Päivän raamatunteksti

Todellakin Päivän teksti sopien tähän päivään kuin valettu!

Yhteenveto

Silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. Matt. 24:21.

Nämä sanat ovat sanotut Jerusalemin hävityksestä. Tämän hirmuisen vihan pitäisi pelottaa meitä synnistä. Samalla pitäisi Herran ystävällisen varoituksen kehottaa meitä todella ottamaan vaarin Jumalan sanasta, ahkerasti kuulemaan sitä ja saamaan siitä parannusta. Juutalaiset, jotka eivät sanasta huolineet, saivat kauhean rangaistuksen; ne taas, jotka ottivat vastaan Kristuksen ja häneen uskoivat, välttivät tämän kurjuuden. Sitä ennen ei ollut käynyt oikeuden mukaan. Sokeat, paatuneet juutalaiset harjoittivat kaikenlaista väkivaltaa sanaa vastaan, olivathan he — hallitusherroja! Kurjat kristityt sitä vastoin saivat kaikkialla kärsiä vainoa: he eivät missään olleet turvattuina henkensä ja elämänsä puolesta. Mutta tätä tilaa kesti vain vähän aikaa. Kun Jumalan viha ilmestyi, pelastettiin hurskaat, mutta jumalattomat rangaistiin. Koska näet jumalattomain joukko ei tahtonut pitää Kristusta sinä Mooseksen heille lupaamana opettajana (5. Moos. 18:15), joka oli ilmoittava ja osoittava heille iankaikkisen elämän tien, niin he eivät myös voineet uskoa häntä hänen saarnatessaan tulevaista vihaa.

Mutta uskovaiset antoivat Kristuksen haltuun sielunsa autuuden; sen tähden he pelastuivat vihasta ulkonaisella tavalla. Kun kaikenlainen väkivalta alkoi päästä voitolle ja puhdas oppi kokonaan turmeltui, ja kun — se oli suurin kauhistus — roomalaiset keisarit asettivat epäjumalankuviaan ja lippujaan pyhäkköön, siihen paikkaan, missä oli armoistuin ja juutalaisten kaikkein pyhin sija, niin hurskaat kristityt saattoivat siitä tietää, että nyt oli aika jättää koti ja paeta vieraisiin maihin. Niin Kristus palkitsee omansa, jotka uskolla ottavat vastaan hänen sanansa ja tulevat hurskaammiksi. Hän varjelee heitä varoituksellaan Jumalan vihasta.

Tämän pitäisi kehottaa meitä sitä uskollisemmin pysymään sanassa ja kuulemaan sitä varsin hartaasti. Me olemme valitettavasti syntiemme ja pahuutemme tähden ehtineet vaarallisiin aikoihin: yleinen ahdinko vallitsee ja uhkaa kaikilla aloilla, kansat nousevat toisiaan vastaan. Meillä ei ole mitään vakuutta siitä, ettemme mekin jonakin päivänä joudu sodan jalkoihin. Ja kurjilta näyttävät olot omassa rakkaassa isänmaassammekin kalliin ajan ja eripuraisuuksien tähden. Tämä vitsaus on varattu ainoastaan sanan jumalattomille ylenkatsojille ja vainoojille; heitä se onkin kohtaava. Se ei koske niitä, jotka rakastavat ja arvossa pitävät Jumalan sanaa, kuulevat sitä vakavasti, tekevät parannusta ja joka päivä sotivat syntiä ja vanhaa Aadamia vastaan, noudattamatta pahan maailman esikuvaa, ja pitävät itsensä kurissa, ajatellen: Olenhan minä kristitty; tiedän, että Jumala vihaa ahneutta ja kaikkea vääryyttä; miksi luopuisinkaan jokusen kultarahan tähden kuuliaisuudesta Jumalaa kohtaan ja hänen sanastaan? Eikö minun mieluummin pitäisi lahjoittaa kymmenen kultarahaa Jumalan tähden, kuin yhdellä väärin ansaitulla rahalla kuormata sieluni ja vihoittaa Jumalani? Sellaiset ihmiset, jotka näin todella ottavat vaarin sanasta ja sydämestä turvaavat Kristuksen tähden Jumalan hyvyyteen ja karttavat syntiä, saavat nauttia varjelusta hurskautensa tähden, kun kaikille muille taas käy pahoin heidän syntiensä tähden. Siitä syystä tiedämme, että Danielilla ja hänen ystävillään, jotka olivat jumalisia eivätkä pakanain seassa mielivaltaisesti ryhtyneet synnillisiin tekoihin, oli vankeudessa ollessakin paljon keveämpi olo kuin toisilla, jumalattomilla juutalaisilla. Vieläpä Jumala heidät korottikin vihollisten keskellä, niin että heistä tuli mahtavia valtamiehiä, jotka vaikuttivat pakanain keskuudessa paljon hyvää. Ollos varma siitä, että Jumala on sinuakin suojeleva, jos olet hurskas ja jumalinen. Silloin on sinulla oleva siitä hyötyä ja sinä säilyt, vaikkapa olisit yksinäsi Turkin sydänmailla. Tämä meidän pitäisi oppia uskomaan ja elää sen tähden mielellämme hurskaasti, noudattaen Jumalan sanaa.

