Päivän raamatunteksti

Raamattu
101

Se joka palvelee on suurin

24 Opetuslasten kesken syntyi myös kiistaa siitä, ketä heistä olisi pidettävä suurimpana.

25 Silloin Jeesus sanoi heille:

»Kuninkaat hallitsevat herroina kansojaan, ja vallanpitäjät vaativat, että heitä kutsutaan hyväntekijöiksi. 26Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka teidän joukossanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja joka on johtaja, olkoon kuin palvelija. 27Kumpi on suurempi, se, joka on aterialla, vai se, joka palvelee häntä? Eikö se, joka on aterialla? Mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee. (Luukas 22)

Kyllä mies ja nainen luotiin tasa-arvoisiksi, toinen toisensa palvelijaksi.
Syntiä tekee, joka muuta virkkaa!

102

Sepäs olisikin melokonen temppu jos ortodoksinen pappi alkaisi opettamaan synnin periytyvyyttä.

Turhaa on sellaista odottaa ja luulen ma, että tältä foorumilta löytyy matskua siitäkin. En itse ole kiinnostunut siitä jatkamaan.

1 tykkäys
103

Tämän päivän evankeliumitekstistä, jossa Jeesus paransi virkamiehen pojan lähtemättä edes paikanpäälle sanomalla vain sanan, hän paranee, meille saarnattiin oman Harri-pappimme toimesta tänä uskonpuhdistuksen merkkipäivänä hyvin, että uskomme perustuu yksin sanaan, Jeesuksen sanaan, se riittää.

Kaikki mitä Hän sanoo ja on sanonut, on totta ja tapahtuu.

Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 4

Kapernaumissa oli kuninkaan virkamies, jonka poika oli sairaana. Kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan hän lähti Jeesuksen luo ja pyysi, että tämä tulisi parantamaan pojan, joka oli kuolemaisillaan. Jeesus sanoi hänelle: ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä.” Mutta virkamies pyysi: ”Herra, tule, ennen kuin poikani kuolee.” Silloin Jeesus sanoi: ”Mene kotiisi. Poikasi elää.” Mies uskoi, mitä Jeesus hänelle sanoi, ja lähti. Jo kesken matkan tulivat hänen palvelijansa häntä vastaan ja kertoivat pojan parantuneen. Mies kysyi heiltä, mihin aikaan poika oli alkanut toipua, ja he sanoivat: ”Eilen seitsemännellä tunnilla kuume hellitti.” Silloin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut juuri silloin, kun Jeesus sanoi hänelle: ”Poikasi elää”, ja hän ja koko hänen talonsa väki uskoivat Jeesukseen.

3 tykkäystä
104

Muuten, mitä sanoisitte tämän päivän tekstiin liittyen kun kuninkaan virkamies lähti palaamaan kuultuaan Jeesuksen sanat “sinun poikasi elää” ja olisi kotimatkalla alkanut epäilemään Jeesuksen sanoja tai peräti menettänyt uskonsa, niin olisiko poika ollut elossa isän tullessa kotiin?

105

Mielestäni poika olisi ollut terve. Jos Jeesus sanoi, että sinun poikasi elää, niin silloin poika elää. Kun Jeesus lupaa jotakin, niin hän pitää lupauksensa.

3 tykkäystä
106

Eikä usko myöskään tarkoita täydellistä epäilyksettömyyttä, eikä tekstissä sanota, etteikö tällä henkilöllä olisi voinut olla yhtäkään epäilevää ajatusta päässään kotimatkallaan. Täysi epäusko on eri asia.

3 tykkäystä
107

Jos hän olisi paluumatkalla kotiin tullut epäuskoiseksi niin eihän silloinkaan se oli Jeesuksen sanoja tyhjäksi tehnyt, poika olisi elänyt. Tätä varmaan tarkoitatkin?

Sovellan tätä nyt sakramentteihin, joissa Jumala lupaa uskon sanansa voimasta. Eihän kaste tulisi mitättömäksi vaikka kastava pastori itse olisi jumalaton, eikä ehtoollinen myöskään, vaikka sitä toimittava pastori olisi jumalaton ja vieläpä ilkeilläkseen jakaisi viinin sijasta mehukattia, kunhan vain olisi lausunut asetussanat oikein? Jumalan sanan lupaus ei voi raueta meidän ihmisten epäuskon tähden! Tämä on myös Tunnustuskirjojemme opetus, näin sen näen. Eiköpä vain?

