Kuten kommenteista esim Khra Toivo Loikkaselta näkee, kirkossa on halua ymmärtää nuo aktit keskusteluksi.
Kirkossa on paljon jo porukkaa jolle Jeesus on yhteiskunnallinen opettaja. Siksi tämä meistä älytön elämöinti ei aiheuta erottamisia vaan sen että useammat papit alkavat jättää ristin sovituksen rohkeammin syrjään saarnoista. Jne.
Säätiön papit erotettiin naispappeuden vuoksi. Nämä papit eivät syrji naisia eivätkä muita vähemmistöjä. Siksi heitä ei eroteta. Asia ratkaisee, ei miten sen tuo esiin.
Ikävä kyllä vaikuttaa siltä, että tosiaan tietty porukka, kellokkainaan edellämainitut, yrittää ottaa Jumalan hommia pystyttämällä jonkun demokraattis-sosialistis-tasa-arvoisen paratiisinsa - mutta maan päälle. Sellainen hyvää kaikille ry.
Mutta sillä ei oikein ole mitään tekemistä Jumalan, kristinuskon ja kirkon kanssa muu kuin hyvän tekemisen yritys. Koska tuon performanssin/hankkeen kaikki tähtäyspisteet liittyvät ajalliseen ja materiaaliseen maailmaan ja ihmiseen, sen (ollakseen rehellinen) pitäisi jättää kristilliset ja kirkolliset raaminsa ja valepukunsa, ja ryhtyä rehellisesti poliittis-yhteiskunnalliseksi yhdistykseksi ja/tai puolueeksi.
Mutta jos pitää papinpaitaa ja puhuu kirkossa ja mediassa puhdasta politiikkaa ja ajaa vain ajallista hyvinvointia, se on yksinkertaisesti epärehellistä. Jos uskoisivat aatteisiinsa, luulisi olevan rohkeutta jättää se kirkko ja papinhomma, johon ei usko, jättää se kristinusko ja Raamattu, jota pitää vääränä.
Niin, ja tuollainen blogikirjoitus ei ylipäätään ole mikään konkreettinen teko, vaan enemmän mielipiteen ilmaisua. Siihen on ev.lut. kirkossa puututtu perinteisesti aika huonosti, vaikka aihetta olisi ollut. Kirjoituksessa oli kyllä ihan hyvääkin pohdintaa siitä, miten luterilainen uskonkäsitys on ehkä yksilökeskeisempi kuin Raamatun aikainen, mutta selkeä hyökkäys vanhurskauttamisoppia vastaan on äärimmäisen ongelmallinen kirkon työntekijälle. On todella vaikea nähdä, että tässä mentäisiin pelkästään hyväksyttyjen tulkinta- ja painotuserojen alueella, kun kirkon keskeinen oppi julistetaan kokonaan vääräksi.
Kirjoitus tarjoaa historiallisesti kestämättömän kuvan luterilaisesta vanhurskauttamisopista. Siinä on sotkettu tämän päivän luterilaisuus Lutherin aikaiseen luterilaisuuteen. Ei Lutherin aikainen luterilaisuus ollut yksilökeskeistä.
Sadinmaan (tai kuka sen sitten on kirjoittanutkaan, Kovacsin kommentit viittaavat siihen, että hän ei edes ymmärrä mistä kirjoitus puhuu, vaikka on sen allekirjoittanut) kirjoitus on oikeassa siinä, että Luther ei halunnut vallankumousta. Sadinmaa haluaa. Jeesus ei. Mutta tuossa yksilökeskeisyyden julistamisessa Sadinmaa on totaalisen väärässä. Hän ottaa kuvan Lutherin nuoruudesta ja tämän loputtomasta synnintunnosta ja päättelee siitä luterilaisuuden yksilökeskeisyyden. P****a.
Tämä on avoin sodanjulistus meille traditionalisteille. Tässä, piispojen ekskommunikoinnissa ja hyökkäyksessä vanhurskauttamista vastaan, ollaan Perkeleen asialla hajottamassa kirkkoa. Kyseessä ei ole keskustelun aloitus, koska lähtökohdat ovat ihan pielessä ja poterot jo kaivettu valmiiksi.
Olet varmasti oikeassa opin suhteen. Sadinmaa ja kumppanit haluavat tietysti julkisuutta mutta myös tuovat esiin sitä asennetta joka ei valitettavasti enää ole niin harvinainen kirkossa kuin olemme toivoneet.