Martti Luther, Hengellinen virvoittaja, SLEY 1952, 563-565.

Hyvä,
paitsi, että ei pysty, vaikka hampaat verillä yrittäisi. Ei pystynyt Lutherkaan. Jos ei Armo kestä eikä Risti pysy, voi meitä kaikkia. (Raamattu on ydinsanomaa lukuunottamatta hyvin vaikea kirja, sen jokainen tosissaan kilvoitteleva joutuu huomaamaan ja kiusanamme on aina oma minä vastustaen, pahan valtakunta ja maailma.


Tärkeä Päivän Sana tänään, joten laitan Vähäsarjalta kopioidun taas kerran.
15.12.25

"### Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. Minä, Paavali, sanon teille: jos annatte ympärileikata itsenne, teille ei ole Kristuksesta mitään hyötyä. Gal. 5:1–2

Ei pidä antaa sitoa itseään lain orjuuttavaan ikeeseen, kun Herra on meidät vapauteensa vapauttanut. Kuinka tärkeä kehotus! Niin helposti me alamme rakentaa hurskauden tietä taivaaseen ja luulemme siinä ajoittain onnistuvammekin. Yhtä paljon kuin me uskomme omaan osaamme, jää Jeesuksen teko vähäisemmäksi. Kuka uskaltaisi tällaiselle tielle ollenkaan lähteä? Pysykää siis lujina, älkää suostuko ihmisten laatimiin pelastusteihin, vaan ainoastaan Jumalan. Hän sanoo, että Kristus riittää. Armo riittää. Hän sanoo, että jokainen joka huutaa avuksi Herran nimeä pelastuu. Kristus vapautti meidät Golgatan ristillä kokonaan vapaiksi tuomiosta ja sinetöi kasteessa omakseen. Pysykäämme tässä uskossa lujina. Älkäämme alistuko enää orjuuden ikeeseen.

Juha Vähäsarjan hartauskirja
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy"

Room. 10
"Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.»

Oleellista on se, että syntinen ihminen löytää sovittajansa ja syntiensä anteeksiannon.

Kirje roomalaisille 10:4-11 Kristus on näet lain loppu , vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo. Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta, joka tulee laista, että ihminen, joka täyttää lain, elää siitä."

1 tykkäys

Me keskitymme liikaa näihin ajallisiin, jotka eivät voi meitä auttaa, varsinkaan kuoleman rajan yli. Meillä pitäisi kuitenkin olla sydämenasianamme keskittyä Jeesukseen, jossa meillä on todellinen ja kestävä apu.

Sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä. Matt. 1:21.

