Papin vihkimisoikeus / avioliiton pätevyys

Tämän päivän (15.11.2017) Kalevan Lukijalta -osastossa varatuomari Pekka Lahdenperä Oulusta sanoo mm, että

"Pappi saa avioliittolain 17 §:ään perustuvan vihkimisoikeuden vain ja ainoastaan kirkon pappina. Hänellä ei ole yleistä vihkimisoikeutta eikä oikeutta suorittaa esimerkiksi siviilivihkimistä.

Avioliittolain 19 §:n mukaan vihkiminen on mitätön (vailla oikeusvaikutusta), jos vihkimisen on toimittanut joku,jolla ei ollut vihkimisoikeutta.On selvää, että viime päivinä tapahtuneissa kirkollisissa vihkimisissä papeilla ei ole ollut oikeutta vihkimiseen ja näin ollen avioliittolain mukaan tällaiset vihkimiset ovat mitättömiä vihkimisoikeuden puuttumisen vuoksi."

“Homoparien kirkolliset vihkimiset loukkaavat kirkon yhteisöllistä uskonnonvapautta. Kirkolla olisi oikeus saattaa näiden vihkimisten pätevyys yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Se on toinen kysymys, olisiko se järkevää, mutta on myös yleisten oikeusperiaatteiden vastaista antaa oikeussuojaa vihkimisille, jotka toimitetaan niin vihkijän kuin vihittävienkin tieten vastoin kirkon avioliittokäsitystä ja järjestystä.”

Korostan, että tässä on vain muutama suora lainaus kirjoituksesta, koska en jaksanut kopioida koko juttua. Tämä on vastaus Kalevassa aiemmin olleeseen juttuun, jossa on todettu, että “kun pappi vihkii sateenkaariparin, avioliitto on laillinen, eikä kirkolla ole mitään sananvaltaa sen pätevyyteen”.

Viimeksimainittua väitettä olen minäkin ihmetellyt, että miten se voi olla mahdollista. Jos kerran ei ole vihkimisoikeutta, niin miten oikeudetta vihkimisestä voi tulla juridisesti pätevä avioliitto.

Toivottavasti joku keksii jutulle paremman otsikon.

1 tykkäys

Papin vihkimisoikeus perustuu virkaan. Maallinen tuomioistuin ei tutki uskontokunnan omia sääntöjä, vaan sille riittää, että on nimi kirjassa.

2 tykkäystä

Olen samaa mieltä Lahdenperän kanssa, vaan mitäpä merkitystä meikäläisen mielipiteellä on tällaisessa asiassa. Ei tuo selviä ennen kuin asia viedään aina korkeimpaan oikeuteen asti ja saadaan ennakkotapaus. Asiaa selventäisi, jos ev.-lut. kirkko itse olisi selvemmin jotain mieltä näitä “villejä vihkijöitä” (ja myös kastajia) kohtaan. Silloin se antaisi maalliselle oikeudellekin selvän viestin siitä, että ev.-lut. kirkon näkökulmasta vain hyvässä järjestyksessä käsikirjaan ja ev.-lut. kirkon virallisiin päätöksiin sidotut vihkimiset ovat oikeita vihkimisiä. Ev.-lut. kirkko ei vaan nykyään uskalla käyttää sitä valtaa, mikä sillä on.

Jos Luther höyläytti lattialankut, kun niille läikkyi ehtoollisviiniä, niin nykyinen ev.-lut. kirkko ei tohdi missään tapauksessa sanoa, että järjestystä on rikottu, joten vihkimys tai kaste ei ole pätevä. Se pelkää pahoittavansa ihmisten mieliä ja olevansa vanhoillinen ja joustamaton, jos se tekisi jotain tuollaista. Omalla epämääräisyydellään se pahentaa tilannetta sen sijaan että selventäisi sitä.