Tämä oli minun kysymykseni taustalla oleva tähtäyspiste!

1 tykkäys
108

Perusasiaa, jota ei sovi unohtaa tässä eksytysten luvatussa maassa!

”Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta.” 1. Joh. 4:2. ”Maailmaan on lähtenyt monia eksyttäjiä, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, lihaan tulleeksi. Sellainen on antikristus, eksyttäjä.” 2. Joh. 7.

On hyvin yleistä tänä päivänä, että jopa ne, jotka sanovat olevansa uskovia, kieltävät Kristuksen lihaan tulleeksi. He sanovat, että hänellä oli sellainen liha kuin enkeleillä, sellainen kuin Aadamilla ennen syntiinlankeemusta, jumalallinen liha jne. Kaikki nämä väitteet kieltävät lihaan tulleen Kristuksen .

”Koska siis lapsilla on liha ja veri, myös hän tuli niistä samalla tavoin osalliseksi, jotta hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, nimittäin Paholaisen, ja vapauttaisi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko elämänsä ajan olleet orjuudessa.” Hepr. 2:14-15.

Onko Kristus tullut lihaan?

1 tykkäys
109

Ulkonaisesti moitteeton elämä ja korkea moraali eivät voi auttaa meitä, pyrkimys elää niissä suhteessa Jumalaan johtaa meidät vain pois hänen yhteydestään.

Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Gal. 2:19.

Ovatpa nämä sanat: “minä olen kuollut pois laista” perin ponnekkaat. Apostoli ei näet sano: Olen vapaa laista, tahi: Pääsin vapaaksi laista sopivaan aikaan, tahi: Minä olen lain herra, vaan muitta mutkitta: “Minä olen kuollut pois laista”, toisin sanoen, minulla ei ole lain kanssa kerrassaan mitään tekemistä. Ei muuten olisi voitukaan lain nojalla tapahtuvaa vanhurskauttamista vastaan sanoa sen voimakkaampaa kuin tämä, minkä Paavali sanoo: “Minä olen laista kuollut pois”, toisin sanoen: Minä en ollenkaan välitä laista; siis minä en tule siitä vanhurskaaksi.

Mutta laista pois kuoleminen on samaa kuin lain velvoituksen ulkopuolella olemista, laista vapaana ja siitä tietämättä olemista. Se siis, joka tahtoo olla elävä Jumalan edessä, ahkeroikoon laista erossa olemista ja astukoon Kristuksen kera haudasta! Oppikaamme tietämään, että uskossa omistaessamme itse Kristuksen astumme aivan kuin sellaisen uuden lain piiriin, joka nielee tuon toisen lain, joka piti meitä vankeinaan. Samalla tavalla kuin se hauta, jossa Kristus lepäsi kuolleena, hänen noustuaan aukenee ja havaitaan tyhjäksi, ja Kristus sieltä häviää, samoin minäkin, uskoessani Kristukseen, nousen hänen kanssaan ja kuolen haudalleni, toisin sanoen laille, joka piti minua vankina. Jopa jäi tyhjäksi laki: minä pääsin vankilasta ja haudastani, nimittäin laista. Ei sillä siis enää ole oikeutta syyttää minua eikä pidättää minua vallassaan, koska olen ylösnoussut.

Mutta tämä määritelmä: laille eläminen on kuolleena olemista Jumalalle, ja laille kuoleminen on elämistä Jumalalle, on ihmeellinen ja aivan kuulumaton. Nämä kaksi totuutta ovat mahdollisimman järjenvastaiset; siksipä kukaan viisastelija ei niitä ymmärräkään. Mutta opi sinä ymmärtämään ne oikein! Se joka yrittää elää laille, toisin sanoen, joka vain tahtoo pyrkimyksillään päästä vanhurskaaksi laista, on syntinen ja jää syntiseksi; hän on siis kuollut ja kadotukseen tuomittu. Laki näet ei voi häntä tehdä vanhurskaaksi eikä autuaaksi, vaan todella häntä syyttäessään ja kamalasti kauhistaessaan se tappaa hänet. Laille eläminen siis on Jumalalle kuolemista, ja päin vastoin: laille kuoleminen on Jumalalle elämistä; mutta Jumalalle eläminen on samaa kuin vanhurskautuminen armosta eli uskosta Kristuksen tähden laitta ja teoitta. Jos siis tahdot elää Jumalalle, on välttämätöntä, että kuolet laille, mutta jos elät laille, olet kuollut Jumalalle.