Jeesus-nimen tulee olla ahkeran tutkistelumme aiheena. Onhan hän Vapahtaja, joka auttaa kurjuuden syvimmästä kuilusta, synnistä, eikä vain arkisista mitättömistä vaikeuksista. Jokapäiväinen elämä tuo mukanaan monenlaista hätää ja onnettomuutta, joka koskettaa meitä tai omaisuuttamme. Jumala on uskonut maallisille vallanpitäjille huolenpidon niistä. Heidän tulee myös suojella kansaansa vihollisilta. Jeesus-lapsi taas tahtoo auttaa silloin, kun kukaan muu ei voi apua antaa, silloin, kun synti syyttää ja haluaa työntää meidät ikuiseen kuolemaan. Kaipaamme Vapahtajaa valitettavan vähän muulloin kuin hädässä ja onnettomuuksien aikana. Terveet ja rikkaat eivät tarvitse Jeesusta, he tulevat toimeen omilla rahoillaan. Sama pätee myös muihin ajallisiin lahjoihin. Järki, viisaus ja voima voivatkin olla meille hyödyllisiä. Kuitenkin silloin, kun tämä ajallinen elämä on kerran kulunut loppuun ja omatunto pelkää iankaikkista kadotustuomiota, koska ei voi kieltää syntejään Jumalan edessä, tarvitaan Jeesusta Vapahtajaksi. Silloin ei keisari, isä tai äiti, ei lääkäri tai lainoppinut, eivät enkelit tai muut luodut voi enää auttaa. Mistä etsit silloin neuvoa ja apua? Et mistään muualta kuin tämän lapsen luota. Juuri sitä hätää varten on hänen nimensä Jeesus. Silloin hän tahtoo olla läsnä auttamassa kaikkia, jotka etsivät synnin hädässään häneltä apua. — Sen tähden meidän on pidettävä Jeesus-nimi rakkaana ja kalliina ja pysyttävä kaikissa kiusauksissa siinä totuudessa, että Jumalan Pojan ja Herramme Kristuksen nimi on Jeesus ja että hän on Vapahtajamme. Jumala, kaiken lohdutuksen ja armon Isä, lisätköön meissä joka päivä tätä uskoa ja luottamusta ja pitäköön meidät siinä iankaikkisesti Poikansa, Jeesuksen Kristuksen meidän Vapahtajamme kautta. Amen.

Martti Luther, Matkaevästä, SLEY 1955, s. 7-8.

2 tykkäystä

Luther sen kuitenkin keksi ja myönsi, että on olemassa maallinen ja hengellinen regimentti, jotka tulee erottaa toisistaan, koska Jumala ei konkreettisesti hoida vielä maanpäällisiä velvoitteitamme käytännön yms. asioissa ja Jeesus ei ole vielä palannut.
Tämä on oikeasti vakavaa, koska vieläkin nykyaikana näitä sotketaan tai ainakin häivytetään rajoja, monen uskon turmelemiseksi, koulutetuissakin tahoissa.


"## Päivän Sana

21.01.26

Pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Kol. 3:12

Koska sinut on valittu Jumalan lapseksi, tulee sinun elää niin kuin Jumalan lapselle sopii. Valinta tarkoittaa, että sinut on otettu lapseksi siitä huolimatta, millainen olet. Et ole Jumalan lapsi hyvyytesi tähden tai puhtautesi tähden, vaan pahuudestasi ja syntisyydestäsi huolimatta. Armo on suurin lahja, minkä ihminen voi osakseen saada. Sinäkin olet saanut sen Jumalan omasta päätöksestä. Armahdettuna lapsena sinun tulee olla myös armollinen toisille, erityisesti uskonveljillesi ja -sisarillesi. Armahdettu osaa armahtaa, lempeyttä kokenut osaa olla lempeä. Armahdettu jaksaa rakastaa niitäkin, jotka eivät osoitettua rakkautta osaa arvostaa. Kristittyä ei kutsuta olemaan hiukan armahtava, ystävällinen, nöyrä, lempeä ja kärsivällinen, vaan suorastaan pukeutumaan niihin. Niistä hänet tulisi tunnistaa.

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

Juha Vähäsarjan Päivän sana englanniksi: Daily Devotion"

(On näköjään vahingossa tullut osoitetuksi @9x , ei ollut ollenkaan tarkoitus painaa vastaa nappia, vaan yleis- sivussa.)


Oikeaa kristinuskoa minulle :heart_eyes:

22.01.26

"### Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan. Luuk. 12:32

Jotkut odottavat suuria herätyksiä ennen Herramme paluuta. Toiset ajattelevat kristittyjen ottavan lopussa maailmanvallan käsiinsä. Tärkeämpää kuin tällaisista haaveileminen on elää valmistautuneena Jeesuksen paluuseen, joka tapahtuu yllättäen, kenenkään arvaamatta. Hän saapuu kuin varas yöllä, ja sitten koittaa koko maailman oikeudenmukainen tuomio. Jeesusta raittiisti uskossa odottavien joukko ei liene lopussa suuri. Herramme kysyi, mahtaako hän löytää ollenkaan uskoa maan päältä palatessaan. Kun Jeesus saapuu, hän kerää luokseen ne, jotka pitivät kiinni hänen sanastaan eivätkä kieltäneet hänen nimeään. Suuret joukot kulkevat laveaa uskonnollisuuden tietä tai viereistä maailman kaistaa kadotukseen. Taivaan tie on kaita, mutta armollinen. Sillä ei eksy yksinkertaisinkaan, vaikka viisaat eivät sille tahdo löytää. Tie kantaa kulkijaansa, eikä sen varrelle kukaan näänny. Se antaa kaiken eikä odota mitään. Se on lahjaksi valmistettu. Pieni lauma on tien löytänyt ja vaeltaa sitä kiitollisena ja hiljaisuudessa."