Kotimaan blogin kommenteissa on kirkkoherrojakin kannustamassa sankari Sadinmaata. Taidan itsekin tuntea erään lähetyspapin jolla on sama visio vaikkei tempauksia teekään. Sadinmaa on tavallaan se kirkon narri, joka monille on jotain mikä toimii heidän mukaansa kirkkoa oikeaan suuntaan vievänä voimana vaikka he itse ulkonaisesti ovat viroissaan ja työssään piispojen ja seurakuntalaisten silmien alla ihan ”ok”.
Sitten on niitä jotka ehkä aidosti julistavat evankeliumia Jeesuksesta sovittajana, mutta näkevät niin tärkeänä kirkon ns tasa-arvon naisten ja homoliittojen osalta, että Sadinmaa on heillekin hyödyllinen. Ymmärtämättä ehkä itsekään mistä kaikesta on kysymys.
Vielä on niinkin että esim ortodoksien näkemys pelastuksesta taitaa olla nyt pop myös osalle luterilaisia. Luterilaisiakiehtoo kun Lutheria mollataan koska he ovat kylllästyneet vanhurskauttamiseen yms.
Mietin vielä että miten te trad papit reagoitte tuohon mitä sanot perkeleen eli hajottajan työksi.
Hyvin itse teet kun kirjoitat rohkeasti.
Mutta onko hajaannus jo ennen Sadinmaatakin olemassa? Hän sanoittaa, muut taputtavat.
Veikkaanpa että Kari Mäkinen olisi ihan tyytyväinen ja arkkipiispana olisi pyöritellyt sopivat runot Kaitsulle vastauksena. Luoma ehkä on hiljaa tai vastaa astetta kriittisemmin. Hänen kaltaisensa saattavat olla eniten ahtaalla tulevaisuudessa. Hän on konsujen tuella valittu mutta tulee avaamaan uudelle avioliittokäytännölle ovet. Mutta tuskin toivoo näkevänsä sitä mitä konsut ovat povanneet eli kun kirkon oppi irtoaa Raamatusta, menee lopulta Jeesuskin. Siis ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus.
Huomaan että se pelottaa itseäni. Suututtaa, v******a. Kirjoitan pastorien faceryhmään, jossa jään lopulta aika yksin. MEnen jumalanpalvelukseen ja pärjään taas vähän aikaa. Niin kuin kohta taas teen.
Tätä foorumia ei vaan libispappi lue. Joskus aikoinaan Juhani Huttunen eksyi tänne libistelemään. Se taisi olla foorumin julkisuusmomentum, ellei oteta huomioon Sammeli Juntusen foorumi/kirkkissitaattia Horjuuko Kirkon kivijalka kirjassa. Sammelia ei vaan libis lue.
Minä myös olen useasti huomannut, että puolustaessani klassista kristinuskoa jään totaalisen yksin. Perinteistä kantaa edustavatkin uskaltavat vain kyseenalaistaa ja kysyä, voinko tietää (onko Jumala todella sanonut). Se kyllä ärsyttää ja turhauttaa tosi paljon.
Eipäs spekuloida henkilöllisyydellä. Huttunen on hyvä ystäväni jo viime vuosituhannelta. Olemme monesta asiasta eri mieltä, mutta emme siitä ettemmekö olisi ystäviä. Huttunen on kriittisempi nykyliberalismia kohtaan kuin moni konservatiivi.
Huttunen toi nykynkirkolliseen kielenkäyttöön fundamentalisti -sanan kuvaamaan suhtautumista samaa sukupuolta olevien avioliittoon, tai alunperin suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen tai oikeastaan suhtautumisesta Raamattuun ja sen ottamiseen niin kuin on kirjoitettu. Se ryöstäytyi käsistä tavalla jota hän ei itsekään allekirjoita. Siitä jaksan hänelle jatkuvasti motkottaa. Olemme silti ystäviä.
Herättäjäyhdistyksessä Huttusta luettiin kuin Raamattua. Se ei ole Huttusen vika. HY:ssa demonisoitiin perinteinen tapa lukea Raamattua ja leimattiin se löyhästi Huttusen retoriikalla fundamentalismiksi. Sitä ei voi antaa HY:lle anteeksi. Huttuselle voi. HY:stä on tullut antikristillinen liike minun silmissäni.
Mielenkiintoinen tarina! Huttunen saisi sinulle korvaukseksi ruveta linkiksi joka selittäisi kiihkoliberaaleille hiukan uskonopin alkeita sinua konsultoiden. Näkökulmat ovat niin hirveän kapeita nyt.