Ev.-lut. kirkon pitäisi olla aloitteellisempi tällaisissa asioissa eikä tyytyä myöhässä tulevaan reaktiivisuuteen. Esimerkiksi tässä asiassa se olisi voinut jo ajat sitten antaa papeille selvät ohjeet ja kertoa, mikä on sanktio, jos joku sooloilee.

6 tykkäystä

Jos pappi vihkii ihan tavallisen heteroparin avioliittoon, niin se liitto on ainakin juridisesti pätevä. Jos toinen puoliso kuolee eikä heillä ole lapsia eikä keskinäistä testamenttia, niin silloin leski perii kuolleen puolison.

Jos tähän mennessä papin vihkimästä homoparista toinen puoliso kuolee eikä kummallakaan ole perillistä eikä heillä ole keskinäistä testamenttia, niin kai perinnönjaossa viimeistään on selvitettävä, onko k.o. avioliitto juridisesti pätevä vai eikö ole.

2 tykkäystä

Joo. Kirkollisessa vihkimisessä syntyy myös maallisesti pätevä avioliitto, jolla on maalliset vaikutuksensa. Jotenkin itse kallistuisin sille kannalle, että kun vihkioikeudellinen henkilö vihkii jotakuinkin kaavan mukaisesti, syntyy juridinen avioliitto joka tapauksessa. Tuntuisi kummalliselta, jos maalliset viranomaiset alkaisivat syynäämään kunkin vihkimisen pätevyyttä verrattuna kunkin uskontokunnan oppeihin, ennen kuin perintö voidaan jakaa. Kirkko huolehtikoon kurinpidosta, jos joku vihkii kirkon säännösten vastaisesti. Toistaiseksi on ainakin jotenkuten huolehtinutkin, joskin vielä pontevampikin olisi saanut olla.

1 tykkäys

Laki kuitenkin tekee selkeän eron kirkollisen vihkimisen ja siviilivihkimisen välillä.

Tässä nyt linkki Lahdenperän kirjoitukseen:

3 tykkäystä

Minusta pohditte nyt hieman omituisesti asiaa. Eihän vihkiminen ole vain toimitus jossa pari ja vihittävä tekevät jotakin ja joskus kaukana tulevaisuudessa sitten voidaan miettiä että onkohan tuossa tapahtunut jotain vai ei kun perintöasioita aletaan käsitellä. Kyllä kyseisestä toimituksesta syntyy aina myös “arkistomateriaalia”. Vihkiminen siis kirjataan väestötietoihin toimitetuksi ja pari viralliseksi aviopariksi. Jos toimituksessa on ollut jotakin epäselvää niin kyllä rekisteriviranomainen saatuaan papin täyttämän lomakkeen viimeistään silloin puuttuu asiaan koska ei voi tietenkään merkitä väärin toimitettua vihkimistä kirjoihinsa ja merkitä paria aviopariksi. Ei se asia siis tule joskus vuosien perästä toisen kuoltua pohdittavaksi vaan heti jos siinä ongelmia on ollut…

No ei se noinkaan ole. Kiistanalaisissa asioissa viimesijaisen päätöksen tekee tuomioistuin. Mutta jos liitto on viety kirjoihin ja kansiin, kai siinä on jokin vanhenemisaika, jonka sisällä pitäisi toimia, luulisin. Mitä perintöasioihin tulee, luulisin, että on jouduttu erilaisia pätemättömiä avioliittoja ja niiden perintövaikutuksia setvimään, esim. kaksinnaimistilanteissa tms.

Kaksinnaimistilanteet ovat kyllä melkoisen hyvin estettyjä. Jokaisen tulee hakea esteettömyystodistus ennen vihkimistä. Siitä selviää, että henkilö on jo naimisissa. Tietysti, jos pappi tai tuomari vihkii tutkimatta paperia niin silloin hän on syyllistynyt virkavirheeseen ja tietysti toimituskin on mitätön. Mutta niin ei voi käydä, että henkilö olisi pitkään kahden kanssa naimisissa, koska todellakin kun asia viedään kirjoihin niin viimeistään siellä selviää, että uutta avioliittoa ei voi merkitä koska entinen on vielä voimassa.