Kävimme kirkossa ja puheessaan pappi viittasi siihen, mitä voimme menettää siinä kun seuraamme Jeesusta. Hän mainitsi kristittyjen vainot ja puhui, kuinka roomalaiset vainosivat kristittyjä. Saarnan piti srk lestadiolainen pappi ja pelkään pahoin, ettei hänellä ole Open Doors -järjestön tilastoista hajuakaan. En keksi muuta selitystä kuin sen, että heidän porukka on se ainoa oikea eivätkä he laske muita kristityiksi ja kun heitä ei vainota, niin nykyään ei ole kristittyjen vainoja.

1 tykkäys

Kirkossa oli tänään tuhlaajapojan sunnuntai. Oman pyhäkköni pappi puhui eri sanoin liki saman asian kuin i Andrei.

Ja se viisi minuuttia riittää hyvin:

Isä Andrei: "Tuhlaajapojan sunnuntai" – Ortodoksi.net

Taattua sanaa luterilaiselle kilvoittelijalle :two_hearts:

" Päivän Sana
03.02.26

Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut. 1 Moos. 32:29

Kristinuskoon ja erityisesti Raamattuun paneutuminen on samalla kertaa sekä syvänmerensukellusta että painia. Syvänmerensukellusta uskonelämä muistuttaa siinä, että juuri kun luulemme ymmärtäneemme asian syvintä pohjaa myöten, löytyykin uusi syväntö, josta aukeaa jälleen valtavia näkymiä ja taas uusia syväntöjä. Raamattua ja kristinuskoa ei voi ymmärtää rannalta katsoen, vaan on itse lähdettävä merelle. On sukellettava aaltoihin ja etsittävä sitä varten oikeat apuvälineet. Sana ja sakramentit luovuttavat hengellistä happea syvissäkin vesissä. Painia uskonelämä muistuttaa siinä, että kohtaamamme Jumalan pyhä sana ja sanasta nouseva uskonoppi koskettavat aina meidän omaa elämäämme, ajatuksiamme ja tekojamme. Se haastaa meidät kohtaamaan syntisen luontomme, mutta myös Jumalan täysin kohtuuttoman armon. Sanan kanssa painiminen on aina hyvää painia itse Herran kanssa."

(Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta “Joka päivä lupaus kantaa”
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy)

2 tykkäystä

Osuva Raamatunlause pitämään edes vähän aisoissa ylpistyviä.

  1. kirje korinttilaisille 8

“… Mutta tieto tekee ylpeäksi, rakkaus sen sijaan rakentaa. Jos joku luulee tietävänsä jotakin, hänellä ei vielä ole oikeaa tietoa. Mutta jos joku rakastaa Jumalaa, hänet Jumala tuntee…”

"Filippiläiskirje: 3:2 Kavahtakaa noita koiria, kavahtakaa noita pahoja työntekijöitä, kavahtakaa noita pilalleleikattuja.3:3 Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan,

Uskon hengessä vaeltakaa se on myös oikeat teot."

"Raamatun mukaan Pyhä Henki vaikuttaa ihmisessä niin, että hän alkaa rakastamaan lakia. Jos joku ei halua noudattaa lakia, hänellä ei ole Pyhää Henkeä.

Ap.t 5:32 Me olemme kaiken tämän todistajat – samoin Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille jotka häntä tottelevat."

Room 8:7 Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua.
8 Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen.

13 Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää.

2 Kor 11:3 Pelkään kuitenkin, että niin kuin käärme kavalasti petti Eevan, teidän mielenne turmeltuu ettekä te enää ole vilpittömiä ja puhtaita suhteessanne Kristukseen.
4 Jos joku tulee luoksenne ja julistaa toista Jeesusta kuin me olemme julistaneet, jos te saatte jonkin toisen hengen kuin sen, jonka olette jo saaneet, tai toisen evankeliumin kuin sen, jonka olette jo ottaneet vastaan, niin sellaista te kyllä hyvin siedätte.
1.Johanneksenkirje 4.
“Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.”