Kristitty, jos hänet määritellään tarkasti ja selvästi, on siis armon ja syntien anteeksiantamuksen lapsi, jolla ei ole kerrassaan mitään lakia, vaan joka on lain, synnin, kuoleman ja helvetin yläpuolella. Ja niin kuin Kristus on vapaa haudasta, samoin kristitty on vapaa laista; ja samassa suhteessa kuin haudasta herätetty Kristus on hautaan, samassa suhteessa on vanhurskautettu omatunto lakiin; ja niin kuin Kristus kuolemallaan ja kuolleista nousemisellaan kuolee haudalle, niin että sillä ei enää ole oikeutta häneen eikä se voi pitää häntä hallussaan, vaan Kristus nousee haudastaan, niin omatuntokin armolla vapautetaan laista. Niin on jokaisen, joka on syntynyt Hengestä (Joh. 3:8).

Martti Luther, Hengellinen virvoittaja, SLEY 1952, s. 524-525.

1 tykkäys
110

Kyllä Luther todella osaa esittää ja opettaa (10 +).
Käytännössä tämä ei kuitenkaan ole useinkaan ollenkaan helppoa, vaikka kerran olisi syvästi kokenutkin asian. Vanha ihmisemme ikävä kyllä elää ja voi lähes aina todella hyvin ja paksusti. Samoin P:kele on aina kimpussamme ja siten parhaimmankin uskosta vanhurskaan vaellus on sitä ‘aasin selässä ratsastamista’ ja tarvitsee evankeliumin ja muistutuksen mielellään joka päivä.
Sekin on vaarallista, että ihminen itsekään ei muista olevansa itsessään kuitenkin syntinen ja lankeileva tappiin saakka, ja niin hengellinen ylpeys pilaa kaiken. Itsensä valvominen on tärkeää tässä vapaudessakin.
Ylpeyteen ja armosta langenneen kristityn seura on myrkyllisempää kuin synnin murheissa rämpivän kanssa.

1 tykkäys
111

Näin se on, mutta ollessamme Kristuksessa emme lankea vanhan ihmisemme valtaan, joudu sen ohjattavaksi.

Gal 2:19-20: “Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.”

1 tykkäys
112

Tämä lienee yksi Uuden Testamentin visaisimmista Jeesuksen vertauksista selitettäväksi? Tässä on minusta kuitenkin hyvä ja oikea selitys väärästä huoneenhaltijasta Luuk. 16:1-9 kohdassa.

Yhteenveto

Luuk.16. 1-9 Väärä huoneenhaltija
Tekivätkö nuo varhaiset kristityt oikein, kun he pelätessään eksyvänsä tässä maailmassa hyvyyksineen, iloineen ja kunnioineen myivät kaiken, antoivat sen köyhille ja pakenivat autioihin erämaihin? Ei ei! Vaikka Jumalan meille antaman omaisuuden vaara on suuri, sen sisältämät siunaukset ovat yhtä suuret. Niin kuin Kristus esittää epärehellisen taloudenhoitajan varoitukseksi, Hän esittää hänet myös rohkaistakseen meitä käyttämään ajallista omaisuuttamme siten, että hyödymme siitä ikuisesti. Herra kertoo meille lisää epärehellisestä taloudenhoitajasta. Kun hänen isäntänsä oli antanut hänelle irtisanomisilmoituksen, hän sanoi itsekseen: “Mitä minun pitäisi tehdä, kun isäntäni ottaa minulta taloudenhoidon pois? En ole tarpeeksi vahva kaivamaan, ja häpeän kerjätä. Olen päättänyt, mitä teen, jotta ihmiset ottaisivat minut taloihinsa, kun minut vapautetaan taloudenhoidosta” (Luuk.16:3-4). Sen jälkeen taloudenhoitaja kutsui luokseen isäntänsä velalliset ja antoi anteeksi huomattavan osan kunkin velasta tehdäkseen heistä ystäviään ahdingon aikana.

