Lähetyshiippakunnan toiminta on kesän aikana ollut aktiivista. Erilaisia tapahtumia ja kesäseuroja on ollut (/ on edelleen) jumalanpalveluksien lisäksi ympäri Suomea. Kesän aikan on pidetty myös 8 lasten ja nuorten leiriä.
Syyskussa alkavat säännölliset messut myös Parikkalassa.
Lähetyhiippakunnan tiedotteen mukaan tarve Parikkalan omille messuille on syntynyt viime vuosien kirkollisen kehityksen seurauksena. Tällä “kirkollisella kehityksellä” lienee tarkoitetun Parikkalan ev.lut seurakunnan edellisen kirkkoherran Erkki Lemetyisen eläkkeelle jääntiä ja uudeksi kirkkoherraksi valitun Marja-Liisa Malmin alittaminen virassaan vuoden 2015 alusta alkaen.
Ei tehdä enää yleisketjuja Ajankohtaista-alueelle. Muutin tämän aiheen käsittelemään Parikkalan yhteisöä.
Lähetyshiippakunta on nähdäkseni vahvimmin panostanut keskuspaikkakuntiin ja kaupunkeihin. Sen rinnalla on kuitenkin ollut jo pidemmän aikaa liuta pienempien paikkakuntien yhteisöjä. Alle 10 000 asukkaan paikkakunnilla on Parikkalan lisäksi ennestään jumalanpalveluksia Merijärvellä, Sodankylässä, Keminmaalla, Nurmeksessa ja Laitilassa, Kiteellä taitaa olla osapuilleen 10 000 asukasta, joten se vielä listan jatkoksi. Näistä seurakunniksi ovat järjestäytyneet Sodankylä ja Laitila. Keminmaan yhteisö on samalla käytännössä Tornio-Kemi -alueen yhteisö, joten potentiaalia on paikkakunnan kokoa enemmän.
Pienillä paikkakunnilla seurakunnan perustamisessa on haasteita jo väestöpohjan vuoksi. Helposti käy niin kuin Kiteellä, jossa vuodesta toiseen on ollut yksi jumalanpalvelus kuussa eikä toiminnan kasvua ilmeisesti ole näköpiirissä. Monella paikkakunnalla pitkät etäisyydet haittaavat mahdollisuuksia houkutella ihmisiä laajemmalta alueelta.
Jotta seurakunta voisi kasvaa ja kehittyä, olisi toiminnan oltava säännöllistä. Laitilassa tämän ovat mahdollistaneet eläkeläispapit, joitten ansiosta viikoittaiset jumalanpalvelukset eivät ole liian suuri taloudellinen taakka. Sodankylässäkin on käsittääkseni pidetty hartauksia silloin, kun pastoria ei ole saatu paikalle, ja yksi paikallisista vihittiin hiljan oto-pastoriksi.
Lähetyshiippakunnan seurakunnat ovat pääosin pieniä, ja yhdellä pastorilla on usein vastuu monesta seurakunnasta. Parikkalan vastuupastori paimentaa tällä hetkellä lisäksi Imatran ja Lappeenrannan seurakuntia. On epärealistista olettaa, että häneltä ainakaan nyt riittäisi paukkuja kovin paljoa enempään kuin tuohon kuukausittaiseen messuun, ainakaan siten että hän olisi itse kehittämässä Parikkalan toimintaa.
Parikkalan kaltaisissa paikoissa pitäisikin seurakuntalaisten olla itse hyvin aktiivisia. Silloin kun ei ole messuja voitaisiin järjestää hartaustilaisuuksia tai seuroja maallikoiden kesken. Seurakuntaa perustamassa oleva väki voisi myös muodostaa erilaisia raamattupiirejä ja muita vastaavia. Näin porukasta pääsee paremmin muodostumaan seurakunta, kun kokoonnutaan yhteen sanan äärelle muutenkin kuin kerran kuussa. Lisäksi erilaisiin piireihin voi pyytää mukaan uusia, jotka ehkä sitten helpommin tulevat siihen kuukausittaiseen messuun. Kun joukko vähitellen kasvaa ja ainakin sisäisesti vahvistuu ja sitoutuu, saattaa jumalanpalvelustenkin määrää olla mahdollista nostaa jossain vaiheessa. Hyvä idea muuten tuo pyhäkoulun pito joka kerta, laskee lapsiperheiden kynnystä tulla mukaan.