1 tykkäys

Ei vaatine minun lisäyksiäni ja selityksiäni:
“Kuuliaisuus yhdelle sitoo kaikkiin lain kohtiin (Gal 5:3; 3:10). Joka yhdessä kohdin ottaa pelastusvarmuutensa perustaksi jotain muuta kuin yksin Kristuksen armon, hän turhentaa koko Kristuksen työn.” (Luther)

“Erityisesti tulee varoa “lakijaakobin” luota tulevia muoti-opettajia (Gal 2:12). He saavat meidät pelkäämään. He vaativat meiltä kuuliaisuutta laille ja pitävät sitä ratkaisevan tärkeänä pyhityksellemme. Evankeliumin totuuden suora tie (2:5,14) merkitsee yksin Kristusta, yksin armoa, yksin uskoa.” (Peltola)

1 tykkäys

Kunhan emme armon varjolla vain sorru antinomismiin.

Room 6:14-16: “Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se! Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?”

Tässä on oiva teksti selityksenä Paavalilta siihen kuinka voimme kanttaa hedelmää Jumalalle, siis kuinka meidän on ensin tultava kuoletetuksi laille jotta voimme kantaa hedelmää Jumalalle.

Tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää. Jumalalle. Room. 7:4

Meidän on huomattava, että vaikka uskovat eivät enää olekaan lain alla, niin että se olisi heille elinehto, koska he ovat nyt avioliitossa Kristuksen kanssa, eivät he kuitenkaan “ole ilman lakia, vaan ovat Kristuksen laissa” niin kuin apostoli sanoo. Kokemansa rakkauden tähden onnellisina ja alttiina he ottavat lain Kristuksen kädestä, heillä on “halu Jumalan lakiin”.

He sanovat sydämestään: “Hänen käskynsä eivät ole raskaita”, kun raskain taakka, synnin ja kirouksen taakka on poisotettu. Kun Luther ymmärsi erotuksen lain välillä liittona ja lain välillä elämän ojennusnuorana, hän sai siitä sellaisen lohdutuksen ja ilon, että luuli kulkevansa paratiisin kaduilla. Ajattele: kun tiedän, että kaikista niistä synneistä, vioista ja puutteista, jotka minussa vielä ovat, minulla kuitenkin on iankaikkinen armo ja olen vapaa lain tuomiosta kuinka rakkaiksi tulevatkaan minulle silloin hänen käskynsä!

Että me kantaisimme hedelmää Jumalalle. Tässä me jälleen tapaamme tuon järjellemme mielettömän kerettiläisyyden, josta Luther sanoo selittäessään Gal. 2:19, että jos järki saisi tuomita, ei maan päällä olisi ollut sen pahempaa kerettiläistä kuin pyhä Paavali, joka opettaa, että meidän tulee olla kuoletettuja pois laista voidaksemme kantaa hedelmää Jumalalle. Koko maailma päinvastoin luulee, että täytyy olla tarkoin lain sitoma, jotta voisi tehdä hedelmää Jumalalle, tehdä oikeita hyviä töitä, se luulee, että vapaus laista on kaiken pyhyyden hävittämistä. Mutta tästä me nyt näemme, että apostoli Paavali opettaa aivan päinvastaista. Hän sanoo, että vasta silloin, kun olemme kuoletetut pois laista, voimme tehdä hedelmää Jumalalle. Tämä on nyt ylen määrin tärkeä opinkohta, joka on kaikkien kristittyjen; erityisesti nuorten ja kokemattomien tarkoin huomattava, nimittäin, että niin mahdottomalta kuin se järjestä näyttääkin, on kuitenkin toista pyhitystä varten aivan välttämätöntä olla kuoletettu pois laista, olla omassatunnossaan vapaa sen tuomioista ja vallasta ja elää vapaassa armossa. Tämä johtuu siitä, että kaiken sen hyvän, mitä teemme lain vielä hallitessa omassatunnossamme, me teemme, emme Jumalalle, vaan itsellemme. Sellaiset teot palvelevat ainoastaan omaa etua, jotta välttäisimme pahan ja voittaisimme palkan, eivätkä ne koskaan voi olla totista hurskautta tahi miellyttää Jumalaa.