Niin, siis kyllähän “kirjoihin viejälle” voi sattua virheitä. Ja erilaisia rajatapauksia on varmasti muitakin kuin edellä esitetty (äkkiä vaikka väärennetyillä papereilla vihitty ulkomaan kansalainen, joka ei olisikaan säädettyä ikää). Mikään kirjoihinpano ei siis ole se, mikä avioliiton pätevyyden määrää sen enempää kuin papin aamen tai henkikirjoittajan seolisiinäsitten. Jos jotakin virhettä on sattunut - tahallisesti tai tahattomasti - ja asiaa aletaan epäillä, niin oikeusistuin on se taho, joka toteaa viimekädessä sen, onko avioliitto pätevä. Olettaisin, että tällaisia asioita on oikeusistuimissa jouduttu joskus käsittelemään ja ennakkotapauksia on olemassa.

Totta mmitä kirjoitat. Tätä ei voi kuitenkaan soveltaa siihen, että vihkioikeuden saanut henkilö toimisi vastoin oman taustansa antamia sääntöjä jos juridiset seikat eli aviopuolisoiden esteettömyys täyttyy. Avioliitto on silloin lainvoimainen ja kyseeseen tulee ainoastaan vihkijän mahdollinen rankaisu taustansa taholta jos hän ei ole toiminut sen edellyttämällä tavalla. Tehty ei kuitenkaan muutu tekemättömäksi tai epäpäteväksi. Hyvä esimerkkihän oli tunnetun kyläkauppiaan tapauskin.

1 tykkäys

Lue Naali tuo linkkaamani kirjoitus, siinä pohdittiin myös tuota kyläkauppiaan tapauksen kaltaista tapausta. Minä en ala väittää mitään tästä asiasta, koska kompetenssi ei riitä siihen.

Tulkinta, että vihkiminen olisi pätevä kirkon sääntöjen loukkaamisesta huolimatta, perustuu avioliittolain sanamuotoon. 17 §:n perusteella oikeus kirkolliseen vihkimiseen on lakisääteisten kirkkojen papeilla ja nillä, joille on myönnetty vihkimisoikeus uskonnollisen yhdyskunnan hakemuksesta.

Kun säädettiin lakia vihkimisoikeuksista, hallituksen perusteluissa pidettiin tärkeänä, että viranomaiset voivat aina tietää yksiselitteisesti, keillä vihkimisoikeus on, eikä heidän tarvitse tulkita esimerkiksi uskonnollisten yhdyskuntien sääntöjä. Tästä syystä hakemuksesta myönnettävät vihkimisoikeudet kirjataan rekisteriin ja lakisääteisten kirkkojen papeilla on vihkimisoikeus viran perusteella, ja viran olemassaolo voidaan todeta yksiselitteisesti rekisteristä.

Avioliittolain 19 §:ssä on säädetty perusteista, joiden vuoksi vihkiminen olisi mitätön. Pykälä ei sisällä viittausta lain 16 §:ään, jossa on säädetty uskontokuntien oikeudesta päättää vihkimisen ehdoista. Yksi mitättömyysperuste on, että vihkijällä ei ollut vihkimisoikeutta, mutta kun otetaan huomioon perustelut, joilla laki vihkimisoikeuksista säädettiin, vihkimisoikeuden toteamiseksi riittänee, että nimi on rekisterissä.