Tämä taipumus oman perinteen ja opin kritisointiin muuten näyttäytyy minulle voimakkaasti nimenomaan protestantismina. Ei niinkään vanhaan paluuna vaan johdonmukaisena protestiasenteena. (Protesti tarkoittaa tässä tietenkin vähän eri juttua kuin alun perin protskuilla.)
Minä väitän että lut näkemys vanhurskauttamisesta ei hirveästi eroa ort kat näkemyksestä. Kat kanssahan meillä on asiasta konsensus. Ongelma on varmaan siinä että lut ei tiedä mistä hänet pitäisi pelastaa.
Muistaakseni Jaakko Heinimäki on myös ollut innostunut fundamentalistileimasta aseena kirkkopolitiikassa.
Melko kiinnostavaa kyllä, että Heinimäen aikana (kuulemma) Kirkko ja kaupunki on välillä tehnyt hyviäkin juttuja, joissa perinteistä väkeä ei ole pelkästään vääristellen vähätelty, ja Huttunenkin on tainnut sinne kirjoittaa ihan asiaa.
Eli rovasti Simolan hömelö ivailu ei kai sinänsä jatkunut, vaikka tietenkin Heinimäki kannattaa itse kirkon ns. uudistuksia.
Liberaaleissakin on siis eroa, ja he myös voivat muuttua ja jotain oppia. Tämä kannattaa muistaa niiden, jotka korostavat konservatiivien kaikenlaista paremmuutta ja liberaalien toivottomuutta ja usein myös heidän alhaisia motiivejaan.
Välillä sitä aina miettii, miten itsekukin valitsee elämässään ryhmät, mihin identifioituu. Minustakin tuntuu, että toisenlaisissa oloissa ja toisenlaisiin ihmisiin tutustumalla oma epäsovinnainen ja vastarannankiiskimäinen puoleni olisi voinut vallata alaa enemmän. Voisin kuvitella itseni etsimässä hyviä puolia kaikenlaisista uudistuksista ja periaatteessa vastustamassa kaikkea vanhanaikaisuutta.
Nyt on kuitenkin käynyt toisin.
Oma kuplani koostuu pääasiassa liberaaleista. Heinimäkikin on siellä. Olemme tuttuja jo 80-luvulta. Yhteistä kaikille libistutuilleni on innostus musiikkiin. Se ylittää tällaiset kirkolliset kinat.
Tuo edellä (ja tässä) linkattu Sadinmaa et al. blogiteksti on sinänsä ihan asialliseen tyylilajiin kirjoitettu ja ehkä muuten sopisi jonkin keskustelun osaksi, mutta kun kolme allekirjoittajaa on evlut pappeina tietoisesti vihkiytyneet ja juhlallisesti luvanneet julistaa täsmälleen päinvastaista oppia, niin voidaan kyseenalaistaa heidän integriteettiään tältä osin. Asiallisen tyylilajin lisäksi kirjoituksessa esitetään monia ihan relevantteja näkökohtia. Itsekin olen tällä palstalla problematisoinut varhurskaus-sanuetta ja yrittänyt argumentoida, että alkukielen sanoille pitäisi keksiä selvemmin oikeudenmukaisuutta painottavia suomenkielisiä ilmauksia. Mutta kirjoittajille täytyisi kertoa, että ette te ole löytäneet mitään uutta. Kristikunnassa on mietitty kaikkia näitä asioita monelta kantilta jo parin vuosituhannen ajan. Rasittavinta tuossa kirjoituksessa on, että siinä annetaan ymmärtää yksilön syntien sovittamisen ja iankaikkisen pelastuksen olevan lähinnä Augustinuksen ja Lutherin juttu, jolle luonteva vaihtoehto on kirjoittajien tarjoama “kristinuskon tämänpuoleisuuden korostaminen”. Eivät he tässä taistele vain Lutheria ja Augustinusta vastaan vaan kaikkien perinteisten suurten kristillisten kirkkokuntien opetusta vastaan. Vaikka niillä on keskinäisiä eroja, ovat ne kuitenkin äärimmäisen paljon pienempiä eroja kuin niiden ero Sadinmaan et al. esittämään näkemykseen.
Poliisit, jotka ovat vannoneet/vakuuttaneet noudattavansa virkaansa liittyviä velvollisuuksia ja määräyksiä ja Suomen lakia, alkaisivat julkisesti myymään huumeita ja varastettuja aseita.