Carl Olof Rosenius, Elämän Leipää, s. 93-95. Boldaukset minun.

1 tykkäys

Tuossa edellisessä tekstissä Rosenius puhuu vanhurskauttamisesta ja pyhityksestä, siitä kuinka ne on erotettavissa toisistaan, mutta kuitenkin siitä kuinka ne molemmat ovat välttämätön osa uskonelämää, josta myös Jaakob puhuu kirjeessään. Tunnustuskirjat niveltävät saman asian jälkimmäiseen asiaan pyhitykseen liittyen käyttäen sanontaa, lain kolmas käyttö. Luther puhuu samasta asiasta käyttäen joskus sanontaa kahdenlainen vanhurskaus, mikä tulee hyvin ilmi myös hänen tämän päivän Raamatun tekstin kommentissaan.

Helmikuun 16 päivänä

Joh. 1:17 Armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.

Uskon kautta ei anneta vain armoa, vaan myös totuus, siis hurskas elämä, jota laki vaatii. Laki ei täten tule kumotuksi armon kautta siten että totuus siitä kärsisi, niin ettemme rakastaisi Jumalaa. Sen sijaan armon valtakunnassa meille annetaan anteeksi Kristuksen tähden se, ettemme täytä lakia, vaikka se pitäisi täyttää. Mutta tämän ohessa meille annetaan silloin Pyhä Henki, joka sytyttää meissä halun ja rakkauden Jumalan käskyihin. Tämä alkaa armon valtakunnassa ja jatkuu aina viimeiseen päivään asti, jolloin tulemme aivan täydellisiksi.

Jatkuvasti käy kuitenkin niin, että hän antaa anteeksi, kärsii ja säästää meitä, kunnes meidät lasketaan hautaan. Jos siis pysymme uskossa eli syntien anteeksiantamuksessa ja Hengen erikoislahjan osallisuudessa, koko maailman viimeisenä päivänä polttava tuli on myös puhdistava meidät, niin ettemme enää tarvitse anteeksiantamusta, aivan kuin meissä olisi vielä saastaa, vaan olemme silloin kokonaan puhtaat.

Uskoessani häneen syntini ovat kuitenkin täällä anteeksiannetut. Minulla on armon lapsen nimi senkin tähden, että hän panee minussa alulle totuutensa, siis uuden, hurskaan elämän. Tätä työtä hän jatkaa kunnes hän on tehnyt uuden elämän täydelliseksi.

Martti Luther, Manaa Jumalan lapsille, SLEY 1994, s.53.

1 tykkäys

Luther oikein hyvä (tietenkin). Alkuselitys ontuu ja johtaa uskomaan ihmisen (muka) mahdollisuuksiin.
Olisi aina syytä muistaa se Raamatullinen totuus, että lailla vanhurskaaksi aikovan (missä tahansa vaiheessaan) tulee tosissaan täyttää laki viimeistä piirtoa myöten. Oikeasti meidän pyhityksemmekin on yksin Jeesuksessa K. eikä meissä, vaikka ilman muuta oikea kristitty noudattaa ja pyrkii noudattamaan Jeesuksen käskyjä mielellään ja iloisesti, vaikka rehellinen näkee, usein ja aina puutteensa ja synnillisyytensä, jopa lankeaa tekosyntiin.

Laista tulee synnintunto → Kristus alkaa kelvata. Laki ja evankeliumi ovat erotettavissa, vaikka kuuluvat yhteen, Niitä ei saa sotkea, siitä ongelmat alkavat. Paljon on ongelmia kristikunnassa, keskustelusivustolta ,Suomi 24,

Yhteenveto

"Synnintunto

Ensimmäinen askel sovituksessa Jumalan kanssa on synnintunto. "Synti merkitsee Jumalan lain rikkomista. " "Lain, tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on.” Nähdäkseen syyllisyytensä syntisen tulee testata luonnettaan Jumalan peilillä, joka osoittaa vanhurskaan luonteen täydellisyyden ja auttaa häntä havaitsemiaan oman luonteensa puutteet.

"Laki paljastaa ihmiselle hänen syntinsä mutta ei tarjoa parannuskeinoa. Se vakuuttaa, että kuolema on rikkojan osa. Kristuksen evankeliumi yksin voi vapauttaa hänet synnin tuomiosta ja saasteesta. Hänen on kaduttava Jumalan edessä, jonka lakia hän on rikkonut, ja uskottava Kristuksen sovitusuhriin. Näin hän saa anteeksi “menneen ajan synnit” ja hänestä tulee Jumalan lapsi.