Tässä vähän ajatuksia, joita tuli mieleen. Jotain joka tapauksessa on tehtävä messujen lisäksi, sillä noin harvalla messutahdilla pienellä paikkakunnalla pitkillä etäisyyksillä muista on iso riski, että jumalanpalvelusyhteisö ei koskaan kasva seurakunnaksi. Parikkalassa, kuten myös muissakin vastaavissa yhteisöissä on myös kysyttävä itseltään, halutaanko olla “vain” vanhavirkakantaisten ja muuten konservatiivien turvapaikka, vai seurakunta, joka sen lisäksi, että ruokkii laumaa puhtaalla sanan ravinnolla on myös aktiivisesti etsimässä eksyneitä lampaita saman ruokintapaikan äärelle ja Kristuksen yhteyteen. Turvapaikat ghettoutuvat ja kuihtuvat, mutta elävälle, lähetyskäskyn todeksi ottavalle seurakunnalle uskon Herramme antavan siunauksensa.
Mitä tästä tuumii esim. @Noviisi ? 
Hyvää pohdintaa sinulta. Ymmärtääkseni Parikkalassa on tarkoitus aloittaa säännölliset raamattupiirit messujen lisäksi. Aika sitten näyttää minkälaista muuta toimintaa kappeliseurakunnan sisälle syntyy ja mikälaiseksi se muodostuu. Kasvaako se koskaan omaksi seurakunnaksi vai ghettoutuuko ja kuihtuu, niin kuin maalailit… Tästä en jaksaisi kantaa huolta, koska kaikki on kuitenkin Jumalan käsissä ja hänen lahjaa. Paikkakunnan tilanteesta jotain tietävänä on kuitenkin aika ihmeellinen asia, että toiminta nyt Parikkalassakin alkaa. Tämä on suuri kiitos aihe varsinkin niille Parikkalalaisille, jotka eivät voi nyt osallistua paikallisseurakunnan messuihin.
Onko Parikkalassa jokin herätysliike perinteisesti ollut erityisen vahva? Millainen tilanne siellä on ev.-lut. kirkon kannalta? Käväisin juuri Parikkalassa ja huomasin paikkakunnan erottuvan edukseen naapurikuntiin verrattuna: rakennukset kunnossa, siistit paikat, puistot hoidettuja, vireää toimintaa ja liikkeitä jne. Jäin miettimään syitä ja sitä, että selittyykö asia naapuripitäjiä vahvemmalla hengellisyydellä. Esim. Simpeleellä on iso tehdas, mutta keskusta oli ihan täynnä purkukuntoisia röttelöitä.
Karjalassa on toiminut useita herätysliikkeitä mm evankeelisuus, rukoilevaisuus ja erityisesti Kiteeltä Rautjärvelle ulottuvalla vyöhykkeellä uukuniemeläisyys. Nämä herätysliikkeet olivat/ovat kaikki kirkollisia. Alue on ollut ainakin aikaisemmin tunnettu hyvästä jumalanpalveluksiin osallistumisesta.
Parikkalassa on reilu 50 vuotta vanha Oronmyllyn toimintakeskus, joka oli pitkään Kansanraamattuseuran omistuksessa ja hallinnoima. Nykyään toimintaa pyörittää kannatusyhdistys. Edelleen Etelä-Karjalan uskovat ihmiset muistelevat miesten ja naisten päiviä, jotka täyttyivät osanottajista ja julistus oli väkevää… Sitten 90-luvulla torontolaisuus saapui myös Orolle ja sen jälkeen moni jäi toiminnasta pois, eikä paikka ole ilmeisesti oikein toipunut tämän jälkeen… Olen pari kertaa tapahtumissa ollut, mutta en ole kokenut omakseni siinä määrin, että olisin ystäväksi sitoutunut.
Sitten toinen iso kansanliike/herätysliike on Helena Konttisen perintöä vaaliva Parikanniemi säätiö(uukuniemeläisyys nimelläkin tunnetaan), joka järjestää joka kesä Parikkalan Saarella Orpokotijuhlat. Tänään alkaa järjestyksessään 73. juhlat ja huomenna ajattelin katraani sinne päiväksi viedä… Parikkalassa oli pitkään kirkkoherrana pidetty kansanmies Erkki Lemetyinen, mutta hänen jäädessään eläkkeelle tilalle valittiin nainen kirkkoherraksi. Tämä on monella uskovalle vaikea asia ja varmaan osatekijä Lähetyshiippakunnan paikkakunnalle kutsumiseen.
Parikkalan vaurautta selittää tietysti paikkakunnalta löytyvä ortodoksinen tsatsouna😉 toiminta ortodokseilla taitaa olla kuitenkin Parikkalassa aika vähäistä nykyään.