Kun Kristus sitten jatkaa: “Isäntä kehui epärehellistä taloudenhoitajaa hänen oveluudestaan. Sillä tämän maailman lapset ovat ovelampia omaa sukukuntaansa kohtaan kuin valon lapset” (jae 8), tämä kuulostaa oudolta. Tarkoittaako Kristus ylistää häntä siitä, että hän yritti auttaa itseään pulmassaan petoksen avulla? Käskeekö Kristus kristittyjään jäljittelemään häntä? Ei niin! Ei, Herra tarkoittaa vain sitä, että samoin kuin tämä jumalaton mies tiesi, miten hallita isäntänsä omaisuutta niin, että se turvasi hänen tulevan turvallisuutensa, niin ihmisenkin tulisi käyttää Herran, Jumalansa, omaisuutta siten, että se turvaa hänen iankaikkisen tulevaisuutensa. Niin kuin jumalaton oveluus saa maailman ylistyksen, niin todellinen oveluus saa Jumalan ylistyksen. Oi, ystäväni, vaikka jokainen ihminen on vain oman omaisuutensa hoitaja, ei ole mitään samankaltaista siinä, miten käytämme sitä, mitä Jumala meille antaa, ja siinä, miten omaisuutta, joka on uskottu toiselta ihmiseltä toiselle.

Kun ihmisisännän hoitaja käyttää omaisuuttaan oman tulevaisuutensa turvaamiseen, se on petosta. Mutta se ei ole petosta, kun käytämme Jumalan meille antamaa omaisuutta hallittavaksi hyötyäksemme siitä ikuisesti. Ei, nämä on annettu meille juuri tätä tarkoitusta varten. Herra päättää siksi vertauksensa sanoilla: “Ja minä sanon teille: tehkää itsellenne ystäviä väärällä rikkaudella, että kun se loppuu, he ottaisivat teidät iankaikkisiin asumuksiin” (jae 9). Näet siis, jos Jumala on tehnyt sinusta maallisen omaisuuden ja lahjojen taloudenhoitajan, suuri vaara sinulle on, että sinut saatetaan jonain päivänä kutsua tiukkaan tilintekoon ja hylätä uskottomana taloudenhoitajana. Mutta ne voivat ja niiden pitäisi mahdollistaa sinulle ikuisten, taivaallisten aarteiden ansaitseminen. Jokainen Jumalan meille lainaama omaisuuden pala on punta, josta meidän pitäisi kerätä korkoa korolle taivaassa. Jokainen on arvokas siemen, josta meidän pitäisi odottaa iankaikkista satoa, jos olemme kylväneet oikein täällä.

Kyllä, voit iloita, rakas kuulijani, jos Jumala on antanut sinulle hyvän älyn ja mahdollisuuden hankkia ihmeellistä tietoa. Älä vain etsi omaa kunniaasi, vaan tyydy täällä maan päällä taloudenhoitajan palkkaan, ruokaan ja vaatteisiin. Mutta käytä nyt näitä lahjoja Jumalan kunniaksi ja lähimmäisesi hyödyksi; löydät rikkaan iankaikkisen sadon niiltä muutamilta kylvövuosilta. Ja voit iloita, jos sinulla on tärkeä virka, sinua kunnioitetaan suuresti ja jos sinulla on suuri vaikutusvalta. Anna vain Jumalalle takaisin se kunnia, jonka he sinulle antavat, ja ole tyytyväinen myös hoitajasi palkkaan, ruokaan ja vaatteisiin. Hoida virkaasi uskollisesti ja rehellisesti veljiesi hyödyksi; ja kaikki ne työt, jotka aiheuttavat sinulle kipua, loistavat jonain päivänä helminä kruunussasi. Ja lopuksi, sinä, jonka Jumala on siunannut vauraudella, voit iloita. Varo vain itseäsi toisaalta ahneudelta ja toisaalta tuhlailulta; ole tyytyväinen myös hoitajasi palkkaan, ruokaan ja vaatteisiin; käytä sinulle uskottua vaurautta aina kun löydät tilaisuuden. Pidä itseäsi Jumalan rahastonhoitajana. Ole köyhien isä, leskien lohduttaja, tarvitsevien hyväntekijä, murra leipäsi nälkäisten kanssa, juota janoisia, vaateta alastomia, virvoita sairaita, lainaa tarvitseville, tuo kurjat taloosi, kuivaa itkevien kyyneleet, tyynnytä hylättyjen nyyhkytykset ja tehkää näin itsellenne jumalattomalla mammona-jumalalla ystäviä taivaassa. Ja kun te kärsitte puutetta, kun kuolemassa jonain päivänä jätätte kaiken taaksenne ja poistutte maailmasta yhtä köyhinä kuin sinne tullessanne, silloin teidät otetaan vastaan ​​iankaikkisiin asuinsijoihin. Niin kuin te olitte rikkaat ajallisissa hyödykkeissä, niin olkaa rikkaat myös taivaan iankaikkisissa aarteissa.