Saako hän nyt rikkoa vapaasti Jumalan lakia? Paavali sanoo: “Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme sen mitä laki sanoo.” “Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä?” Johannes vakuuttaa: “Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa.” Uudestisyntymisessä sydän saatetaan sopusointuun Jumalan ja hänen lakinsa kanssa. Kun tämä muutos on tapahtunut syntisessä, hän on siirtynyt kuolemasta elämään, synnistä ja kapinasta kuuliaisuuteen ja uskollisuuteen. Vanha elämä on päättynyt; uusi sovinnon, uskon ja rakkauden elämä on alkanut. Silloin “meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus”. Ihmisen asenteeksi tulee: “Kuinka rakastankaan sinun lakiasi! Kaiken päivää minä sitä tutkin.”

Ilman lakia ihmisillä ei ole todellista synnintuntoa eikä parannuksen tarvetta. He eivät ymmärrä tarvitsevansa Kristuksen veren sovitusta. Pelastustoivo otetaan vastaan ilman perusteellista sydämen muutosta ja elämän uudistusta. Siksi kääntymykset ovat usein pinnallisia, ja seurakuntaan liittyy paljon sellaisia, jotka eivät ole koskaan yhdistyneet Kristukseen."

herätysliikkeet anonyymi kirjoittaa hyvin.

Onko sinun mielestäsi joku tämän ketjun kirjoittajista semmoinen, joka ei usko tätä asiaa? Minulla tulee mieleen näistä kirjoituksistasi, että kuvittelet toisten kirjoittajien yrittävän itse käytöksellään pelastaa itseään ja näin paikkaavan Jeesuksen täydellistä työtä ristinpuulla.

2 tykkäystä

En kuvitttele teistä mitään. Ihan kokemuksesta ja kirjoitustenne inspiraatiosta vastaan. Kukaan ei näe lopullisesti toisen sydämeen, mutta pahoja olemme kaikki tyynni Jumalan edessä ja usein ihmistenkin. Sokea ei näe eikä kuuro kuule tässäkään.
Jospa kaikki nyt paaston aikana tutkisimme omia ajatuksiamme ja tekojamme Raamatun valossa eikä vain toisten.


Google -haku

Yhteenveto

Raamattu kehottaa jokaista uskovaa tutkimaan omaa uskoaan ja varmistamaan, että Jeesus Kristus asuu sydämessään.

Raamatullinen kehotus

  1. Korinttilaisille 13:5 sanoo: “Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta”. Tämä jae korostaa henkilökohtaista hengellistä itsetutkiskelua ja kehottaa uskovia arvioimaan, onko heidän uskonsa aitoa ja kestävää. Se ei ole pelkästään ulkoinen tarkastus, vaan syvällinen pohdinta siitä, onko Kristus läsnä elämässä ja vaikuttaako hänen opetuksensa arjessa.


3.2*

2Lähteet

Miten tutkia omaa uskoa

  1. Itsetutkiskelu ja rukous : Hengellinen itsetutkiskelu alkaa rukouksesta ja vilpittömästä kysymyksestä itseltä: “Onko Jeesus Kristus elämässäni todellisesti läsnä?”.


2.1*

  1. Elämän hedelmien tarkastelu : Raamattu vertaa uskovaa oksaan, joka kantaa hedelmää viinipuussa (Joh. 15:5). Tutki, ilmeneekö elämässäsi rakkaus, myötätunto, anteeksianto ja hyvät teot.

  2. Koettelemukset ja kestävyys : Uskon todellisuus näkyy myös siinä, miten kestät elämän koettelemuksia. Jos uskosi on vahva, se auttaa tekemään hyvää ja pysymään totuudessa.


5.2*

  1. Yhteisön tuki : Keskustelu muiden uskovien kanssa, seurakunnan osallistuminen ja Raamatun opiskelu auttavat tunnistamaan omat vahvuudet ja heikkoudet uskossa.

