Lisään nyt vielä, että katolisella papilla ei koskaan ole siinä mielessä vapaata sunnuntaina, ettei hän viettäisi yhtään messua, eikä hän ainakaan voi päättää olla menemättä kokonaan. Eihän sellainen ole sallittua meille maallikoillekaan.
1 tykkäys
Ihan oikea ajatus (kuten myös Hepr. 10:25). Sunnuntaimessun tarkoitus on se, että jokainen kristitty osallistuisi siihen (pakottavat esteet huomioon ottaen). Lepopäivän pyhittäminen tarkoittanee pohjimmiltaan sitä.
3 tykkäystä
Voiko katolisella papilla olla koskaan lomaa? Jos voi, niin onko hänen sallittua matkustaa lomanviettoon sellaiselle alueelle, jossa ei ole katolista kirkkoa? Toimittaako hän tällaisessa tapauksessa messun yksin esim. hotellihuoneessaan? Tai onko tällaiseen paikkaan matkustaminen sallittua edes esim. perhesyistä? Vai saako katolinen pappi ylipäätään poistua seurakuntansa alueelta?
1 tykkäys
Oho! Yleensä luterilaiset eivät ole näillä palstoilla hyväksyneet sunnuntaivelvollisuuden käsitettä ensinkään. Tuota Heprealaiskirjeen kohtaakaan ei ole suostuttu tulkitsemaan sen suuntaisesti. Tästä oli edellisellä foorumilla vääntöjä, jotka joskus menivät vähän ikäviksi.
http://uskojaelama.net/forum/index.php?topic=2933.msg286858#msg286858
1 tykkäys
Papin tilanne on siinä mielessä erilainen kuin maallikoiden, että hän voi viettää aina messun siellä, missä sattuu lomailemaan. Olen näin saanut osallistua messuun mm sukuni kesäpaikan kuistilla, josta olisi srk-kirkkoon ollut n 180 km matkaa 
Ja siis kyllä heillä voi olla lomia ja työmatkoja seurakunnan alueen ulkopuolelle, silloin yleensä huolehditaan siitä, että joku muu hoitaa seurakuntaa sillä aikaa. Suomessa Kouvolan seurakunta on niin pieni ettei siellä ole aina sunnuntaimessua papin loman aikana.
1 tykkäys
Kiitos linkistä. Tosin linkkaamasi ketju ei minusta ollut mitenkään “ikävä vääntö”, vaan oikeastaan ihan asiallista mielipiteenvaihtoa, jopa niin, että keskustelijoiden kannat eivät olleet kaukana toisistaan.
1 tykkäys
Joo. Nimenomaan tuo chaini ei ollutkaan mitenkään paha. Paljon ikävämpääkin settiä siellä tästä teemasta muistini mukaan olisi, mutta en viitsi ryhtyä kaivelemaan.
Eli on sallittua lomailla. Mitä jos joku juuri silloin tarvitsisi viimeistä voitelua (tai mitä näitä nyt onkaan)?
@anon81097962 , noista väännöistä: eihän luterilaisia yleensä niinkään närästä ajatus siitä, että messuun lähtökohtaisesti osallistutaan viikoittain, vaan se, että tästä tehdään velvollisuus ennalta määrättyinen poikkeusmahdollisuuksineen. Eli siis kysymys on pitkälti siitä, saako sen mikä on hyvä syy jättää sunnuntaimessu väliin, määritellä seurakuntalainen itse vaiko jokin korkeampi kirkollinen hallintoelin.
Ainakaan luterilainen pappi ei saa kieltäytyä koskaan siitä, että kuulisi kuolevan ripin ja antaisi matkaevään, vaikka olisi lomalla. Loma on tavanomaisista virkatehtävistä, ei pappeudesta, joka on 24/7/365.
4 tykkäystä
Tarkoitan sitä, että jos joku kaipaa kiireellisesti pappia, joka onkin vaikka toisessa maassa lomalla silloin, tai muuten kaukana. Jos tulee puhelu sille papille suoraan, niin ei auta jos on kännykkä päällä, jos on liian kaukana lähtemään. Pitää siis olla jonkinlainen sijaisjärjestely.
1 tykkäys
Totta kai papeilla on lomalaissijaiset. Periaatteessa. Pappispula on toki monin paikoin tosiasia. Meidän hiippakunnassamme papit ovat voineet vuosilomansa käsittääkseni suhteellisen normaalisti.
