Se ei taida kuulua - toivottavasti ainakaan - niihin kirjallisiin töihin, joita sijaistavan papin ei tarvitse tehdä. 
1 tykkäys
Kotimaa24 palstalla kirjoitteli ahkerasti muuan pappi, joka oli ilmeisen ylpeä siitä, että kuului vakiintuneeseen pappissukuun. Niinpä hän oli vielä vanhoilla päivillään siirtynyt sukunsa perinteen mukaisesti pyhään säätyyn.
Hän kertoi olevansa hyvin ahkera. Kerran hän oli kirjoittanut muuatta hautajaispuhetta eli ruumissaarnaa pari viikkoa. Oli ollut tuttava mies arkussa.
Kun eräs toinen kollega sanoi, että muuan arvostettu kollega kertoi puheen pääkohtien loksahtavan paikoilleen siinä käytävällä astuttaessa sakastista arkun ääreen, syytti tämä nyt jo eläköitynyt pastori kollegaansa laiskuudesta… 
Toiset äheltävät saarnaansa monen päivän ajan, toiset taas kirjoittavat sen lauantaina illalla - joku vasta sunnuntaina aamulla.
Joskus käy niin, että viikolla hyvin laadittu saarna on hylättävä, ja niin alkaa sunnuntaina aamulla viime tingassa uusi yritys.
Joku taas ei tarvitse hartauspuheeseen muuta kuin yhden virren säkeen tai yhden inspiroivan lauseen, joka sekin tulee mieleen vasta itse paikalla. Mitään ei tarvitse kirjoittaa.
Jos joku pääsee vähemmällä, ei se silti laiskuutta ole. Se on ammattitaitoa.
Juu, näinhän se menee ylipäätään sellaisessa työssä, jonka tekemisessä ideoilla ja oivalluksilla on merkittävä osa. Siitähän on kysymys, kun pappi suunnittelee hartauspuhetta. Jos saa hyvän idean, loppu voi käydä helposti, ja lopputulos olla parempi kuin pitkään ja huolellisesti puurtamalla tehty. Pitäisin silti kyllä hyvänä, että saarna olisi suunniteltu silloin kun tilaisuus alkaa. Ainahan voi suunnitelmaa vaihtaa jos niikseen tulee.
(Omassakin työssä ajankäytön ja lopputuloksen suhde on vähintäänkin vaihteleva, ja edistystä voi syntyä aivan muuallakin kuin työn ääressä. Teen siis tutkimustyötä tällä hetkellä, ja viime viikolla kävi näin: pitkän yrittämisen, toistamisen ja ihmettelyn jälkeen runsaasti työaikaa samaan asiaan käytettyäni tajusin vihdoin perjantaina saunan lauteilla, mikä tekijä voisi selittää kummalliset tulokset!)
1 tykkäys
Eihän sinun kanssa voi periaatteellisesti olla eri mieltä. Hyvä olla niin kuin sanot.
Niitä on vaan sellaisia, jotka vaelluksensa ja työkokemuksensa tuomalla avulla herkeävät puhumaan 15 minuuttia ex tempore, kun päivän teksti on tiedossa.
Saarna on hyvä kirjoittaa, kun nettibibliasta löytyy niin helpolla rikastuttavia tekstikohtia. Harva meistä osaa Raamattuaan ulkoa. Luther kai osasi.
Papit ovat yksilöitä ja varmaan toiset pääsevät vähemmällä saarnojen valmistelussa. Valitettavasti olen kuullut aika monta semmoista saarnaa, joita ei todellakaan ole etukäteen valmisteltu. Oman yksipappisen seurakuntani kirkkoherrana oli (liian) pitkään pappi, jolla vaikutti olevan semmoinen käsitys, että hän toteutti saarnaan Raamatun ohjetta (vapaasti muistellen) älkää huolehtiko, mitä puhuisitte, Pyhä Henki antaa teille oikeat sanat. Sitten oli muuan pappi, joka saarnassaan kertoi, kuinka hän tuli kirkkoon potkurilla ja puhui muutenkin mitä sylki suuhun toi.
On sitten myös semmoinen pappi, jonka saarnasta kuulee, että hän ensinnäkin tutkii Raamattua ihan säännöllisesti ja valmistaa puheensa todella tarkasti. Hän selittää sanaa hyvin ymmärrettävästi ja pysyy prikulleen Raamatun opetuksesta. Uskon, että hänen saarnansa eivät valmistu ihan tuosta vain, vaan hän kypsyttelee sitä pitkään ja myös rukoilee asian puolesta. Enpä voi kiistää, etteikö hänellä olisi ammattitaitoa.
Entinen pappi, näin kerrotaan, otti päivän evankeliumitekstin saarnansa lähtökohdaksi - siihen koskaan palaamatta. 
4 tykkäystä