2Lähteet

Hengellinen merkitys

Itsetutkiskelu ei ole tarkoitettu syyllistämiseen, vaan kasvun välineeksi. Apostoli Paavali rohkaisee, että tutkiminen auttaa tulemaan täydelliseksi, elämään sovussa ja kantamaan hedelmää Jumalan armosta. Tämä prosessi vahvistaa uskoa ja syventää yhteyttä Kristukseen.


www.raamattu.fi**+1**

Yhteenveto

Tutkimalla omaa uskoaan ja varmistamalla, että Jeesus Kristus on sydämessä, uskovat voivat kasvaa hengellisesti, kestää koettelemuksia ja elää Jumalan tahdon mukaisesti. Tämä on jatkuva prosessi, joka yhdistää henkilökohtaisen rukouksen, Raamatun opetuksen ja käytännön elämän hedelmät.

Näitä ei voi paremmiksi pistää. Kristinuskon sisällön ei tule muuttua alkuajoista, vaikka maailma muuttuu ja sen mukana käytännöt: “Yksin Uskosta, yksin Armosta, yksin Jeesuksen Kristuksen tähden.”
" Päivän Sana
16.02.26

Pyydän myös sinua, uskollinen työtoverini, auttamaan näitä naisia, jotka ovat minun kanssani taistelleet evankeliumin puolesta samoin kuin Clemens ja muutkin työtoverini, joiden kaikkien nimet ovat elämän kirjassa. Fil. 4:3

On koskettavaa lukea ensimmäisten vuosisatojen kristittyjen valmiudesta luopua kaikesta hyvästä, jopa koko elämästään, uskonsa tähden. Kuolemaa uhmaten he tekivät evankeliumin työtä ja olivat milloin tahansa valmiit siirtymään Herransa iloon. Mikä antoi tämän varmuuden ja innon? Se, että he tiesivät Lunastajansa elävän ja antavan heille iankaikkisen ilon ja rauhan tämän elämän kevyiden kärsimysten jälkeen. He olivat vakuuttuneita siitä, että heidän nimensä olivat kirjoitetut elämän kirjaan ja he kuuluivat Jumalan lasten joukkoon. Yhä vielä evankeliumin työ tarvitsee rohkeat julistajansa, todistajansa ja opettajansa, mutta myös lähettäjänsä ja tukijansa. Yhdessä saamme viedä parasta mahdollista uutista eteenpäin taivas avoinna silmiemme edessä.

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta"

Kopioin tämän, mutta olen itse kirjoittanut saman tapaisen ja allekirjoitan. (Suomi24 / luterilaisuus)

"mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.
( Joh. 3:36 )

14 Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän,
15 että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.
16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.
21 Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt."
( Joh. 3 )

s-seutulainen

P. S. Niin, ilman uskoa Jeesukseen Kristukseen ei kenelläkään ole osuutta pelastukseen.
Joka torjuu Jumalan armon Hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa, on kääntänyt selkänsä Jumalalle.
Jumalan armon ylenkatsominen, Jeesuksen Kristuksen kalliin sovintoveren polkeminen jalkoihinsa, on kadotukseen johtava synti.
Syntien synti. Pyhän Hengen pilkka.
Viime kädessä vain epäusko, Jumalan Pojan torjuminen ja ylenkatsominen on synti, jota ei voi saada anteeksi."

(Norvannolla taas eilen älyttömän hyvä luento (1. Pietarin kirje muistaakseni). Ei osaisi parannella sitten yhtään!)


Kas näin, sama on kokemus Vähäsarjan kanssa!

Päivän Sana

22.02.26

Lain vaikutuksesta minä kuolin, mutta kuolin vapaaksi laista elääkseni Jumalalle. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Gal. 2:19–20

Laki tuli ja tappoi minutkin. Luulin pitkään olevani hyvä ja vahva uskova ja selviäväni elämän karikoista vahvan uskoni avulla. Olen joutunut kuitenkin kantamaan yhä useammin kipua uskoni heikkoudesta ja luottamuksen puutteesta Jumalaani kohtaan. Miksi ihmisen täytyy olla näin surkea ja sokea, nopea epä- uskoon ja syntiin? Kun laki tappaa, jää jäljelle armo tai ei mitään. Evankeliumi onneksi vakuuttaa, että armo on olemassa. Kun Kristus ristiinnaulittiin, olivat ristillä minunkin syntini – niin, minä itse. En lakkaa olemasta syntinen, mutta saan olla samaan aikaan Kristuksessa armahdettu ja saan elää elämääni uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Se riittää kyllä minulle, riittää hyvinkin.

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta

1 tykkäys