa myös syvällisessä Kristuksen ristiinnaulitsemiseen ja ylösnousemukseen perustuvassa mielessä.
[quote=“oka, post:6, topic:399, full:true”]
Yhteys uskovien välillä on aina hengellistä. Jos sitä, Pyhän Hengen yhteyttä ei ole, ei ole mitään. Eli jää vain se pragmaattinen juhla. [/quote]
Minä uskon, että luterilaisten ja katolisten välillä on Pyhän Hengen yhteyttä.
Joo, ei Lutherin kapinassa sinänsä mitään juhlimista tietenkään ole. Mutta reformaatio se on katolinenkin reformaatio. Trentoa voisi juhliakin, mutta sitä tasavuotisjuhlaa ei meistä moni taida olla näkemässä…
Olen ollut matkalla, josta syystä vasta nyt kommentoin.
Koch’n selitys on katolisesti “syvällinen” ja sopii kaikenlaiseen ekumeeniseen keskusteluun. Kirkoilla voi olla yhteyttä, eli ekumeenisuutta, keskenään.
Se ei kuitenkaan ole sama, kuin mihin Jeesus viittaa Joh.17:21-23, “… affinchè siano uno (kr. heis) come noi noi siamo uno.” (that they may be one, even as we are one:)
Olla yksi Kristuksessa Hänen ja Isän kanssa on sama “yksi/heis” mikä alkaa uudestisyntymässä. Eli, sama pelastusopi tekee yhdeksi. Lutherin pelastusoppi oli Raamatusta, joka oli puhdistautumista katolisuudesta. En halua puuttua Lutherin pelastusopin “kehitykseen”, koska kehittyneempi muoto salli aineeseen(kin) liuotetun lahjavanhurskauden.
Ihmettelet aivan oikein 500 vuotta sitten suoritettua uskonpuhdistusta.
Hämmästelemme samaa asiaa, mutta viihdyt Koch’n myönteisessä, parhainpäin- selityksessä, vaikka se mielestäni ei korreloidu Lutherin uskoon tuloon ja joka oli ainoa syy tapahtumille mitkä Lutheriin liittyi. Täsä yhteydessä en käyttänyt enkä käytä muotoa “vääristellä”. Käännöksesi sinänsä oli kelvollinen.
Viittaat ilmeisesti Trenton vahvistuksiin koskien siihenastisia kirkolliskokouspäätöksiä. Näin teki Vatikaani toinenkin, vaikka muotoili uuden kohdan mm. katekismukseen, jossa ystävällinen suhtautuminen ei-katolisiin kirkkoihin astutettiin voimaan. Näiltä kirkoilta, eli uudenlaisen suhtautumisen kohteilta kuitenkin edellytettiin ymmärrystä, että heidänkin valonsa on Roomalaiskatoliselta Kirkolta (RKK).
Hiukan ylimieliset kommentit kapinasta tms. tuovat mieleen, että katolisen suomalaisen on vaikea ymmärtää reformaation syitä ja syntyä. Toivottavasti ajatus siitä, että oli olemassa joitakin hengellisiä tarpeita, ei jää ikuisesti unholaan.
Toistaiseksi sen asian ymmärtäminen näkyy olevan yhtä mahdotonta kuin venäläisen voimapoliitikon kohdalla ymmärtää sitä, että ukrainalaiset halusivat demokratiaa, ihmisoikeuksia ja elämää lännessä - minne lähes puolet maasta vielä 1944 kuului. Karpato-Ruteniasta ei lähdetty evakkoon.
Masentavaa sikäli, ekumeniassa tarvitaan kuitenkin myös empatiaa.
Minä toivotan paavin tervetulleeksi Ruotsiin ja odotan hänen suustaan järjen sanojen lisäksi ennen muuta Jumalan sanaa. Se tuottaa aina siunauksen, eikä palaja tyhjänä takaisin.
Muistan kun Johannes Paavali kävi Suomessa, ja puhui ihan sopivasti
Johanneksen evankeliumin johdatuksella.