Ok, kiitos molemmille vastauksista. Matkallani Lappeenrantaan mentiin myös Saaren läpi. Se herätti minussa niin suurta sympatiaa, että nasautin viinipullon auki ja otin siemauksen pientä pitäjää kohtaan tuntemani suuren sympatian johdosta. Luulen tosiaan, että hengellisyys voi olla yksi selitys sille, miksi Parikkalassa näytti paremmalta kuin muutamilla muilla kyseisten tienoiden paikkakunnilla. Yleensähän iso tehdas t. muu työllistäjä takaa paikkakunnan vaurauden, mutta jos kaikki on “yhden kortin varassa”, niin paikkakunta rappeutuu, jos esim. tehdas suljetaan tai sillä menee huonosti. Esim. Simpeleestä tuli vähän sellainen vaikutelma.
No, se off topicista. Kiinnosti vain tuo, että onko Parikkalassa jokin herätysliike enemmistön uskontona ja mahtaako sillä olla yhteyttä ihmisten toimeliaisuuteen, paikkojen siisteyteen ym.
Simpeleen tehdas on tosiaan kovasti supistanut toimintaansa, mikä on vaikuttanut dramaattisesti työllisyyteen, pieniä liikkeitä ylläpitävään paikalliseen ostovoimaan ja kunnan verotuloihin. Parikymmentä vuotta sitten siellä ei näkynyt röttelöitä. (Kävin alkuvuodesta Simpeleellä hautajaisissa - mikä ehkä onkin kuvaavaa.)
Olette näköjään saaneet sinne kirkkoherraksenne Marja-Liisan, joka toimi seurakuntapastorinamme ja vt kirkkoherranamme joku vuosi sitten edellisen jäädessä pitkälle sairaslomalle ja vaihdettuaan tehtäviään Kansan Raamattuseuraan. Vt. palkkasi viimeisinä homminaan seurakuntaamme kesäteologiksi Kai Sadinmaan ja kun annoin vähän palautetta, M-L kehui kovasti Kaitsua.
Oronmyllyn torontolaisuusvaiheista en ole kuullutkaan, mutta Helena Konttisen vielä oudoimmista profetioista kylläkin. Oikea profeetta ja herätys-unissa-saarnaaja hän kyllä oli, paikkakunnalla syntyi herätystä ja synnintuntoa. Tämä siis Uukuniemellä. Konttisesta löytyy Sarlinin kirjoittama kirja Eräs meidän aikojemme profeetta. Lhpk:llekin tuttu Mailis Janatuinen on myös luonnehtinut Konttista aidoksi Herran palvelijaksi. http://www.ilosanomapiiri.fi/mailis/opet/kontt.htm
Ketjun otsikko on vaihtunut muutamaan kertaan. Tätä kirjoittaessa se on “Parikkalan hengellinen kenttä”. Lähdin miettimään, että mikä se sellainen voisi olla. Lopulta keksin. Sen täytyy olla tuo hiekkainen tuossa tietä lähempänä.
Siis vakavissani tarkoitan sitä, että otsikko on hieman dramaattinen itse asiaan verrattuna. Joten koin pakkoa kiusausta epädramatisoida sen näin.
On muuten mielenkiintoista tuo, miten joillain paikkakunnilla huomio kiinnittyy siihen, että ympäristö on siistiä ja hoidettua, joillain taas ei. Ihan vierekkäisillä paikkakunnillakin voi olla eroa tässä. Eikä kyse ole ainoastaan siitä, että kunnan varallisuus heijastuisi joissain julkisten alueiden istutuksissa, vaan eroja voi havaita vaikkapa ihmisten pihojen ja rakennusten yleisessä kunnossa.
Karkea jako menee itä-länsi -akselilla. Yleisesti ottaen Länsi-Suomessa pihat rötsöttävät vähemmän kuin Itä-Suomessa, Ruotsissa vähemmän kuin Venäjällä ja Suomi kuuluu siihen välimaastoon. Suomessakin ruotsinkieliset alueet ovat usein hyvin siistejä ja idyllisiä.
Tietenkään tätä kaikkea ei voi eikä pidä yleistää. Mutta esim pohjalainen kansanluonne on täysin toisenlainen kuin itäsuomalainen ja jossakinhan sen on pakko näkyä, puskissa ja takapihoilla ainakin, usein julkisivupuolellakin.
Näinhän sitä usein sanotaan, mutta asia ei ole aivan näin yksioikoinen. Ei ollenkaan.
Ketju suljettiin automaattisesti 13 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.