Saarenpään ja artikkelin kirjoittajan tulkinta, että avioliitto voisi olla mitätön, ei perustu niinkään lain sanamuotoon vaan oikeusperiaatteisiin, esimerkiksi siihen, että vilpillistä mieltä ei tarvitse suojata ja valtion on turvattava, että uskontokuntien vihkimisoikeutta ei käytetä tahallaan uskontokuntia loukkaavalla tavalla. Tämä muistuttaa vetoamista šikaanikieltoon. Lain sanamuodosta ja hallituksen esityksen perusteluista poikkeaminen yleisen oikeusperiaatteen vuoksi on kuitenkin harvinaista, joten en pidä todennäköisenä, että tuomioistui mitätöisi avioliiton tällaisten väärinkäytösten vuoksi.

3 tykkäystä

Asiaahan voisi miettiä myös muiden uskontokuntien kannalta.

Kristitty pohtikoon tilannetta, jossa on tuomari, ja Karhun kansan vihkimisestä tulee kiistaa. Miten selvität onko kirveskehä tehty oikeaan muotoon tai jotain vastaavaa?

2 tykkäystä

Sellaisille larppaajaporukoille nyt ei tietenkään pitäisi mitään virallista vihkioikeutta myöntää.

1 tykkäys

Tai ehkä niin, että joku karhunkansalainen vihkimisoikeuden saanut ilmoittaakin, että karhut on pahoi ja tiikerit rulettaa ja että mä en tän porukan säännöistä piittaa ja vihin parin kirkkotilassa (vaikka se on erikseen kiellettyä). Sitten voisi miettiä että onko siinä jotain häikkää vai ei.

2 tykkäystä

Tai Karhun kansan perinteen mukaan olisi vihitty esim. vasta 20 täyttäneitä ja heidän pyhänä pitämänsä kirjoitus näyttäisi aika selvästi sanovan, että alle parikymppisten liitto on paha asia, mutta nykyään hiukan yli puolet sanoisi että kyllä se tarkoittaa 18 vuoden ikärajaa mutta yhdyskunnan sääntöjen mukaan käytännön muutos vaatii isomman enemmistön…

1 tykkäys

Aika rohkeaa uskonnonvapauden kannalta arvioida joidenkin viralliseksi nimettyä uskontoa larppaamiseksi. Pitäisitkö itse oikeaan osuvana, jos he esittäisivät sinun uskoasi larppaamiseksi ja omaansa alkuperäisuskonnoksi? Uskonnon olemukseen kuluu se, että sitä ei voida näyttää todeksi. Jos voitaisiin, niin se ei enää olisi uskontoa vaan tietämistä. Koska näin on niin kaikki uskonnot ovat samalla viivalla.
Jos ei vihkioikeutta noille eikä näille niin ei sitten kenenkään uskonnolliselle yhteisölle vaan vain tuomareille. Ja niinhän parasta olisikin. Tuomarit vihkisivät ja uskonnolliset instanssit toimisivat vain onien riittiensä mukaisten menojen suorittajina joilla ei olisi mitään lainvoimaa.

2 tykkäystä

Jossain määrin voidaan arvioida sitä, pitääkö joku uskonnollisia oppeja subjektiivisesti totena. Ei tarvitse ottaa kantaa siihen, mikä objektiivisesti on totta. Esimerkiksi joidenkin parodiauskontojen tapauksessa voitaisiin osoittaa todennäköiseksi, että subjektiivinen totena pitäminen ei toteudu.

5 tykkäystä

Kaikenlaisia arvioita tosiaan voidaan tehdä. Esimerkiksi karhunkansalaisten uskonnon nimittäminen “larppaukseksi” on sillä tapaa perustellumpaa kuin kristinuskon, että ensin mainitussa on rutkasti enemmän ihan itse keksittyä. Kristitty saa uskontonsa aika valmiina pakettina eikä ole vapaa keksimään mitä tahansa rituaaleja tai uskomuksia (niin että ne olisivat kristinuskoa). Kaikki “muinaisuskonnot”, joita harrastetaan, on paljolti kai johdettu vähäisistä tiedoista ja rakenneltu suureksi osaksi ihan uudestaan. Eli roolit ja tarinat ovat larppauksen tapaan omalla porukalla luotuja.

3 tykkäystä