Onko tämä oppi ristiriidassa evankeliumin kanssa, joka opettaa, ettei ihmistä päästetä iankaikkisiin asuinsijoihin tekojen kautta, vaan yksin armosta uskon kautta Kristukseen Jeesukseen? Ei, rakkaat kuulijani! Muistakaa, että Jumala voi ottaa meidät iankaikkisiin asuinsijoihin kahdesta syystä: joko joku on hankkinut meille pääsyn sinne tai joku vahvistaa vaatimuksemme tulla hyväksytyiksi. Joko Hän on taivaan Herra tai palvelija. Nyt Kristus yksin on ansainnut meille pääsyn taivaaseen. Mutta kukaan muu ei pääse sinne kuin se, joka on todistanut uskovansa Kristukseen. Ja nämä todistajat ovat veljiämme, joita palvelimme maan päällä ilman omaisuutta ja lahjoja.

Nyt siis, rakkaat kuulijani, köyhinä taloudenhoitajina älkäämme ainoastaan ottako Kristusta uskossa vastaan, vaan myös todistakaamme uskomme lahjojemme ja omaisuutemme uskollisella hoidolla. Tehkäämme ystäviä väärän mammonamme ja kaiken, mitä meillä on, kanssa, ettemme häpeäisi iankaikkisuuden porteilla. Kaikki ne, joita olemme täällä epäitsekkäästi palvelleet, tulevat iloiten meitä vastaan, kertovat äänekkäästi kaikkien taivaan asukkaiden edessä, mitä olemme tehneet omaisuudellamme, ja Herra itse sanoo meille: “Hyvin tehty, hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä asetan sinut paljon haltijaksi. Mene isäntäsi iloon.” (Matteus 25:21).

Aamen.

C.F.W. Walther, Gospel Sermons, Vol II, s. 82-84.

2 tykkäystä
113

Ainoa oikea selitys :heart: ! Kuitenkin minulle se on lakia ja vie turvautumaan armoon ainoana mahdollisuutenani pelastua. Vähän näkyy Hengen hedelmää vielä näin vanhanakin kristittynä.
On kuitenkin onnistuneita kristittyjä ja toisaalta armon kerjäläisiä.

114

Päivän Sana

23.11.25

Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Room. 10:17

"Usko ei synny ihmeiden katselemisesta. Usko ei voi perustua kokemuksiin, jotka pian haihtuvat tuuleen. Usko ei voi rakentua vahvojen johtajien varaan tai lämpimään kokoustunnelmaan. Usko, joka rakentuu ja saa voimansa mistä tahansa muusta kuin Jumalan sanasta, tulee lopulta pettämään. Viimeistään kuoleman rajaa ylitettäessä ihmisiin nojaavat tukipilarit kaatuvat. On siksi välttämätöntä rakentaa usko Jumalan sanaan ja sen lupauksiin, sillä ne kestävät elämän myrskyt ja vielä kuoleman kauhutkin. Vain sana voi synnyttää aidon ja levollisen uskonluottamuksen, koska siellä missä usko perustuu Jumalan sanaan, on keskuksena aina syntien anteeksisaaminen. Siellä ylistetään Jeesuksen ristinkuolemaa ja ylösnousemusta ja iloitaan avarasta armosta.

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta [Joka päivä lupaus kantaa]"

115

Synnin ahdistaessa ei ole juuri suurempaa lohtua kuin seuraava Raamatunkohta ja Martti Lutherin kommentti siihen:

Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 1. Joh.1:8,9.