Max vastasikin jo, että kunnon lomiakin saavat katoliset papit ottaa (kunhan se sijainen on). Lisäksi käsittääkseni harrastetaan usein kesän loma-aikoihin “pappivaihtoja”, eli pappi menee johonkin vieraaseen/ulkomaiseen seurakuntaan pariksi viikoksi oleilemaan. Siellä ollessaan hän pitää messuja yms., mutta paperitöistä ja vastaavista on aika lailla vapaa (ei hän niitä vieraassa seurakunnassa oikein osaisi tehdäkään) ja pääsee vapaa-ajallaan tutustumaan uuteen kaupunkiin/kylään. Mielestäni aika kiva käytäntö 
1 tykkäys
Minusta muualle meneminen voi kertoa, että kokee papin roolin ahdistavaksi. Vrt. käy naapurikunnassa ostamassa kaljaa, kun omasta ei kehtaa.
Tai sitten ei asu oman seurakunnan alueella, ja haluaa perheineen käydä ‘oikeassa’ seurakunnassaan, missä lapsetkin käyvät kerhoissa ym. Mutta järjestöpuolellakin törmää joskus siihen, ettei papin työpaikka ole papin perheen seurakunta. Silloin pappi on minusta jossain määrin leipäpappi, vaikka olisi kuinka vakaumuksellinen kristitty.
2 tykkäystä
Sopiiko, että “teknisistä syistä” pistän tähän vastauksena:
KirVesTes viittaa pappien virkaehtosopimukseen.
Papilla on kokonaistyöaika, hänen pitää olla aina tavoitettavissa.
Fiksun papin puhelin vastaa vapaapäivänäkin. Jollakin kuolemansairaalla voi olla hätä tms.
On pappeja, joita ei saa virkapuhelimesta kiinni päivälläkään, ellei sitten jätä tekstaria, johon sitten ajan oloon vastataan.
Erästä pappia mollattiin lehdessä, kun hän ei asunut paikkakunnalla. Sen sijaan paikkakunnalla asuvaa pappia ei juuri koskaan saanut puhelimeen - ennen kuin tiettyjen kommervenkkien jälkeen. Toiset osasivat soittaa hänen vaimonsa puhelimeen. “Joo, kyllä se tuossa on…”
1 tykkäys
Minua kiinnostaa tietää, mitä tarkalleen ottaen ovat papin kirjalliset työt, jotka siis ovat muuta kuin saarnojen valmistelua, kirkollisia toimituksia, sielunhoitoa ja yleensä ihmisten kohtaamista?
Kuinka monta prosenttia työajasta menee kirjallisiin töihin kirkkoherralla, entä seurakuntapapilla?
Jos meikäläisen vastaus näin aluksi kelpaa, niin otitko lukuun tuossa “muuta kuin -kohdassa” jo ne kirjalliset työt joita on vaikkapa saarnojen lisäksi eli vaikkapa rippikouluopetuksen valimistaminen, Raamattupiirien ja -iltojen alustukset, seurapuheet, vihki- hautajais- ja kastepuheiden valmistaminen, kalenterityöt (eli sähköisen kalenterin merkintöjen seuraaminen, lisääminen, muokkaaminen, huomioiminen, koska sinne tulee muilta uusia tietoja jatkuvasti), tilastojen pito on entistä tarkempaa ja jokaista työalaa koskevaa, lisäksi vaikkapa oman työalan kokouksien valmistaminen ja pöytäkirjojen lukeminen, tekeminen, kirkkoherralla kirkkovaltuuston ja -neuvoston asiat jne
Ja eiköhän tuollainen prosenttilukujen arvioiminen ole aika paljon kiinni työntekijämäärästä, seurakunnan koosta, omasta aktiivisuudesta yms
1 tykkäys
Kiitti kovasti. Enpä tosiaan ollut ajatellut noita mainitsemisiasi. Onpa niitä (kirjallisia töitä) todella paljon, kieltämättä.
Ja tuohon lisäksi sähköpostin lukeminen ja viesteihin vastaaminen ja mahdollisesti facebookin ja nettisivujen päivitys, työalasta ja seurakunnan koista ja työnjaosta riippuen.
Niin, ja toivottavasti myös Raamatun lukemista.