Tämä on suloinen ja lohdullinen sana. Augustinus on huomauttanut olevan toista, että sinulla on syntiä, ja toista, että sinä teet syntiä. Eikä tämä ajatus olekaan väärä, koska pyhä Paavali sanoo, että vanhurskautetuissa asuu syntiä: “niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu” (Room. 7:20). Heprealaiskirjeessäkin puhutaan synnistä, “joka niin helposti meidät kietoo” (12:11). Vaikka meistä näet onkin tullut uusia luomuksia, jäävät meihin kuitenkin aina synnin jäännökset. Meillä on syntiä, myrkky on vielä meissä, ja tämä synti yllyttää meitä synnin hedelmiin; niinhän näemme Daavidista, jonka hänessä riippuva ja hänessä asuva synti vei murhaan. Kun hän suostui siihen, niin hän teki syntiä. Samoin mekin lankeamme usein syntiin, vaikka olemme kristittyjä ja Kristuksen verellä vihmotut. Kristuksen tosi tuntemus vaikuttaa sen tähden ihmisessä synnin tunnon, ja siitä taas seuraa, että me huokaamme sitä. Mutta kun apostoli sanoo: “Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme ja totuus ei ole meissä”, niin hän puhuu sen luulopyhiä vastaan, jotka kerskaavat omasta vanhurskaudestaan ja tahtovat olla synnittömät. He kuitenkin pettävät itsensä, koska pysyvät synneissänsä, eivätkä saa mitään anteeksi, eikä totuus ole heissä, sillä Jumala on sulkenut kaikki synnin alle, että koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä.

“Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, että hän antaa meille synnit anteeksi.” Tämä on nyt toinen osa, ettet joutuisi epätoivoon tuntiessasi, että sinulla on syntiä. Ensin apostolin tarkoitus on vapauttaa sinut ylpeydestäsi ja luottamasta omaan vanhurskauteesi, sitten epätoivosta, kun tunnet syntisi. Tullaksesi vapaaksi synnistä, ainoastaan tunne ja tunnusta syntisi Jumalalle ja anna hänelle kunnia, sanoen Daavidin kanssa: “Minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni. Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi.” (Ps. 51:5 - 6.) Paisuneet pyhimykset tuovat tarjolle rukouksensa ja almunsa, luottavat omaan vanhurskauteensa, kerskuvat ja sanovat: sitä ja sitä olen tehnyt, sen tähden olen sinun edessäsi vanhurskas, eikä minulla ole yhtään syntiä. Näin he luopuvat oikeasta perustuksesta, Kristuksesta, joka yksin voi meidät vanhurskauttaa. “Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta” (Jer.17:5).

Anna siis Jumalalle kunnia ja tunnusta hänelle syntisi. Hän on uskollinen pitämään lupauksensa ja vanhurskas antamaan vanhurskauden sille, joka tunnustaa Jumalan vanhurskaaksi. Jos siis voit myöntää, ettei sinulla ole mitään omaa vanhurskautta, vaan pelkkää syntiä, niin saat olla aivan varma siitä, että Jumala on uskollinen ja pitää järkähtämättömästi lupauksensa; tahtoo Kristuksen tähden antaa sinulle anteeksi syntisi. Hän on vanhurskas ja antaa jokaiselle tapahtua niin kuin hänelle pitääkin; sille, joka tunnustaa syntinsä ja uskoo, hän lahjoittaa Kristuksessa ansaitun vanhurskauden, tehden näin sinut vanhurskaaksi.

Martti Luther, Hengellinen virvoittaja, s. 540-541.

2 tykkäystä
116

Nostan tätä ja muistutan lukemaan Roomalaiskirjettä, tänään erityisesti lukua 7. Raamattu on ekumeniaa parhaimmillaan.

“Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.”

117

Perusasia, kun haluaa palata uskoon päivän sanaksi.

Hebrealaiskirje 11
“6Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.”

118

Päivän sana Galatalaiskirjeestä mietittäväksi.
" Galatians 3:28 - RAT - Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa."

119

Vaikkei ole vielä pappisvihkimystä, niin meikämandoliini huutaa Aksios!

”Paasto on kuin uskon kilpi"- Isä Federico Matan opetuspuhe koepalveluksessaan Hämeenlinnassa 30.11. — Helsingin ortodoksinen seurakunta

120

Kirje Titukselle 3:9-11 Mutta vältä tyhmiä väittelyjä ja sukuluetteloita, riitoja ja kiistoja laista, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia. Karta harhaoppista ihmistä varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti.

Oikein hyvä Raamatun kause !